{"id":69,"date":"2024-02-23T20:28:45","date_gmt":"2024-02-23T18:28:45","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/vanhasuomijaruotsi\/?p=69"},"modified":"2024-03-07T20:34:44","modified_gmt":"2024-03-07T18:34:44","slug":"kalenteri-katseen-kohteena","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/vanhasuomijaruotsi\/kalenteri-katseen-kohteena\/","title":{"rendered":"Kalenteri katseen kohteena"},"content":{"rendered":"\n

Kalenteri on almanakan ydin ja melkoinen tietopaketti. Kalenterin ymp\u00e4rille almanakkaan on koottu muutakin hy\u00f6dyllist\u00e4 tietoa, kuten markkinap\u00e4iv\u00e4t ja yleishy\u00f6dyllisi\u00e4 kirjoituksia, mutta my\u00f6s varsinaisille kalenterisivuille on mahdutettu paljon asiaa. Tiiviiseen muotoon pakattu tieto tekee vanhoista kalentereista jopa vaikealukuisia. Mit\u00e4 kaikkea silm\u00e4 voikaan erottaa kalenterin numeroiden, symboleiden, lyhenteiden ja nimien t\u00e4ytt\u00e4milt\u00e4 sivuilta?<\/em><\/p>\n\n\n\n

Vanha ja uusi luku<\/h2>\n\n\n\n

Kalenterin sivu on jaettu sarakkeisiin, joissa tiedot on esitetty allekkain. Vasemmalta oikealle katsoen ensimm\u00e4isen\u00e4 mainitaan p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, ja p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on my\u00f6s sivun oikeanpuolimmaisessa sarakkeessa. Almanakoissa oli p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 sek\u00e4 vanhan luvun eli juliaanisen ajanlaskun ett\u00e4 uuden luvun eli gregoriaanisen ajanlaskun mukaan. Aluksi vasemmassa sarakkeessa oli vanha luku ja oikeassa uusi luku, mutta sarakkeiden j\u00e4rjestys vaihtui vuoden 1753 maaliskuun kalenteriaukeamalla Ruotsin siirrytty\u00e4 helmikuussa gregoriaaniseen ajanlaskuun. 1700-luvun almanakoissa vanha luku oli viimeisen kerran vuoden 1792 kalenterissa, mutta se palasi suomalaisiin kalentereihin vuonna 1810 Suomen siirrytty\u00e4 osaksi Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 ja esiintyi viimeisen kerran vuoden 1918 kalenterissa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Tihe\u00e4sti ladottua tietoa vuoden 1750 kalenterin tammikuun aukeamalla. Vuosi alkaa toivotuksella Jumala andacoon yhden hyw\u00e4n uuden wuoden. Kuva: Yliopiston almanakkatoimisto.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Viikonp\u00e4iv\u00e4t<\/h2>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4sarakkeen j\u00e4ljess\u00e4 on viikonp\u00e4iv\u00e4sarake. Vanhoissa almanakoissa viikonp\u00e4iv\u00e4t ilmaistiin pienaakkosilla a<\/em>, b<\/em>, c<\/em>, d<\/em>, e<\/em>, f<\/em>, g<\/em>. Kirjaimet eiv\u00e4t viittaa tiettyyn viikonp\u00e4iv\u00e4\u00e4n, vaan vuoden ensimm\u00e4iseksi p\u00e4iv\u00e4ksi osunut viikonp\u00e4iv\u00e4 oli a, olipa viikonp\u00e4iv\u00e4 mik\u00e4 tahansa. Se kirjain, joka osui ensimm\u00e4iselle sunnuntaille, oli kyseisen vuoden sunnuntaikirjain. Tiettyyn viikonp\u00e4iv\u00e4\u00e4n viittaavat lyhenteet M<\/em>, T<\/em>, K<\/em>, T<\/em>, P<\/em>, L<\/em>, S<\/em> otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vuoden 1787 almanakassa. Tiistailla ja torstailla oli siis sama lyhenne. K\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 jatkui vuoteen 2008, jolloin almanakassa alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lyhenteit\u00e4 ma<\/em>, ti<\/em>, ke<\/em>, to<\/em>, pe<\/em>, la<\/em>, su<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Nimet<\/h2>\n\n\n\n

