Espoo <\/strong>esiintyy Lizeliuksen kirjoituksissa nimell\u00e4 Esbo<\/em>. Espoon erilaisia kirjoitusasuja on ollut mm. Esp\u00e5\u00e5 <\/em>vuonna 1540, ruotsiksi Esb\u00e5 <\/em>ja Esp\u00e5 <\/em>1800-luvulla. Suomenkielinen Espoon pit\u00e4j\u00e4<\/em> mainitaan ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa vuonna 1847. Nimen taustalla on todenn\u00e4k\u00f6isesti joen nimi, \u00c4sp\u00e5<\/em>. \u00c4spe <\/em>tarkoittaa haavikkoa ja \u00e5 <\/em>jokea. On my\u00f6s tulkittu, ett\u00e4 nimen taustalla voisi olla miehen nimi, Esbj\u00f6rn<\/em>, joka on lyhentynyt Espeksi<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Helsingin <\/strong>suomenkielinen nimi on esiintynyt kirjoitettuna ensimm\u00e4isi\u00e4 kertoja vasta 1700-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. Siihen asti se on ollut Helsingfors <\/em>tai Fors<\/em>, ja Lizeliuskin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nime\u00e4 Helsingfors<\/em>. Esimerkiksi Turun Wiikko-Sanomat k\u00e4ytti muotoa Helsingforsissa<\/em> viel\u00e4 1830-luvulla. Helsingist\u00e4 on k\u00e4ytetty ruotsalaismurteissa nime\u00e4 Helsing<\/em>, ja sen lis\u00e4ksi on esiintynyt muotoja Helsingeborgh <\/em>ja Helsinghborgh<\/em>. Niill\u00e4 on todenn\u00e4k\u00f6isesti viitattu kaupungin suojaksi rakennettuun linnoitukseen.<\/p>\n\n\n\n Inkoon <\/strong>Lizelius on kirjoittanut muotoon Ingo<\/em>, vaikka ruotsiksi se olisi Ing\u00e5<\/em>. Tuolloin kuitenkin kirjoitusasuissa oli paljon vaihtelevuutta, ja kyse voi olla painovirheest\u00e4kin. Inkoon suomenkielinen nimi on mukaelma ruotsinkielisest\u00e4 nimest\u00e4. Nimen tausta voi olla muinaisruotsalaisessa miehen nimess\u00e4 Inge <\/em>ja ruotsin sanassa \u00e5<\/em>, mutta voi my\u00f6s olla mahdollista, ett\u00e4 vanhan ruotsalaiskyl\u00e4n Ingebyn <\/em>mukaan olisi nimetty l\u00e4hell\u00e4 sijaitseva joki ja sittemmin pit\u00e4j\u00e4, Ing\u00e5<\/em>. Kirjallisesti Inkoon suomenkielinen nimi esiintyy 1800-luvun loppupuolella.<\/p>\n\n\n\n Sanomalehdess\u00e4 Karjala <\/strong>on muodossa Kareli <\/em>(ruots. Karelen<\/em>). Karjala<\/em>-nimen taustalla on sana karja, ja karjalalla <\/em>tarkoitetaan karjamaata. Karjalainen <\/em>puolestaan on tarkoittanut seudun asukasta ja lopulta kokonaista heimoa. Koska karjalaiset tunnetaan kuitenkin mets\u00e4st\u00e4jin\u00e4, kalastajina ja turkiskauppiaina, on mahdollista, ett\u00e4 sanalla on tarkoitettu sotajoukkoa eik\u00e4 karjanhoitajia. Suomeksi Karjala <\/em>mainitaan jo Mikael Agricolan Uudessa testamentissa.<\/p>\n\n\n\n Kirjoittanut Sofia Koivunen 1700-luvun loppupuolella suomen kirjakieli oli v\u00e4h\u00e4isess\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, ja sit\u00e4 k\u00e4ytettiin l\u00e4hinn\u00e4 hengellisiss\u00e4 kirjoituksissa. Sivistyneist\u00f6 osasi ruotsia ja latinaa, joita oli osattava opiskelujen mahdollistamiseksi. T\u00e4st\u00e4 huolimatta Anders Lizelius otti riskin ja p\u00e4\u00e4tti alkaa toimittamaan suomenkielist\u00e4 sanomalehte\u00e4. Suomenkieliset Tieto-Sanomat oli kulttuuri-, tiede-, talous- ja tiedotuslehti. Lehti ilmestyi vuosina 1775 ja 1776. Kiinnostuin Lizeliuksen k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4… <\/p>\n![\"Fraktuuralla](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/vanhasuomijaruotsi\/wp-content\/uploads\/sites\/697\/2024\/05\/Koivunen_kuva1.jpg\")
L\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n
\n