{"id":102,"date":"2021-05-24T07:00:07","date_gmt":"2021-05-24T07:00:07","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/yleinenkirjallisuustiede\/?p=102"},"modified":"2022-12-12T20:41:37","modified_gmt":"2022-12-12T20:41:37","slug":"markku-lehtimaen-professoriluento-kirjallisuus-muuttuvassa-maailmassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/yleinenkirjallisuustiede\/2021\/05\/24\/markku-lehtimaen-professoriluento-kirjallisuus-muuttuvassa-maailmassa\/","title":{"rendered":"Markku Lehtim\u00e4en professoriluento: Kirjallisuus muuttuvassa maailmassa"},"content":{"rendered":"\n<p>Markku Lehtim\u00e4ki aloitti yleisen kirjallisuustieteen professorina toukokuussa 2020. Uusien professorien teht\u00e4v\u00e4\u00e4n astumista juhlistetaan perinteisesti kaikille avoimilla professoriluennoilla, joilla uudet professorit esittelev\u00e4t yleiskielisesti omaa tieteenalaansa ja tutkimusaiheitaan. Koronatilanteen vuoksi luennot esitet\u00e4\u00e4n toistaiseksi videomuodossa. Alta l\u00f6ytyy Markun professoriluennon videotallenne sek\u00e4 luennon tekstiversio.<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-embed is-type-video is-provider-youtube wp-block-embed-youtube wp-embed-aspect-16-9 wp-has-aspect-ratio\"><div class=\"wp-block-embed__wrapper\">\n<iframe loading=\"lazy\" title=\"Professori Markku Lehtim\u00e4ki, yleinen kirjallisuustiede: Kirjallisuus muuttuvassa maailmassa\" width=\"676\" height=\"380\" src=\"https:\/\/www.youtube.com\/embed\/sYw4SeQd9Os?feature=oembed\" frameborder=\"0\" allow=\"accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture\" allowfullscreen><\/iframe>\n<\/div><figcaption>Markku Lehtim\u00e4en professoriluento<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\"><strong>Kirjallisuus muuttuvassa maailmassa<\/strong><\/h2>\n\n\n\n<p>Kun maailma muuttuu, muuttuvatko my\u00f6s kirjallisuuden muodot ja esitystavat? Mill\u00e4 tavalla esimerkiksi perinteinen romaani pystyy k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n muuttuvan globaalin ymp\u00e4rist\u00f6n kysymyksi\u00e4? Laajemminkin kyse on kirjallisuuden ja sen lukemisen merkityksest\u00e4 muuttuvassa maailmassa, joka on pitk\u00e4lti tekniikan, talouden ja politiikan s\u00e4\u00e4telem\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Washingtonissa elokuussa 2017 pidetyss\u00e4 lehdist\u00f6tilaisuudessa presidentti Sauli Niinist\u00f6 nosti esiin Suomen roolin Arktisen neuvoston silloisena puheenjohtajana. Niinist\u00f6 sai arktista aluetta ja mustaa hiilt\u00e4 koskeville huolenaiheilleen vastineeksi presidentti Donald Trumpin mahtipontisen ja ylev\u00e4n puheen kristallinkirkkaista vesist\u00e4 ja kaikkien aikojen puhtaimmasta ilmasta, joka on Yhdysvaltain tavoitteena.<\/p>\n\n\n\n<p>On ilmeist\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4llaisen puritaanisen kirkkauden ja puhtauden retoriikan taustalla ovat poliittiset, teknologiset ja ennen kaikkea taloudelliset hy\u00f6tyn\u00e4k\u00f6kohdat. Sitran eli Suomen itsen\u00e4isyyden juhlarahaston Kest\u00e4v\u00e4 talous -foorumin p\u00e4\u00e4telmiss\u00e4 puolestaan todetaan, ett\u00e4 ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin ja tuhoisin markkinah\u00e4iri\u00f6, mutta ett\u00e4 tulevaisuuden menestyj\u00e4firmat tekev\u00e4t maailman pelastamisesta bisnest\u00e4. Huomataan, ett\u00e4 talouden puhetavat ovat hallitsevia.