Seuraavassa, selv\u00e4sti leve\u00e4mm\u00e4ss\u00e4 sarakkeessa on allekkain nimi\u00e4. Ne muodostavat nykyisen nimip\u00e4iv\u00e4kalenterin rungon, mutta ovat oikeastaan viel\u00e4 1700-luvulla j\u00e4\u00e4nne vanhasta pyhimyskalenterista, joka vasta v\u00e4hitellen on muovautunut varsinaiseksi nimip\u00e4iv\u00e4kalenteriksi. T\u00e4h\u00e4n sarakkeeseen on sijoitettu my\u00f6s tietoja pyh\u00e4p\u00e4ivist\u00e4. T\u00e4rkeit\u00e4 nimi\u00e4 ja p\u00e4ivi\u00e4 on painettu vanhimmissa kalentereissa punaisella v\u00e4rill\u00e4. Kun punaisen painov\u00e4rin k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 kalentereissa luovuttiin vuonna 1763, t\u00e4rke\u00e4t p\u00e4iv\u00e4t osoitettiin erilaisin symbolein, kuten t\u00e4hdell\u00e4 tai oikealle osoittavalla etusormella.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Elokuun aukeama vuoden 1732 kalenterissa. Vanhoissa almanakoissa oli kuukauden nimen rinnalla tieto, kuinka monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kyseisess\u00e4 kuukaudessa on. Kuva: Yliopiston almanakkatoimisto.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Saarnatekstit<\/h2>\n\n\n\n

Nimien kanssa samaan sarakkeeseen on merkitty pyh\u00e4p\u00e4ivien kohdalle tieto p\u00e4iv\u00e4n saarnatekstist\u00e4. Se on ilmaistu lyhyell\u00e4 raamatunlauseella tai tiivistyksell\u00e4 raamatunkohdasta, ja raamatunlauseen j\u00e4ljess\u00e4 on lyhenne ja numero, jotka viittaavat raamatunkirjaan ja lukuun. Muista almanakan tiedoista poiketen saarnatekstin tiedot eiv\u00e4t ole allekkain, vaan ne muodostavat usean sarakkeen levyisen rivin. Raamatunlauseen edell\u00e4 on k\u00e4ytetty huomion kiinnitt\u00e4miseen joskus sisennyst\u00e4 ja usein erilaisia symboleita.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kes\u00e4kuun aukeama vuoden 1776 almanakasta. Almanakkojen teksti oli painettu fraktuuralla, jota tavallinen kansa oli tottunut lukemaan, ja fraktuura s\u00e4ilyikin almanakoissa per\u00e4ti vuoteen 1935. Kuva: Yliopiston almanakkatoimisto.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

El\u00e4inradan merkit<\/h2>\n\n\n\n

Melko lailla keskell\u00e4 kalenterisivua on sarake, jossa on el\u00e4inradan merkkej\u00e4. Vaikka symbolit ovat samoja kuin horoskooppimerkit, kyse ei ole horoskoopista, vaan symbolit edustavat el\u00e4inradan t\u00e4hdist\u00f6j\u00e4 ja niiden avulla osoitetaan Auringon, Kuun ja planeettojen v\u00e4lisi\u00e4 suhteita. Vuonna 1750 el\u00e4inradan merkkien rinnalle tuli toinen sarake, johon oli merkitty tietoa kuun vaiheista. V\u00e4lill\u00e4 sarakkeessa on kellonaikoja numeroina, v\u00e4lill\u00e4 tiuhaan tavutettua teksti\u00e4, joka etenee kapeana kaistaleena ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alasp\u00e4in, mik\u00e4 tekee sarakkeesta hankalalukuisen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kalenterissa esiintyvien merkkien ja lyhenteiden selityksi\u00e4 vuoden 1796 almanakassa. El\u00e4inradan merkkien lis\u00e4ksi on selitetty kuun vaiheiden symbolit ja myrskynmerkit eli taivaankappaleiden symbolit. Auringon lis\u00e4ksi oma symbolinsa on t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa planeetoilla Saturnus, Jupiter, Mars, Venus ja Merkurius. Lis\u00e4ksi on \u201dse nykyisin hawattu Planeti\u201d, jolla tarkoitetaan Uranusta. Se varmistui planeetaksi 1781, mutta Uranus-nimitys vakiintui vasta 1800-luvulla. Taivaankappaleiden v\u00e4lisi\u00e4 suhteita osoitetaan omin merkein, jotka tarkoittavat kohtaamista (\u201dyhteen tuleminen\u201d) ja vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 olemista (\u201dvastatuksin oleminen\u201d). Luettelossa on selitetty my\u00f6s muutamien vuorokaudenaikojen ja ilmansuuntien lyhenteet. Kuva: Kansalliskirjasto.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

