Dekaanin puheenvuoro publiikissa 11.6.2021

Louis Clerc
dekaani
yhteiskuntatieteellinen tiedekunta

Arvoisat opettajat, tutkijat, hallinnolliset työntekijät, hyvät vastavalmistuneet, omaiset ja ystävät.

Aloitamme tämän Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan publiikin jo toista vuotta poikkeuksellisissa merkeissä. Luulen kiteytyväni sekä opiskelijoiden että henkilökunnan mielipidettä sanomalla (kohteliaasti) että: harmin paikka. Mieleen tuli toinenkin ilmaisu, mutta tämä ei ole sopiva paikka siihen…

Poikkeuksellinen kriisi vaatii tänäkin vuonna poikkeukselliset toimenpiteet. Koronavirus on sanellut meidän elämäämme nyt sen veran kauan, että se on melkein muuttunut ärsyttäväksi taustaääneksi, joka koko aikaa vaivaa ja josta toivomme pääsevämme pois. Hetki tulee vielä, jolloin siirrytään eteenpäin siitä. Mutta tässä publiikin yhteydessä halusin korostaa muita, pitkäaikaisia asioita, asioita, jotka menevät korona-ajan yli ja liittyvät yliopiston luonteeseen.

Ja kun yliopisto ei olisi mitään ilman teitä, opiskelijoita ja jatko-opiskelijoita, haluaisin ensinnäkin onnitella teitä kaikkea. Vaikka olette kotonanne, haluan toivottaa teidät tervetulleiksi tähän publiikkiin ja lämpimästi onnitella teitä, vastavalmistuneita, teidän työstänne. Tämä on teidän onnistuminen, teidän saavutuksenne, teidän juhlanne. Joillekin tie tähän päivään on ollut kevyempi, toisille raskaampi, monista syistä, mutta olette saavuttaneet sen. Kiitos myös teidän läheisille, jotka ovat tukeneet teitä tässä työssä, joskus oudoillakin tavoilla: kun sain oma väitöskirjani valmiiksi, lapseni olivat iloisia siitä, että saivat paljon suttupaperia…

Olette tehneet ison työn, ja se on nytv almis. Gradu, tämä 50–100-sivuinen möhkäle, jonka kanssa olette eläneet öitä ja päiviä monta kuukautta, on valmis. Peto on saatu kiinni ja kansien väliin. Olette nyt valmiita sosiaalityöntekijöitä, psykologeja, tai puheterapeutteja. Olette valmistuneet filosofiasta, taloussosiologiasta, valtio-opista. Olette suorittaneet maisteriohjelmaa Itä-Aasian tutkimuksessa.

Väitöskirjan tekijät ovat pärjänneet vielä suurempan haasteen kanssa: kokonainen tutkimusaihe, vapaa ja villi uusi rajaseutu, joka he ovat raivanneet ja rakennuttaneet. Nyt muut tutkijat pystyvät rauhallisin mielin matkustella noilla seuduilla, ja rakentaa omia teitä. On taas tietyt
yhteiskunnalliset ilmiöt ja tapahtumat ulkonäön paineesta Kantin filosofiaan, Suomen rauhaanturvaamisesta self-aid-kirjojen vaikutukseen, Mindfulnessista maahanmuuttoon, jotka ymmärrämme kollektiivisesti paremmin, kiitos teidän työnne.

Opetus, joka saitte, erottuu olennaisesti muusta opetuksesta kahdella tavalla. Se on laajempi, ja se perustuu tutkimukseen, jota teidän opettajanne tekevät. Yritämme tässä tiedekunnassa ensinnäkin kouluttaa teitä ammatteihin, tietenkin. Ammattivalinnat diplomin jälkeen voivat olla selkeitä, tai joissakin aloissa vähemmänkin selkeitä: koulutamme tietysti psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä, mutta myös tutkijoita, toimittajia, viestintäammattilaisia, virkaihmisiä jne. Tiedekuntamme ei johdata ainoastaan yhteen tiettyyn paikkaan, vaan se johdattaa moniin eri paikkoihin. Meidän opiskelijamme työllistyvät hyvin ja monipuolisesti, Turussa ja muualla.

Yliopisto on tutkimuslaitos, joka opettaa: opetus, mitä saatte, on monipuolinen ja korkeatasoinen sen takia, että se perustuu tutkimukseen. Tämä on tärkeä korosta ajassa, jolloin yliopiston työntekijöiden työtahti käy aina kiireisemmäksi.

