Monen reseptin nimess\u00e4 kuvaillaan adjektiivein ja etum\u00e4\u00e4rittein millainen herkku on kyseess\u00e4: En mindre kostsam <\/em>(kustannuksiltaan edullisempi), Engelsk <\/em>(englantilainen) tai Mandel- <\/em>(manteli-). Varsinkin kakkuohjeita on 1700-luvun reseptikirjoissa niin paljon, ettei niille kaikille jaksettu keksi\u00e4 nimi\u00e4, vaan ne erottuivat muista nimityksill\u00e4, kuten en god kaka<\/em> (hyv\u00e4 kakku) tai en annan kaka <\/em>(toinen kakku). Silmiini osui sana hyv\u00e4 <\/em>ja valitsin helpolta vaikuttavan reseptin \u201dGoda Wafflor\u201d. Nykyruotsin vohvelia tarkoittava v\u00e5ffla<\/em> on lainautunut alasaksan sanasta wafel<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Ensiksi muutama sana reseptin kielest\u00e4. Ruotsin ortografia oli 1700-luvulla hieman erilaista kuin nykyisin. Esimerkiksi v-kirjaimen kirjoitusasu oli vaihdellut (hw, fw, w) jo 1600-luvulta asti, ja monista uudistusyrityksist\u00e4 huolimatta vasta vuoden 1906 uudistuksen j\u00e4lkeen merkint\u00e4 vakiintui v:ksi. My\u00f6s monien sanojen kirjoitustapa on muuttunut, esimerkiksi j\u00e4st<\/em> (hiiva) kirjoitettiin muotoon g\u00e4st<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Teko\u00e4ly selvisi hyvin vanhojen sanojen suomentamisesta, ja esimerkiksi uppg\u00e4st<\/em>-partisiipin se k\u00e4\u00e4nsi oikein: kohonnut<\/em>. Kruka<\/em>-sanan kohdalla se kuitenkin modernisoi aavistuksen verran ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kattila<\/em>-sanaa. Kruka<\/em> on nykyruotsissa ruukku, mutta 1700-luvulla se tarkoitti my\u00f6s keittoastiaa.<\/p>\n\n\n\n Herkulliset vohvelit.<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n Kolme nelj\u00e4nnest\u00e4 markkaa hyv\u00e4\u00e4 sulatettua voita vatkataan kattilassa yhden markan hyv\u00e4n vehn\u00e4jauhon kanssa, kuusi munaa vatkataan vaahdoksi yhdess\u00e4 kourallisella raastettua mantelia, hieman jauhettua kardemummaa, kaksi ruokalusikallista jauhettua sokeria ja raastettua sitruunankuorta, sekoitetaan kattilassa; lis\u00e4t\u00e4\u00e4n kaksi ruokalusikallista vett\u00e4 liotettua hiivaa ja puolitoista nelj\u00e4nnest\u00e4 kupillista sokeria; kattila asetetaan l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n ja kun taikina on hyvin kohonnut, se paistetaan voidellussa vohveliraudassa; ollessaan viel\u00e4 l\u00e4mpimi\u00e4, ne ripotellaan sokerilla ja kanelilla.<\/em><\/p>\n\n\n\n Ohjeistin sitten teko\u00e4ly\u00e4 luomaan reseptist\u00e4 modernin version. Nyt rennommilta kuulostavat passiivit (vatkataan<\/em>, ripotellaan<\/em>) muuttuivat k\u00e4skymuodoiksi (vatkaa<\/em>, ripottele<\/em>), joita on nykyresepteiss\u00e4 tapana k\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Tarvitset:<\/p>\n\n\n\n Valmistus:<\/p>\n\n\n\n Miten teko\u00e4ly arvioi vanhoja mittoja? Mittojen muuntamisessa vaaditaan matikkap\u00e4\u00e4t\u00e4. Esimerkiksi markka painaa puoli naulaa eli noin 200 g. Teko\u00e4ly osasi tulkita oikein, ett\u00e4 tre fjerndels mark <\/em>eli kolme nelj\u00e4nnest\u00e4 markkaa painaa 150 g.<\/p>\n\n\n\n Sokeri mainitaan alkuper\u00e4isess\u00e4 reseptiss\u00e4 kaksi kertaa, mutta teko\u00e4ly erehtyy tekem\u00e4\u00e4n kermasta sokeria, jolloin se mainitaan kolme kertaa. Leivoin teko\u00e4lyn ohjeiden mukaan, jolloin taikinasta tuli kerman puuttumisen vuoksi t\u00f6nkk\u00f6\u00e4. Sokerin kanssa oli vaikea pysy\u00e4 laskuissa senkin takia, ett\u00e4 mitat muuttuvat joka kerta. Halfannat qvarter s\u00f6t gr\u00e4dda<\/em> eli puolitoista nelj\u00e4nnest\u00e4 kupillista kermaa on laskujeni mukaan noin 4 dl, mutta teko\u00e4ly oli tulkinnut sen 1 \u00bc dl:ksi sokeria. Resepti\u00e4 testatessani taikinaan p\u00e4\u00e4tyi lopulta sit\u00e4kin v\u00e4hemm\u00e4n, noin desi, sill\u00e4 muuten sy\u00f6j\u00e4lt\u00e4 putoaisivat hampaat suusta.<\/p>\n\n\n\n Lopputulos oli parempi kuin osasin odottaa. Mantelilastut eiv\u00e4t h\u00e4irinneet paistoa, eik\u00e4 kokonainen sitruunankuori ollut liian kirpe\u00e4, vaan maku oli tasapainoinen. Teko\u00e4lyst\u00e4 on siis apua kielen ja mittojen tulkkina, mutta aivan sokeasti sit\u00e4 ei kannata seurata.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n<\/blockquote>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kirjoittanut Hilda Hietanen P\u00e4\u00e4tin testata 1700-luvun reseptill\u00e4 leipomista ja kokeilla, olisiko teko\u00e4lyst\u00e4 apua reseptin suomentamisessa ja modernisoimisessa. Vanhoja reseptej\u00e4 l\u00f6ytyy esimerkiksi Anna Maria R\u00fcckersch\u00f6ldin kirjasta Den Nya och Fullst\u00e4ndiga Kok-Boken (1796), joka reseptien sis\u00e4lt\u00e4mist\u00e4 ainesosista p\u00e4\u00e4tellen oli suunnattu yhteiskunnan parempiosaisille j\u00e4senille. Kirjoittaja edustaa 1700-luvun hy\u00f6tyajattelua, joka nyky\u00e4\u00e4nkin on ymp\u00e4rist\u00f6syist\u00e4 nostanut p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n: ruoka on kallisarvoista ja… <\/p>\n![\"Alkuper\u00e4inen](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/vanhasuomijaruotsi\/wp-content\/uploads\/sites\/697\/2024\/05\/Hietanen_kuva1.jpg\")
Teko\u00e4lyn alkuper\u00e4inen suomennos<\/h2>\n\n\n\n
Teko\u00e4lyn modernisoima versio<\/h2>\n\n\n\n
Herkulliset vohvelit<\/em><\/h2>\n\n\n\n
\n
\n
![\"Kaksi](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/vanhasuomijaruotsi\/wp-content\/uploads\/sites\/697\/2024\/05\/Hietanen_kuva2.jpg\")
![\"1700-luvulta](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/vanhasuomijaruotsi\/wp-content\/uploads\/sites\/697\/2024\/05\/Hietanen_kuva3-1024x683.jpg\")
L\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n
\n
\n