Tervetuloa yliopiston yhteiskuntaan! Tervehdys uusille ja vanhoille opiskelijoille

Yhteiskunnasta, rakkaudella -blogiin kirjoittaminen kirvoittaa ajatuksia yhteiskunnasta. Mitäpä jos ymmärtäisimme yhteiskunnan sillä tavoin kuin yksi sosiologian ensimmäisen kultakauden keskeisistä teoreetikoista, sosiologi ja filosofi Georg Simmel (1858–1918).

”Näen yhteiskuntaa … kaikkialla missä joukko ihmisiä ryhtyy kanssakäymiseen ja muodostaa väliaikaisen tai pysyvän kokonaisuuden”, kirjoitti Simmel 1900-luvun alussa. Simmelin näkökulmasta yhteiskunta on ”jotain funktionaalista, jotakin, jonka yksilöt tekevät ja jollaisena he joutuvat sen kestämään”. Yhteiskunnan dynaamisen luonteen vuoksi Simmelin mielestä sana ”yhteiskunnallistuminen” kuvaa ”yhteiskuntaa” paremmin asian luonnetta.

Simmelin tavallisesta aika lailla poikkeavalla ajattelutavalla on joitakin mielenkiintoisia seurauksia. Yhteiskunta ei ole ”tuolla ulkona” tai jokin toimintamme tausta, vaan läsnä heti kun ryhdymme kanssakäymiseen (tai vuorovaikutukseen) muitten kanssa. Se on myös poissa, kun vuorovaikutuksemme lakkaa – se korkeintaan säilyy mielessämme siteenä muihin ihmisiin.

Yhteiskunta ei siis ole meistä erillinen olio vaan omaa vuorovaikutteista toimintaamme. Lisäksi: sitä voi olla enemmän tai vähemmän riippuen vuorovaikutuksen luonteesta. Simmel pohti, että myös anonyymi vuorovaikutus lippuluukulla tai raitiovaunupysäkillä voi olla tietynasteista yhteiskunnallistumista.

Yliopisto koostuu monenlaisista vuorovaikutuksista ja kanssakäymisistä, niinpä ei liene simmeliläisittäin väärin puhua yliopiston yhteiskunnasta. Se yhteiskunta on parin viime vuoden aikana ollut hyvin erilainen kuin ennen. Luennot, seminaarit, ohjaustapaamiset ja muut asioiden hoitamiset, joissa yliopistoyhteisön jäsenet ennen kohtasivat enemmän tai vähemmän kasvokkain toisiaan muuttuivat verkkovälitteisiksi.

Opiskelijoiden hyvinvointia koskevat kyselyt kertovat, että vaikka joillekin opiskelijoille etäyliopisto sopi, niin sitä useampi koki sen ongelmalliseksi. Esimerkiksi Helsingin yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että koronakeväänä 2020 korkeakouluopiskelijoissa innostus opiskeluun laski romahdusmaisesti, riittämättömyyden tunteet vaivasivat melkein kaikkia ja uupumusta kokevien määrä kolminkertaistui. Etäyhteyksien ja omassa huoneessa tapahtuvan opiskelun yliopisto ei mitä ilmeisimmin ollut hyvää yhteiskuntaa.

Nyt olemme palanneet lähiopetukseen ja -opiskeluun pääsääntönä. Palaamme siinä mielessä viisaampina, että opimme pikavauhtia paljon etäopetuksesta ja -opiskelusta keväällä 2020. Ne ovat tulleet jäädäkseen, mutta toivottavasti eivät pääsääntönä. Yliopiston uusi yhteiskunta on hybridi ihmisten kasvokkaista ja verkkovälitteistä kanssakäymistä, jossa ensiksi mainitun on tarkoitus olla pääroolissa.

Paluu Publicumiin luennoille, seminaareihin ja laitoksen käytäville luo mahdollisuuden tehdä tiiviimpää ja parempaa yliopiston yhteiskuntaa kuin etäyhteyksien yliopisto. Opiskelu on asiapitoista kanssakäymistä. Simmelin mukaan kuitenkin ihmisen kannalta tyydyttävin vuorovaikutuksen muoto on seurallisuus, kanssakäyminen, jonka ytimessä on asiasisällöistä vapaa nauttiminen sosiaalisesta yhteydestä. Paluu verkosta Publicumiin luo mahdollisuudet seurallisille kohtaamisille, joista teidän, opiskelijat, kannattaa ottaa kaikki irti.

Hannu Ruonavaara
sosiologian professori, koulutuksesta vastaava varadekaani