{"id":660,"date":"2021-03-31T15:00:30","date_gmt":"2021-03-31T12:00:30","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/wooden\/?p=660"},"modified":"2021-03-31T15:01:50","modified_gmt":"2021-03-31T12:01:50","slug":"elina-rasanen-palladion-puuveistosten-esihistoria-ja-muodonmuutokset","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/wooden\/2021\/03\/31\/elina-rasanen-palladion-puuveistosten-esihistoria-ja-muodonmuutokset\/","title":{"rendered":"Elina R\u00e4s\u00e4nen: Palladion, puuveistosten (esi)historia ja muodonmuutokset"},"content":{"rendered":"\n

Puusta tehtyjen veistosten tutkimus on yksi Muutoksen veist\u00e4j\u00e4t<\/em> -hankkeen painopisteist\u00e4. Ajallinen rajauksemme pitk\u00e4ll\u00e4 keskiajalla (1100\u20131600). Puusta on varmasti veistetty kuvia niin kauan kuin t\u00e4m\u00e4 taito on ollut ihmisen k\u00e4siss\u00e4, mutta puuesineet orgaanisena materiaalina ovat suurimmaksi osaksi h\u00e4vinneet. Vanhimpana s\u00e4ilyneen\u00e4 puuveistoksena pidet\u00e4\u00e4n Uralilta vuonna 1890 l\u00f6ytynytt\u00e4 niin sanottua Shigirin idolia<\/a>, joka on ajoitettu noin 10 000 vuoden ik\u00e4iseksi. Se siis ajoittuu kivikaudeksi kutsumaamme aikaan, jolloin kuitenkin oletettavasti tehtiin enemm\u00e4n esineit\u00e4 puusta kuin kivest\u00e4. Kuvaavaa onkin, ett\u00e4 meill\u00e4 ei ole esihistoriassa puukaudeksi nimetty\u00e4 ajanjaksoa. Shigirin veistos on valmistettu lehtikuusesta, jonka rakentajat edelleen tuntevat hyvin kest\u00e4v\u00e4n\u00e4 puulajina. Hahmon kasvonpiirteiss\u00e4 on yhtym\u00e4kohtia kansanomaisen puuveiston eriaikaisiin esimerkkeihin eri puolilla maailmaa. Kasvot tuovat mieleen my\u00f6s Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluvan puisen, 1600-luvulta per\u00e4isin olevan kulttiveistoksen, niin sanotun kivisilm\u00e4jumalan<\/a> Mantsinsaaresta Karjalasta. Puusta tehdyill\u00e4 antropomorfisilla veistoksilla on ollut pysyv\u00e4 rooli ihmisyhteis\u00f6jen uskonnollisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Keskiajalla puuveistokset olivat oleellinen osa kirkkotilaa, vaikka veistosten kunnioittaminen ei ollut kristinuskossa aivan mutkatonta. Juutalaisuus, jonka pohjalta kristinusko syntyi, kielsi veistokset ep\u00e4jumalanpalvontana; t\u00e4m\u00e4 ohjeistetaan Vanhassa testamentissa kolmesti (2. Moos. 20:4; 2. Moos. 34:17; 3. Moos. 26:1). Lis\u00e4ksi kuvilla, niin kaksi- kuin kolmiulotteisillakin, oli keskeinen merkitys antiikin uskomusmaailmassa, ja juuri t\u00e4h\u00e4n uuden uskonnon edustajat halusivat ottaa et\u00e4isyytt\u00e4. N\u00e4in ei tietenk\u00e4\u00e4n k\u00e4ynyt, vaan kristillisyys sulautti itseens\u00e4 vanhoja paikallisia uskomuksia, tapoja ja juhlia aivan alusta l\u00e4htien.<\/p>\n\n\n\n