<\/p>\n\n\n\n<p>Kirjallisuudentutkimus opettaa meit\u00e4 lukemaan ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 maailmaa monipuolisesti ja kriittisesti medialukutaidon ja ekologisen lukutaidon hengess\u00e4. Se saa meid\u00e4t kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n huomiota teksteiss\u00e4 ja representaatioissa esiintyviin arvoihin ja asenteisiin. Siksi kirjallisuuden opiskelu valmentaa muuttuvan maailman tarkaksi ja kriittiseksi tulkitsijaksi. Kirjallisuudentutkimuksen perinteisen\u00e4 kohteena on kuitenkin ollut kaunokirjallisuus sek\u00e4 kirjallisuuden n\u00e4keminen taiteena. T\u00e4t\u00e4 perinnett\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4\u00e4. Kaunokirjallisuus, kuten romaani, esitt\u00e4\u00e4 haasteita ja tarjoaa el\u00e4myksi\u00e4. Se saa meid\u00e4t taiteellisen muotonsa kautta pohtimaan vaikeita eettisi\u00e4 kysymyksi\u00e4, joihin ei voi olla suoria vastauksia.<\/p>\n\n\n\n<p>Kaunokirjallisuus my\u00f6s pyyt\u00e4\u00e4 lukijaa olemaan k\u00e4rsiv\u00e4llinen ja pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n sanotun \u00e4\u00e4relle sen sijaan, ett\u00e4 lukija sivuuttaisi tekstin kaikessa kiireess\u00e4 vain yhten\u00e4 nopeana mielipide-twiittauksena tai some-mielipiteen\u00e4. Romaani on tietenkin hidas laji sek\u00e4 tuotantoprosessinsa ett\u00e4 lukemiseen k\u00e4ytetyn ajan kannalta katsottuna. Kirjallisuus ei tarjoa nopeita vastauksia ja ratkaisuja tai v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 ja taloudellista hy\u00f6ty\u00e4. Mutta se voi avartaa mielikuvitusta ja saada meid\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n asiat toiselta kannalta.<\/p>\n\n\n\n<p>On v\u00e4itetty, ett\u00e4 fiktio on menett\u00e4nyt merkityst\u00e4\u00e4n muuttuvassa nykymaailmassa, koska ihmisill\u00e4 on niin sanottu todellisuuden n\u00e4lk\u00e4. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy esimerkiksi autofiktion tai tositelevision suosion kasvussa. Ihmisten yksityinen el\u00e4m\u00e4 kiinnostaa enemm\u00e4n kuin kuvitteelliset maailmat, kuulee v\u00e4itett\u00e4v\u00e4n. Ja silti spekulatiivisen fiktion suosio on vahva kirjallisuuden lukijoiden parissa. Mill\u00e4 tavalla mahdollisen maailman luominen ja todellisuuden n\u00e4l\u00e4n tarve sitten voisivat kohdata toisensa?<\/p>\n\n\n\n<p>Modernin aikakauden tuotteena romaania on pitk\u00e4\u00e4n leimannut keskittyminen inhimilliseen kokemukseen sek\u00e4 yksil\u00f6n ja yhteiskunnan v\u00e4liseen problemaattiseen suhteeseen. Samalla romaanikerronta on kehitt\u00e4nyt pitk\u00e4lle vietyj\u00e4 sis\u00e4isen n\u00e4k\u00f6kulman ja tajunnankuvauksen tekniikoita. Osana modernismin ja postmodernismin poetiikkaa romaani kehittyi edelleen itseens\u00e4 viittaavaksi ja itsens\u00e4 tiedostavaksi lajiksi, joka alkoi kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota enemm\u00e4n muotoonsa kuin sis\u00e4lt\u00f6\u00f6ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Omaan itseens\u00e4 p\u00e4in k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 romaani heijasteli modernin kirjallisuustieteen, kuten angloamerikkalaisen uuskritiikin, odotuksia. Sen mukaan taideteos on puhdas, autonominen kokonaisuutensa, jota t\u00e4ytyy analysoida irrallaan todellisesta, likaisesta maailmasta. Nykyinen ymp\u00e4rist\u00f6tietoinen romaani saattaakin olla ongelmallinen modernistisen poetiikan ja estetiikan n\u00e4k\u00f6kulmasta. Samalla se kuitenkin pyrkii olemaan tapa reagoida muuttuvaan maailmaan.