S\u00e4\u00e4tiedot<\/h2>\n\n\n\n

El\u00e4inradan merkkien ja oikeanpuoleisen p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4sarakkeen v\u00e4liin j\u00e4\u00e4 leve\u00e4hk\u00f6 sarake, johon on sijoitettu muun muassa s\u00e4\u00e4ennustuksia. Sarakkeen lukeminen on paikoitellen hankalaa, koska s\u00e4\u00e4t\u00e4 ennustavien lauseiden sanat on ladottu allekkain. Sarakkeessa on my\u00f6s lyhenteit\u00e4, numeroita ja symboleita, joilla kuvataan taivaankappaleiden v\u00e4lisi\u00e4 suhteita ja kuun vaiheita. Joskus nimisarakkeesta on voinut siirty\u00e4 nimi t\u00e4h\u00e4n, ja usein my\u00f6s saarnatekstien tiedot ulottuvat t\u00e4h\u00e4n sarakkeeseen asti.<\/p>\n\n\n\n

Tuulet<\/h2>\n\n\n\n

Kun vanhan luvun eli juliaanisen ajanlaskun mukaisen p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n ilmoittamisesta kalentereissa luovuttiin, oikeanpuoleinen sarake vapautui uudelle tiedolle. Vuonna 1793 siin\u00e4 alettiinkin ilmoittaa tietoja tuulesta. Sarakkeen otsikkona oli lyhenne Tuul.<\/em>, ja my\u00f6s sarakkeen tiedot oli ilmaistu lyhentein, jotka oli selitetty kalenterin ensimm\u00e4isell\u00e4 aukeamalla. N<\/em>, O<\/em> ja V<\/em> tarkoittivat pohjois-, it\u00e4- ja l\u00e4nsituulta. Koillis-, kaakkois-, lounais- ja luoteistuulten lyhenteet olivat NO<\/em>, SO<\/em>, SV<\/em> ja NV<\/em>. Lis\u00e4ksi oli lyhenne T<\/em>, joka tarkoitti tyvent\u00e4, tyynt\u00e4. Ilmansuuntien nimityksist\u00e4 it\u00e4<\/em>, kaakko<\/em>, l\u00e4nsi<\/em> ja luode<\/em> olivat nykyisenlaiset. Pohjoista nimitettiin pohjaksi<\/em>, koillista it\u00e4pohjaksi<\/em> ja lounasta meril\u00e4nneksi<\/em>. Ilmansuuntien lyhenteet eiv\u00e4t perustuneet ilmansuuntien suomenkielisiin nimityksiin, vaan ruotsin sanoihin nord<\/em>, ost<\/em>, syd<\/em> ja v\u00e4st<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka almanakoissa lounaasta ja erityisesti lounaistuulesta on k\u00e4ytetty nimityst\u00e4 meril\u00e4nsi<\/em>, vanhassa kirjakieless\u00e4 on tunnettu my\u00f6s sanat lounas<\/em>, louna<\/em> ja lounainen<\/em>. Niill\u00e4 ei ole kuitenkaan viitattu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n lounaiseen ilmansuuntaan, vaan ne ovat voineet tarkoittaa my\u00f6s etel\u00e4\u00e4 ja kaakkoa. Pohjoisen merkityksess\u00e4 on vanhassa kirjasuomessa k\u00e4ytetty pohja<\/em>-sanan lis\u00e4ksi l\u00e4nsimurteista johdosta pohjainen<\/em>. Muodon pohjoinen<\/em> on Savon murteista v\u00e4litt\u00e4nyt kirjakieleen runoilija ja pappi Abraham Poppius vuonna 1818. V\u00e4li-ilmansuunnan nimitys koillinen<\/em> on tullut kirjakieleen vasta vuonna 1836, kun Elias L\u00f6nnrot esitti ilmansuuntien nimij\u00e4rjestelm\u00e4n aikakauskirjassaan Mehil\u00e4inen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Tuulten lyhenteit\u00e4 oikeanpuoleisessa sarakkeessa ja auringon nousu- ja laskuajat aukeaman alalaidassa vuoden 1793 almanakassa. Kuva: Yliopiston almanakkatoimisto.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Auringon nousut ja laskut<\/h2>\n\n\n\n

Vuonna 1750 kalenteriaukeaman alalaitaan lis\u00e4ttiin taulukkomaisesti tiedot auringon nousu- ja laskuajoista. Taulukossa ilmoitetaan lyhentein p\u00e4iv\u00e4 (P.<\/em>), tunti eli hetki (H.<\/em>) ja minuutti (m.<\/em>), ja lis\u00e4ksi kellonajan edell\u00e4 on joko sana kello<\/em> tai lyhenne kel<\/em>. Auringon nousu- ja laskuajat olivat k\u00e4v\u00e4isseet kalenterissa suppeammin esitettyin\u00e4 jo vuonna 1727.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n