Antiikin kulttuuri j\u00e4tti meille suuren m\u00e4\u00e4r\u00e4n marmorista valmistettuja veistoksia, mik\u00e4 voi luoda mielikuvan siit\u00e4, ettei puisia olisi k\u00e4ytettyk\u00e4\u00e4n. Puusta tehtyjen veistosten etu oli se, ett\u00e4 niit\u00e4 on helppo siirrell\u00e4. Nykytutkimuksessa onkin ajateltu, ett\u00e4 Flaviusten amfiteatterin eli Colosseumin (80 jaa.) kaariaukkoja koristaneet veistokset olisivat olleet \u201dv\u00e4liaikaisia\u201d ja siirrelt\u00e4vi\u00e4. Edelleen, puu oli oleellinen osa antiikin maailmassa tavallisia akroliitteja<\/em> eli monimateriaalisia veistoksia. Niiss\u00e4 p\u00e4\u00e4, k\u00e4det ja muut n\u00e4kyv\u00e4t osat olivat kive\u00e4, yleens\u00e4 marmoria, ja vartalo puuta, joka oli peitetty metallilla tai kankailla. Tunnetuin akroliitti lienee keisari Konstantinuksen (alunperin Maxentiuksen) kolossaaliveistos (300-luku jaa.), johon kuuluneet fragmentit ovat Capitoliumin museossa Roomassa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Fragmentaarinen marmoriveistos, jonka on tulkittu esitt\u00e4v\u00e4n Diomedesta kaappaamassa Palladion-veistoksen. Esine l\u00f6ydettiin vuonna 1957 luolasta, joka oli ollut osa keisari Tiberiuksen huvilaa. Veistosryhm\u00e4\u00e4n kuuluu mahdollisesti my\u00f6s p\u00e4\u00e4 ja toinen, p\u00e4\u00e4t\u00f6n vartalo (Sperlongan museo). Luola romahti 26 jaa., ja veistokset on ajoitettu ajanlaskun alkuun. Kuva: Carole Raddato, CC BY-SA 2.0 https:\/\/commons.wikimedia.org\/w\/index.php?curid=38929062<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Yksi antiikin myyttisimmist\u00e4 veistoksista oli puinen, Palladium<\/em> (lat.) tai Palladion<\/em> (kreik.) -nimell\u00e4 tunnettu Pallas Athenea kuvaava veistos. Palladium-sanasta (mon. palladia) muodostui sittemmin yleisk\u00e4site esineelle tai kuvalle, joka suojasi tietty\u00e4 kaupunkia tai kansakuntaa; monet ikonit toimivat my\u00f6hemmin t\u00e4llaisessa teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Alkuper\u00e4isen Palladion-veistoksen tarinasta tunnetaan kreikkalaisia ja roomalaisia versioita. Tarinan mukaan Odysseus ja Diomedes anastivat veistoksen Troijasta, ja roomalaisen k\u00e4sityksen mukaan troijalainen Aeneas pelasti veistoksen ja kuljetti sen Italian niemimaalle. T\u00e4t\u00e4 veistosta alettiin pit\u00e4\u00e4 Rooman kohtalon takeena (fatale pingus<\/em>), aivan kuten se oli aiemmin ollut Troijan kukoistuksen tae. Palladionia s\u00e4ilytettiin Roomassa Vestan neitsyiden eli vestaalien temppelin pyhimm\u00e4ss\u00e4 kammiossa, jonne vain johtava vestaali sai astua.<\/p>\n\n\n\n

Palladion-veistosta ole s\u00e4ilynyt, mutta mainintoja ja tulkintoja siit\u00e4 tunnetaan useista kirjallisista ja kuvallisista l\u00e4hteist\u00e4. Roomalaisen runoilijan Vergiliuksen (70\u201319 eaa.) Aeneis<\/em>-eepoksessa kreikkalaisten sotamenestys liitet\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n veistokseen:<\/p>\n\n\n\n

\u201dKun Diomedes tunnoton, my\u00f6s rikosmieli Odysseus<\/p>

ry\u00f6st\u00e4\u00e4 rohkenivat Pallaan kuvan turmia tuovan<\/p>

temppelin tuon pyhimm\u00e4st\u00e4 ja linnan vartijat tappaa,<\/p>

veiv\u00e4t he patsaan menness\u00e4\u00e4n, k\u00e4sill\u00e4\u00e4n verisill\u00e4<\/p>

koskea julkesivat jumalattaren neitsyenpantaan.<\/p>

Sortui nyt menestys danaein [kreikkalaisten] sek\u00e4 virtasi taap\u00e4in,<\/p>

voimat murtuivat, menetettiin suosio Pallaan.\u201d (2,165)<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