<\/p>\n\n\n\n<p>Antiikista uudelle ajalle, aina 1700-luvulle asti, kirjallisuudella n\u00e4htiin olevan kaksoisteht\u00e4v\u00e4. Sen tuli tarjota sek\u00e4 huvia ett\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 \u2013 jopa niin, ett\u00e4 kirjallisuuden moraalinen ja opettavainen teht\u00e4v\u00e4 n\u00e4htiin ensisijaiseksi suhteessa kirjallisuuden taiteellisiin tai viihteellisiin piirteisiin. 1800-luvulta l\u00e4htien taidetta taiteen vuoksi -ajattelu sek\u00e4 kirjallisen muodon ja estetiikan korostus alkoivat erottautua omaksi sf\u00e4\u00e4rikseen. Samalla fiktio alettiin n\u00e4hd\u00e4 kuvitelmien ja sepitelmien alueena sek\u00e4 vakavien puheaktien teeskentelev\u00e4n\u00e4 j\u00e4ljittelyn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Yleisesti ottaen voisi sanoa, ett\u00e4 2000-luvun kirjallisuudentutkimus on alkanut luopua kielen itseens\u00e4viittaavuuden tai tekstiautonomian 1900-lukulaisista ihanteista. On siis siirrytty kirjallisen tekstin puhtaista muodoista kohti materiaalisen maailman likaisia muotoja. J\u00e4\u00e4tik\u00f6iden sulamisen, valtameri\u00e4 saastuttavan \u00f6ljyn ja muovin sek\u00e4 tuotantoel\u00e4inteollisuuden aikakaudella my\u00f6s fiktiolla on sanomisen tarvetta, jossa viesti kohdistuu tekstin ulkopuoliseen maailmaan, ei vain fiktiiviseen tekstiin itseens\u00e4. Kirjallisuus, joka keskustelee siit\u00e4 muuttuvasta maailmasta, jonka keskell\u00e4 me el\u00e4mme, tarvitsee paitsi tekij\u00e4ns\u00e4 my\u00f6s lukijansa. Ja jokaisen lukijan kokemus kirjallisuudesta on t\u00e4rke\u00e4, jos oletetaan, ett\u00e4 kirjallisuus puhuu siit\u00e4 maailmasta, jonka me kaikki jaamme.<\/p>\n\n\n\n<p>Onkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, mill\u00e4 tavalla kaunokirjallisuuden lukeminen edelleen s\u00e4ilyy osana lukion opetussuunnitelmaa, jossa korostetaan medialukutaitoa ja monikulttuurisuuden ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4. Digioppimisen innovaatioiden ja audiovisuaalisen mielihyv\u00e4n aikakaudellakin olisi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 aikaa siihen hiljaiseen syventymiseen, jota painettu kirja yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 vaatii ja jonka se toisaalta my\u00f6s mahdollistaa. Kaunokirjallisuus, kuten romaani, avaa kielens\u00e4 ja muotonsa kautta toisia maailmoja ja uusia n\u00e4k\u00f6kulmia sek\u00e4 syvent\u00e4\u00e4 lukijan kulttuurista ja monikulttuurista tiet\u00e4myst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Romaania voi tietenkin pit\u00e4\u00e4 hyvin taipuvaisena ja monimuotoisena lajina, joka keksii itsens\u00e4 aina uudelleen uusien haasteiden edess\u00e4. Kiinnostavaa voikin olla se, ett\u00e4 uudessa ymp\u00e4rist\u00f6fiktiossa kirjallisuuden ikivanhat didaktiset eli moraaliset ja opettavaiset tavoitteet alkavat tulla uudelleen n\u00e4kyviin. Samalla romaanit s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t juurtuneisuutensa mimeettiseen esitykseen eli tapahtumien esitt\u00e4miseen henkil\u00f6iden toiminnan kautta.