Opetuksen nojaaminen tutkimukseen tarkoittaa kahta asiaa. Ensinakin se tarkoittaa, että opetuksemme perustuu tieteelliseen huippuun, uusiin avauksiin ja oivalluksiin. Toiseksi se tarkoittaa, että opetimme teille, miten tarkastellaan maailmaa tietyllä tavalla, tieteellisellä tavalla. Miten jäsennellään omia ajatuksia, miten kirjoitetaan ja pohditaan ja löydetään ratkaisuja. Yliopistosta te saatte tieteelliset metodologiset työkalut, joilla on relevanssi muualla kuin yliopistoissa. Kriisin aikana ne toivottavasti auttavat teitä priorisoimaan, ymmärtämään tapahtumia, pohtimaan kokonaisuuksia, orientoitumaan nopeasti liikkuvassa maailmassa.

Tutkimus tarkoittaa myös, että toivottavasti olette saaneet yliopistosta uteliaisuuden lahjan, kyvyn ja halun ottaa selvää, pohtia ja ymmärtää. Se on elintärkeä asia, joka tulee tarpeeseen kun muutatte muualle, tai yritätte ymmärtää miksi isoäitinne ei suostu ottamaan koronarokotetta, tai mikä on oikeastaan homma Ukrainan ja Venäjän välillä, tai miten r-vika korjataan, tai kuka on Joe Biden. Tutkimus ei tuo kaikkeen vastauksia, mutta se auttaa muokkaamaan kysymyksiä – ja tuo myös muutamia vastauksia.

Viime vuonna opiskelijoiden kyselyssä dekaanille tulivat muiden hyvien kysymyksien seassa kaksi erittäin pätevää kysymystä, joilla haluaisin lopettaa tämän lyhyen puheeni.

Ensimmäinen oli helppo vastata. Huolestunut opiskelija kyseli, mitä on elämän tarkoitus. Luonnollisesti vastasin siteeraamalla erästä suurta ajattelijaa, että elämän tarkoitus on ”Murskata vihollisesi, ja nähdä kuinka he luikkivat pakoon edessäsi”. Mutta akateemisessa kontekstissa tämä ikuinen viisaus ei oikein riittää. Akateemisen elämän tarkoitus on elää monipuolista yliopiston ja yliopistokaupungin elämää, saada diplomi, ja samaan aikaan kasvaa kriittiseksi kansalaiseksi, joka pystyy saamaan apua maailman ymmärtämisessä hänelle annetusta tieteellisestä ajatustavasta. Filosofian, poliittisen historian ja valtio-opin laitoksen johtaja professori Lauri Paltemaa tiivisti tämä hyvin toukokuun tiedekunnan blogi-kirjoituksessa: ”…tutkikaa itse koronapandemiaa. Mutta tutkikaa tavoilla, joiden tiedetään tuottavan uskottavia tuloksia ja aiheita, jotka auttavat meitä pois kriisistä ja tekevät meistä valmiimpia seuraavan koittaessa. Tässä meillä yhteiskuntatieteilijöillä on paljon tarjottavaa.”

Toiseen kysymykseen vastasin vähän surullisella mielellä: opiskelija kyseli, loppuko korona koskaan. Vastasin, että ilman muuta loppuu sillä tavalla, että kehitämme laumaimuniteettia ja opimme, miten elää koronan kanssa. Mutta minun oli pakko lisätä, että vastaavat kriisit ovat väkisin edessämme. Ne liittyvät ilmastonmuutokseen, ruokaturvallisuuteen, tuotantoprosessien häiriöön, mahdollisesti geopoliittisiin riskeihin, jne. Eli maailma, johon olette lähdössä, on altis noihin odottamattomiin globaalikriiseihin. Nämä eivät kuitenkaan ole välttämättömiä: te voitte vaikuttaa niihin monilla eri tavoin.

Samalla me olemme yrittäneet antaa teille mahdollisimman paljon hyviä eväitä, joilla pärjäätte sinä maailmassa. Diplomin, tietysti, mutta myös tietoa, ideoita, sekä intellektuellisia työkaluja. Parhaimmillaan ”valmistuminen”-sana viittaa myös tähän: olette, monilla tavoin, valmiina. Siihen olemme kollektivisesti pyrkinneet, peruskurssinne opettajasta gradu-ja väitöskirjaohjaajaan asti.

Haluaisin tässä lopussa kiittää lämpimästi musiikkiohjelman esiintyjiä, jotka ovat taas tänä vuonna keksineet hyvän musiikkiohjelman. Kiitos paljon.