My\u00f6s Publius Ovidius Naso, ajanlaskun vaihteessa el\u00e4nyt roomalainen runoilija, kirjoittaa kuuluisassa teoksessaan Muodonmuutoksia<\/em> Palladionin vaiheista. Ovidius mainitsee, Odysseuksen suulla, \u201dfryygialaisen Minervan temppelipatsaan\u201d (13, 337): Kreikan olympolainen jumala Pallas Athenehan tunnettiin Roomassa Minervana. My\u00f6s toinen, meille paljon tunnetumpi antiikin veistos eli Troijan hevonen, oli puuta. T\u00e4m\u00e4n veistoksen kohtalo nivoutuu edell\u00e4 kerrottuun, sill\u00e4 sen rakentamisen kerrotaan olleen hyvitys Athenelle Palladionin ry\u00f6st\u00e4misest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Pseudo-Apollodoroksen nimiss\u00e4 kulkeva kreikkalaisten myyttien kokoelma ajanlaskun alun ensi vuosisadoilta kuvailee veistosta kolmen kyyn\u00e4r\u00e4n korkuiseksi eli noin 140 cm korkeaksi veistokseksi, jonka jalat ovat yhdess\u00e4 (Bibliotheke<\/em> 3,12,3). T\u00e4ll\u00e4 huomautuksella viitataan selv\u00e4sti sen arkaaisena pidettyyn muotoon. Veistoksen oikeassa k\u00e4dess\u00e4 oli t\u00e4m\u00e4n kuvauksen mukaan keih\u00e4s, vasemmassa v\u00e4rttin\u00e4 ja kehr\u00e4in. Pseudo-Apollodoros kertoo edelleen, ett\u00e4 Athene loi t\u00e4m\u00e4n puuveistoksen lapsuudenyst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Pallaksen, Tritonin tytt\u00e4ren n\u00e4k\u00f6iseksi. Athene surmasi yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 vahingossa heid\u00e4n harjoittaessaan sotataitoja.<\/p>\n\n\n\n

Plinius vanhempi (23\u201379 jaa.) puolestaan mainitsee kuuluisan Historia naturalis<\/em> -teoksensa seitsem\u00e4nness\u00e4 kirjassa (7, 141) ett\u00e4 virkamies Lucius Caecilius Metellus oli sokeutunut pelastaessaan Palladionin tulipalosta vuonna 241 eaa. Noin nelj\u00e4sataa vuotta my\u00f6hemmin, vuonna 191 jaa. veistos oli edelleen vestaalien huomassa forumilla.<\/p>\n\n\n\n

Koska \u201dPalladionin tapaus\u201d lienee jo aikanaan maailman tunnetuin veistosvarkaus, on veistoksen vaiheista kerrottu seiniin ja maljakoihin tehdyin maalauksin sek\u00e4 marmoriin ja muuhun kiveen tehdyin veistoksin. N\u00e4iden kuvien levinneisyyteen liittyy luonnollisesti se, ett\u00e4 tarina nivoutuu Rooman syntytarinaan Aeneaan kautta: troijalainen Aeneas halusi perustaa uuden Troijan, ja t\u00e4lle pohjalle Rooman uskottiin syntyneen. Visuaalisissa kuvauksissa Palladion esitet\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 siten, ett\u00e4 hahmolla on keih\u00e4s toisessa ja kilpi toisessa k\u00e4dess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Palladionin tarinaa varhaisempaa puuveistoshistoriaa tarjoaa 400-luvulla eaa. el\u00e4nyt kreikkalainen historioitsija Herodotos. Egyptil\u00e4isist\u00e4 kertovassa anekdootissaan (2,78) h\u00e4n mainitsee seuraavan, memento mori<\/em> -henkist\u00e4 toimintaa muistuttavan tapahtuman:<\/p>\n\n\n\n

\u201dHeid\u00e4n varakkaidensa seuroissa kantaa er\u00e4s mies aterialta p\u00e4\u00e4sty\u00e4 ymp\u00e4ri puusta tehty\u00e4 kirstussaan olevaa kuollutta, joka sek\u00e4 maalaamalla ett\u00e4 veist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 on tehnyt niin luonnonmukaiseksi kuin suinkin ja kooltaan joka puolelle on noin kyyn\u00e4r\u00e4n tai kahden pituinen. N\u00e4ytt\u00e4en sit\u00e4 kullekin juomaveikolle mies lausuu \u2019katso t\u00e4h\u00e4n, juo ja nauti! Sill\u00e4 kuoltuasi sinusta tulee t\u00e4llainen\u2019\u201d.<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