<\/p>\n\n\n\n<p>Taustalta l\u00f6ytyy Platonin Valtiossa esitt\u00e4m\u00e4 jaottelu diegesikseen, jossa tekij\u00e4 puhuu omalla \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n, ja mimesikseen, jossa asiat esitet\u00e4\u00e4n toiminnan kautta. Siin\u00e4 miss\u00e4 Platon korostaa filosofisen puheen merkityst\u00e4 ja n\u00e4kee mimeettisen j\u00e4ljittelyn v\u00e4h\u00e4isemp\u00e4n\u00e4 toimintana, Aristoteles korostaa Runousopissaan my\u00f6s mimesiksen kasvatuksellisia piirteit\u00e4, kuten oppimista taiteellisten muotojen n\u00e4kemisen kautta.<\/p>\n\n\n\n<p>Useissa 2010-luvulla ilmestyneiss\u00e4 romaaneissa mimeettiseen toimintaan ja yksil\u00f6keskeiseen ihmiskuvaukseen liittyy didaktinen taso. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy siin\u00e4, ett\u00e4 kirjailija sijoittaa toiminnallisen juonen ja yksil\u00f6llisen kokemuksen joukkoon tarkkaan tutkittua luonnontieteellist\u00e4 faktatietoa ilmastonmuutoksesta, kuten englantilaisen Ian McEwanin romaanissa Polte, tai metsien hakkuusta, kuten amerikkalaisen Richard Powersin romaanissa Ikipuut. Tietty eettinen ongelma on toki siin\u00e4, jos metsien hakkuuta k\u00e4sittelev\u00e4 paksu romaani painetaan paperille.<\/p>\n\n\n\n<p>Romaani voi muuttua jopa ensyklopediseksi, jos se pyrkii kuvaamaan monimuotoisen maailman kaikessa rikkaudessaan, kuten intialaisen Arundhati Royn romaani \u00c4\u00e4rimm\u00e4isen onnen ministeri\u00f6. Royn mukaan fiktio on liian kaunis asia k\u00e4sitell\u00e4kseen vain jotakin tietty\u00e4, vaan sen t\u00e4ytyy k\u00e4sitell\u00e4 kaikkea. Tietenkin romaani, joka jonkin sijaan k\u00e4sittelee kaikkea, voi t\u00f6rm\u00e4t\u00e4 esteettisen muodon ongelmiin. Kirjallisuuden kysymykset eiv\u00e4t ole koskaan helppoja ja yksiselitteisi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>T\u00e4llainen nykyajan fiktiivinen romaani alkaa muistuttaa faktuaalista tietokirjaa, samalla kun se pyrkii pit\u00e4ytym\u00e4\u00e4n juonellisen ihmiskuvauksen konventioissa. Lopputulos voi olla modernistisen poetiikan ja estetiikan n\u00e4k\u00f6kulmasta ep\u00e4tasainen ja ep\u00e4puhdas. Taustalla on kuitenkin tekij\u00e4n pyrkimys saada lukija paitsi tuntemaan my\u00f6s ajattelemaan tarjoamalla tutkittua tietoa maailmasta juonellisen henkil\u00f6kuvauksen yhteydess\u00e4. Ilmastonmuutosta, ymp\u00e4rist\u00f6katastrofeja tai monikulttuurisuutta k\u00e4sittelev\u00e4 romaani kaatuu, jos se ei perustu olemassa olevalle faktatiedolle, vaan pelkille tarinoille ja tunteille.<\/p>\n\n\n\n<p>Didaktisessa fiktiossa tekij\u00e4n \u00e4\u00e4ni ja retoriikka tekev\u00e4t paluun. Kyse ei ole kuitenkaan sormea herist\u00e4v\u00e4st\u00e4 opettamisesta, vaan avoimesta keskustelun tilasta, johon lukijat voivat osallistua. Siksi romaanin retoriikka usein jakautuu moniin toistensa kanssa keskusteleviin \u00e4\u00e4niin ja n\u00e4k\u00f6kulmiin, joita teoksen toisinaan vaikeasti hahmotettava taiteellinen idea pyrkii pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kasassa.