Limasienistä ja reiteistä esteiden yli

Kulkiessani lounaalle Piispankadun suuntaan huomasin, että tavanomainen oikoreitti Educariumin ohi Caloniankujalle oli tukittu kivin. Kivet olivat onneksi niin matalat, että niiden yli kiipeäminen oli helppoa, vaikka eteeni kasatut esteet ärsyttivätkin. Muutkin olivat löytäneet reitin kivien ohi; uudelta kulkureitiltä kivien ohi olivat kasvit kuluneet pois. Sanotaan, että ihminen löytää toiminnalleen pienimmän vastuksen reitin.

Ihminen ei ole ainoa tehokkaita reittejä löytävä laji. Biologialtaan alkeelliset limasienet löytävät reitin ravinnolle niin tehokkaasti, että ihmisen kyky navigoida kalpenee sen rinnalla. Yhdessä kuuluisassa tutkimuksessa limasieni pystyi noin vuorokaudessa optimoimaan reitit ruoan luokse sokkelossa, joka oli suunniteltu vastaamaan Tokion lähialueen kaupunkirakennetta (Tero et al., 2010). Motivoiko limasientäkin halu löytää nopein reitti lounaalle? Ärsyttikö limasientä, että ihmiset olivat rakentaneet esteitä sen reitille?

Ihmisillä Caloniankujan oikoreitin esteiden ohitusta ja ylitystä motivoi optimaalisen reitin lisäksi todennäköisesti se, että esteiden kasaaminen tuntui kiusanteolta. Miksi reittiä ei saisi käyttää? Oikoreitti on päällystetty soralla, jota pitkin oli jo vuosia sujunut kulku mukavasti. Ihminen löytää lyhyimmän reitin, mutta se ei ehkä löydä syitä sille, että sen reittejä tukitaan.

Ihmisen käyttäytyminen on usein reaktiivista. Kuten limasienen ruoanetsintä, ihmisen tulkinnat ympäristön muutoksille ovat usein automatisoituneita. Mielenliikkeetkin etsivät pienimmän vastuksen reitin, helpoimman tulkinnan nykyiselle asiantilalle tämänhetiksen tiedon valossa. Ympäristön esteet, joille ei ole annettavissa hyvää selitystä tai tulkintaa, nähdään helposti uhkina ja niitä vastustetaan.

Tutkijat saivat limasienen löytämään tehokkaan ratkaisun monimutkaiseen navigointiongelmaan tarjoamalla sille palkinnoksi ruokaa. Ihmistenkin käyttäytymistä voi ohjata palkintojen avulla, mutta ihmisten toimintaan voi yrittää vaikuttaa myös jakamalla tietoa. Jos tietäisin, miksi kivet on kasattu oikoreitille, olisi tilanteeseen helpompi mukautua, eivätkä kivet ehkä enää tuntuisi esteiltä.

Ehkä saan vielä tietää syyn oikoreitin tukkimiseen. Tiedolla (ikävä kyllä myös misinformaatiolla) on tapana levitä kuin limasieni ruoan luokse.

Caloniankujan oikoreitin tukkiminen on tietenkin vähäpätöinen asia verrattuna muutoksiin, joita tiedekunta opiskelijoineen tulevaisuudessa kohtaa. Näköpiirissä siintävät esimerkiksi uusi työajankohdennusjärjestelmä ja tilamuutokset. Vaikka normaalikoulun siirtämishanke tuntuu minusta edelleen kyseenalaiselta, loi jokin aika sitten järjestetty yliopistojen tilatarpeita ja -ratkaisuja läpikäynyt tilaisuus uskoa tulevaisuuteen. Alakampuksen tilaratkaisuja etsivän työryhmän jäsenten ajatukset tuntuivat järkeviltä—ehkä tämänkin muutoksen läpi saadaan luovittua. Uuden työajankohdistusjärjestelmän esteiden yli tuntuu löytyvän reitti erityisesti oppiainevastaavan ja taloussihteerin avulla.

Henry Railo

logopedian apulaisprofessori

psykologian ja logopedian laitos

Lähdeluettelo

Tero, A., et al., (2010). Rules for biologically inspired adaptive network design. Science, 22, 439-442.

Kuva: Amy Gatenby / Unsplash