Lapsi kantaa toista lasta reppuselässä aurinkoisena päivänä.

LURA-tutkimushanke tutkii sote-alan ammattilaisten luottamusta lastensuojelun sosiaalityötä kohtaan

Lastensuojelu on yhteiskunnan instituutio, jonka toiminnan edellytyksille luottamus on ensisijaista. Se on osoitus lastensuojelun laadusta ja legitimiteetistä eli hyväksyttävyydestä. Lastensuojelun tutkimuksessa luottamuksen merkitys tunnustetaan erityisesti asiakkaan ja työntekijän yhteistyön sujumisen kannalta.

Luottamusta on kuitenkin tutkittu lastensuojelun kontekstissa vain vähän. Muutamissa aiemmissa tutkimuksissa on tutkittu luottamuksen seurauksia, mutta vähemmän tiedetään yleisestä luottamuksen tasosta lastensuojelua kohtaan (luotetaanko lastensuojeluun ja kuinka paljon) ja siitä, mitkä tekijät voivat olla yhteydessä lastensuojelua kohtaan koettuun luottamukseen ja selittää sitä.

Tutkimme Luottamuksen rakentuminen lastensuojelun sosiaalityötä kohtaan (LURA) hankkeessa  sote-alojen ammattilaisten kokemaa luottamusta lastensuojelua kohtaan. Toteutamme lasten, nuorten ja perheiden kanssa työtään tekeville sote-alojen ammattilaisille kyselyn Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueilla ja Helsingissä syksyn 2024 aikana. Kyselyn tavoitteena on selvittää, mikä on sote-alojen ammattilaisten luottamuksen taso lastensuojelua kohtaan ja mistä osatekijöistä tämä luottamus rakentuu. Tutkimuksessa keskitytään luottamusta rakentaviin tekijöihin ja tarkastellaan kriittisesti myös luottamuksen rakentumista vaikeuttavia ja estäviä tekijöitä. Tutkimus on sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama ja siinä ovat mukana Helsingin, Turun ja Tampereen yliopistot.

Luottamus on keskeistä moniammatillisessa työympäristössä

Lastensuojelu on yhteiskunnallista toimintaa, joka ei toteudu tyhjiössä, vaan toiminnan edellytyksenä on yhteistyö muiden alojen, kuten terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen ja koulun ammattilaisten kanssa. Luottamuksen on tunnistettu olevan keskeinen tekijä moniammatillisten yhteistyösuhteiden onnistumisen kannalta. Lasten, nuorten ja perheiden avuntarpeet ovat usein monisyisiä ja ne ilmenevät eri elämänalueilla. Avuntarpeisiin vastaaminen ei aina onnistu yhden ammattialan varassa, vaan tarvitaan laaja-alaista osaamista ja työskentelyä. Moniammatillista työskentelyä pidetäänkin lastensuojelussa ensiarvoisen tärkeänä, jotta lapsia, nuoria ja heidän perheitään voidaan todella auttaa.

Tutkimme lastensuojelua kohtaan koettua luottamusta sekä niillä sote-alojen ammattilaisilla, joilla ei ole työssään aiempaa yhteistyökokemusta lastensuojelun kanssa, että niillä, jotka ovat tehneet työssään yhteistyötä lastensuojelun kanssa. Näin saamme tietoa luottamuksen tasosta lastensuojelua kohtaan yleisesti sote-alojen ammattilaisten keskuudessa sekä erityisemmin myös niiltä, joilla on yhteistyötä lastensuojelun kanssa.

Moniammatillisessa yhteistyössä luottamus ilmenee muun muassa luottamuksena toisen osapuolen osaamiseen ja ammattitaitoon sekä siihen, että työskentelyllä on yhteiset arvot ja tavoitteet. Luottamusta edistävät myös neuvotteleminen, kompromissien tekeminen, yhteyksien luominen, auttaminen ja ystävällisyys. Luottamuksen puutetta taas voivat aiheuttaa esimerkiksi toisen työntekijän asiantuntijuuden epäileminen sekä ammattiryhmien väliset korkeat raja-aidat. Luottamuksen puuttumisen seurauksista tiedetään, että se voi esimerkiksi nostaa ammattilaisten kynnystä lastensuojeluilmoituksen tekemiseen. Luottamus voi perustua paitsi omakohtaisiin kokemuksiin myös mielikuviin. Vaikka ammattilaisella ei olisi kokemusta yhteistyöstä lastensuojelun kanssa, voi hänellä olla esimerkiksi mediasta, kollegoilta tai läheisiltä tulleita mielikuvia lastensuojelusta ja sen luotettavuudesta.

Tutkimusta aiheesta tarvitaan

Vuoden 2023 alussa aloittaneiden hyvinvointialueiden ja sosiaali- ja terveydenhuollon integraation tavoitteena on lastensuojelun moniammatillisen toteutumisen vahvistaminen. Eri palvelujen välisen integraation ajatellaan edistävän asiakaslähtöisyyttä, sillä moniammatillinen yhteistyö mahdollistaa joustavan ja asiakkaan tarpeista lähtevän palvelujen toteutuksen. Moniammatillisen työskentelyn on todettu voivan parantaa asiakkaiden pääsyä palveluihin ja edesauttaa haluttujen lopputulosten saavuttamista.

Koska luottamus edistää moniammatillisen yhteistyön toimivuutta, on se niin ammattilaisten kuin lasten, nuorten ja perheidenkin kannalta tärkeää ja auttaa toteuttamaan lapsen etua. Vaikka luottamuksen merkitys moniammatillisessa työskentelyssä tunnistetaan, on siihen liittyvässä tutkimuksessa vielä aukkoja. Muiden ammattilaisten lastensuojelua kohtaan kokeman luottamuksen tasoa ja sitä selittäviä tekijöitä on tärkeää tutkia tarkemmin.

 

Lisätietoja:

LURA-hankkeeseen voit tutustua tarkemmin hankkeen verkkosivuilla.

 

Kirjoittajina Anne-Mari Jaakola, erikoistutkija, LURA-hankkeen 2. vastuullinen johtaja, Turun yliopisto

Annamari Kangas-Kalinen, projektitutkija, Turun yliopisto

Iida Sarin, tutkimusavustaja, Turun yliopisto

 

Lähteet:

Bai, Y., Wells, R. & Hillemeier, M. M. (2009). Coordination between child welfare agencies and mental health service providers, children’s service use, and outcomes. Child Abuse & Neglect, 33(6), 372–381. https://doi.org/10.1016/j.chiabu.2008.10.004

Darlington, Y. & Feeney, J. A. (2008). Collaboration between mental health and child protection services: Professionals’ perceptions of best practice. Children and Youth Services Review, 30(2), 187–198. https://doi.org/10.1016/j.childyouth.2007.09.005

Hietamäki, J., Kuusinen, V., Pursi, K. & Rajala, R. (2017). Lastensuojeluilmoitusprosessi moniammatillisen yhteistyön näkökulmasta. Yhteiskuntapolitiikka, 82(4), 417–429. https://www.julkari.fi/handle/10024/135193

Pärnä, K. (2012). Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina. Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Annales Universitatis Turkuensis C 341. Väitöskirja, Turun yliopisto. https://www.utupub.fi/handle/10024/77506

Toros, K., Tart, K. & Falch-Eriksen, A. (2021). Collaboration of child protective services and early childhood educators: Enhancing the well-being of children in need. Early Childhood Education Journal, 49, 995–1006. https://doi.org/10.1007/s10643-020-01149-y