<\/p>\n\n\n\n<p>Metodologista pohjaa t\u00e4lle ajatukselle tarjoaa retorinen kertomusteoria, joka alun perin syntyi vastineena uuskritiikille ja sen pyrkimyksille sivuuttaa tekij\u00e4n tarkoitukset ja lukijan tuntemukset. Suuntausta kutsutaan my\u00f6s uusaristoteeliseksi, koska se palautuu Aristoteleen retoriikkaan ja poetiikkaan, samalla kun se vastustaa platonista k\u00e4sityst\u00e4 jossakin tuolla olevista puhtaista ideaaleista. Retorisen mallin mukaan fiktiivinen kertomus on kommunikaatiota tekij\u00e4lt\u00e4 tekstin kautta lukijalle. Romaani ei ole kuitenkaan yksi\u00e4\u00e4ninen tai suoraviivainen raportti. Pikemminkin fiktion moni\u00e4\u00e4niseen retoriikkaan kuuluu tuoda inhimillisi\u00e4, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia kysymyksi\u00e4 yhteisen keskustelun areenalle.<\/p>\n\n\n\n<p>T\u00e4llaiseen syvyyteen ja laajuuteen romaani kykenee edelleen paremmin kuin mik\u00e4\u00e4n muu taidemuoto, ja siksi sen merkityst\u00e4 on puolustettava. Romaanin lukija osallistuu dialogiseen keskusteluun arvoista, ideologioista ja maailmankuvista yhdess\u00e4 tekij\u00e4n, tekstin ja muiden lukijoiden kanssa. T\u00e4llaista moniarvoista ja monin\u00e4k\u00f6kulmaista, mutta my\u00f6s tutkittuun tietoon perustuvaa keskustelua nykymaailma tarvitsee. Sek\u00e4 hyv\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 huonossa, uuden ajan retorinen ja didaktinen romaani on meid\u00e4n aikamme romaani.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Markku Lehtim\u00e4ki aloitti yleisen kirjallisuustieteen professorina toukokuussa 2020. Uusien professorien teht\u00e4v\u00e4\u00e4n astumista juhlistetaan perinteisesti kaikille avoimilla professoriluennoilla, joilla uudet professorit esittelev\u00e4t yleiskielisesti omaa tieteenalaansa ja tutkimusaiheitaan. Koronatilanteen vuoksi luennot esitet\u00e4\u00e4n toistaiseksi videomuodossa. Alta l\u00f6ytyy Markun professoriluennon videotallenne sek\u00e4 luennon tekstiversio. Kirjallisuus muuttuvassa maailmassa Kun maailma muuttuu, muuttuvatko my\u00f6s kirjallisuuden muodot ja esitystavat? Mill\u00e4 tavalla esimerkiksi [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":3965,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[18],"tags":[],"class_list":["post-102","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-henkilokunta","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/yleinenkirjallisuustiede\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/102","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/yleinenkirjallisuustiede\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/yleinenkirjallisuustiede\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/yleinenkirjallisuustiede\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3965"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/yleinenkirjallisuustiede\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=102"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/yleinenkirjallisuustiede\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/102\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":131,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/yleinenkirjallisuustiede\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/102\/revisions\/131"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/yleinenkirjallisuustiede\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=102"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/yleinenkirjallisuustiede\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=102"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/yleinenkirjallisuustiede\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=102"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}