Herodotoksen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t l\u00e4hteet vaihtelevat, mutta n\u00e4iss\u00e4 juhlissa h\u00e4n oletettavasti itse on ollut l\u00e4sn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Veistosten kulttimerkityksest\u00e4 Herodotos kirjoittaa my\u00f6s kertoessaan aiginalaisten ja ateenalaisten vihanpidon synnyst\u00e4 muinaisina aikoina (5,82\u201389). Tarinan mukaan maa ei kantanut hedelm\u00e4\u00e4 Epidauroksessa. Asian korjaamiseksi Delfoin oraakkeli eli pythia k\u00e4ski epidaurolaisia pystytt\u00e4m\u00e4\u00e4n Damian ja Auxesian kuvapatsaat. Epidaurolaiset kysyiv\u00e4t oraakkelilta, tulisiko veistokset valmistaa metallista vai kivest\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in oraakkeli kielsi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 kumpaakaan, vaan veist\u00e4m\u00e4\u00e4n veistokset istutetusta oliivipuusta. Epidaurolaiset pyysiv\u00e4t ateenalaisilta \u201dkaatoluvan\u201d heid\u00e4n puuhunsa, sill\u00e4 niit\u00e4 pidettiin yleisesti pyhimpin\u00e4. Ateenalaiset antoivat oliivipuun sill\u00e4 ehdolla, ett\u00e4 epidaurolaiset vuosittain toisivat lahjoja Athenelle ja Erekhteukselle. N\u00e4in tehtiin, ja maa alkoi vihannoida. Aiginalaiset alkoivat kuitenkin kapinoida Epidauroksen kaupunkivaltiota vastaan. He k\u00e4viv\u00e4t salaa ry\u00f6st\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Damian ja Auxesian veistokset ja pystyttiv\u00e4t ne saarellensa. Ateenalaiset pahastuivat kun epidaurolaiset veistokset menetetty\u00e4\u00e4n lopettivat lahjojen tuonnin, ja he l\u00e4htiv\u00e4t Aiginan saarelle veistoksia noutamaan \u2013 olihan kyseess\u00e4 heid\u00e4n puunsa. Veistokset kuitenkin vastustelivat ja lankesivat sitten polvilleen j\u00e4\u00e4den t\u00e4h\u00e4n asentoon. Tosin Herodotos toteaa, ettei oikein saata uskoa t\u00e4t\u00e4 todeksi. Tapahtumista seurasi tuhoa ja suuret miestappiot.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
My\u00f6h\u00e4iskeskiaikainen apostoli Paavalia esitt\u00e4v\u00e4 puuveistos, josta pyhiinvaeltajat ovat ottaneet puunsiruja. Pyh\u00e4n sakramentin kappeli, San Paolo fuori le mura, Rooma. Kuva: ER.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Edell\u00e4 esitetyt esimerkit kertovat siit\u00e4, miten veistosten ruumiillistamien pyhien henkil\u00f6iden toimijuus kanavoitui materian kautta. Materia kantoi pyhyytt\u00e4 ja sit\u00e4 my\u00f6s pyrittiin saamaan haltuun. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytyy hyvin apostoli Paavalia esitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4, laveasti my\u00f6h\u00e4iskeskiaikaiseksi ajoitetussa puuveistoksessa San Paolo fuori le mura -kirkossa Roomassa. Kirkko on rakennettu Rooman vanhojen kaupunginmuurien ulkopuolelle, Ostian tien varrelle Paavalin haudan p\u00e4\u00e4lle. Veistos s\u00e4ilyi kirkon vuonna 1832 tuhonneesta tulipalosta. Veistos on kuitenkin vaurioitunut, sill\u00e4 pyhiinvaeltajat ovat vuosisatojen aikana ottaneet siit\u00e4 pieni\u00e4 puunsiruja mukaansa. Paavalin riivitty veistos on esill\u00e4 Pyh\u00e4n sakramentin kappelissa palon j\u00e4lkeen uudelleen rakennetussa kirkossa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Anni Laakson n\u00e4yttely Tottelemattomat, Galleria Sculptor 5.\u201328.3.2021. Etummaisena teos Dafne, 2020, m\u00e4nty. Kuva: ER.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Puumateriaalin, veistoty\u00f6n ja jumaluuksien kolmiyhteys el\u00e4\u00e4 edelleen. Kuvanveist\u00e4j\u00e4 Anni Laakso esitteli maaliskuussa 2021 helsinkil\u00e4isess\u00e4 Galleria Sculptorissa veistoksiaan, jotka muodostuvat yhteenliitetyist\u00e4 kiemuraisista m\u00e4nnynoksista. N\u00e4yttelytiedotteessa taiteilija kertoo teosten synnyn taustoista. Niihin kuuluvat antiikin tarinat naisista, v\u00e4kivallasta ja muodonmuutoksista. Laakso kertoo saaneensa innoitusta teoksiinsa ty\u00f6skennelless\u00e4\u00e4n Roomassa. Barokkitaiteen ohella taiteilija on saanut vaikutteita teoksiinsa aiemmin mainitusta Ovidiuksen runoelmasta Muodonmuutoksia<\/em>. Yksi Anni Laakson veistoksista on nimelt\u00e4\u00e4n Dafne. Ovidius kertoo tunnetun nymfi Dafnen tarinan (1,452\u2013567), jossa Peneios-joen tyt\u00e4r muuttuu laakeripuuksi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen rakastuneen Apollon ahdistelun.<\/p>\n\n\n\n

Muutoksen veist\u00e4j\u00e4t<\/em> -hankkeessa veistosten muodonmuutos on keskeinen tutkimuksellinen n\u00e4k\u00f6kulma. Yksinkertaistaen voi sanoa seuraavaa keskiajan hartaudellisten puuveistosten kokemista muutoksista: puu muuttuu mets\u00e4st\u00e4 puutavaraksi, jota kaupataan ja josta ty\u00f6stet\u00e4\u00e4n muoto, ja sitten se esineeksi muuttuneena laivataan ja kuljetetaan kirkkoon tai muuhun pyh\u00e4\u00e4n tilaan asetettavaksi. Puun vaatetetaan ja sen edess\u00e4 rukoillaan; puu on muuttunut el\u00e4v\u00e4n korvikkeeksi. Sitten se ehk\u00e4 hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n, ja sen osia putoaa tai hakataan pois. My\u00f6hemmin puun pintaan sivell\u00e4\u00e4n uutta maalia ja jossain vaiheessa puu vied\u00e4\u00e4n museoon, jossa p\u00e4\u00e4llemaalaukset saatetaan poistaa ja esine muuttuu kulttuuriperinn\u00f6ksi.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet ja kirjallisuus<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Apollodorus. The Library<\/em>. Vol II. Translated by James G. Frazer. Loeb Classical Library, 1921.<\/p>\n\n\n\n

Beagon, Mary. The Elder Pliny on the Human Animal: Natural History Book 7<\/em>, Oxford: Oxford University Press, 2005, 90.<\/p>\n\n\n\n

Herodotos. Historiateos<\/em> 1\u20132. Suomentanut Edvard Rein. Porvoo ja Helsinki: WSOY, 1964.<\/p>\n\n\n\n

Ovidius. Muodonmuutoksia. Suom., esipuhe ja hakemisto Alpo R\u00f6nty. Porvoo ja Helsinki: WSOY, 1997.<\/p>\n\n\n\n

The Oxford Classical Dictionary<\/em>, edited by Simon Hornblower and Antony Spawforth. Third edition. Oxford: Oxford University Press, 996, 1100\u20131100.<\/p>\n\n\n\n

Terberger, Thomas, Mikhail Zhilin, Svetlana Savchenko (30 Jan 2021). The Shigir idol in the context of early art in Eurasia. Quaternary International<\/em>. 573. doi<\/a>:10.1016\/j.quaint.2020.10.025<\/a><\/p>\n\n\n\n

Vergilius. Aeneis. Aeneaan taru<\/em>. Suom. P\u00e4iv\u00f6 ja Teivas Oksala. Porvoo ja Helsinki: WSOY, 1999.<\/p>\n\n\n\n

***<\/p>\n\n\n\n

Anni Laakso: Tottelemattomat<\/em>. N\u00e4yttely Galleria Sculptorissa 5.\u201328.3.2021.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Puusta tehtyjen veistosten tutkimus on yksi Muutoksen veist\u00e4j\u00e4t -hankkeen painopisteist\u00e4. Ajallinen rajauksemme pitk\u00e4ll\u00e4 keskiajalla (1100\u20131600). Puusta on varmasti veistetty kuvia niin kauan kuin t\u00e4m\u00e4 taito on ollut ihmisen k\u00e4siss\u00e4, mutta puuesineet orgaanisena materiaalina ovat suurimmaksi osaksi h\u00e4vinneet. Vanhimpana s\u00e4ilyneen\u00e4 puuveistoksena pidet\u00e4\u00e4n Uralilta vuonna 1890 l\u00f6ytynytt\u00e4 niin sanottua Shigirin idolia, joka<\/p>\n","protected":false},"author":5284,"featured_media":681,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-660","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/wooden\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/660","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/wooden\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/wooden\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/wooden\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5284"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/wooden\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=660"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/wooden\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/660\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":678,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/wooden\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/660\/revisions\/678"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/wooden\/wp-json\/wp\/v2\/media\/681"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/wooden\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=660"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/wooden\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=660"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/wooden\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=660"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}