Nina Tiempo & Jonna Valjakka<\/p>\n\n\n\n
Haastattelimme 6.3.2024 ymp\u00e4rist\u00f6- ja kulttuurihistorioitsija Otto Latvaa h\u00e4nen tutkijanurastaan. Latva on monilajisen historian dosentti Turun yliopistossa. H\u00e4n on v\u00e4itellyt tohtoriksi kulttuurihistoriasta vuonna 2019 aiheenaan j\u00e4ttil\u00e4iskalmareiden ja ihmisten v\u00e4linen suhde. Latva johtaa t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 muun muassa Kadonneet, uhanalaiset ja saapuneet lajit \u2013 Ihmisten suhde It\u00e4meren muuttuvaan biodiversiteettiin (HumBio) tutkimushanketta. Latva on my\u00f6s kulttuuriperinn\u00f6n tutkimuksen yliopistonlehtori.. T\u00e4ss\u00e4 haastetussa valoitamme tutkimukseen liittyvi\u00e4 prosesseja ja tutkijan ammattia sek\u00e4 tehty\u00e4 tutkimusta j\u00e4ttil\u00e4iskalmareista.<\/p>\n\n\n\n
Tutkijanura<\/strong> Yliopisto- opintojensa j\u00e4lkeen Latva p\u00e4\u00e4si harjoitteluun kulttuurihistorian oppiaineeseen, Professorit Hannu Salmi ja Marjo Kaartinen puolsivat h\u00e4nen jatko-opintohakemustaan ja Latva p\u00e4\u00e4si aloittamaan v\u00e4it\u00f6skirjansa kirjoittamisen. H\u00e4n sai rahoitusta tutkimukseensa ja on siit\u00e4 l\u00e4htien toiminut tutkijana. Latva sanoo olleensa onnekas siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei ole ainakaan toistaiseksi kohdannut pahoja vastoink\u00e4ymisi\u00e4 urallaan.<\/p>\n\n\n\n Valitessaan v\u00e4it\u00f6skirjansa aihetta Latva tahtoi tehd\u00e4 tutkimusta, jolla on annettavaa t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kysymyksiin. Latvan lapsuudesta l\u00e4htien ollut kiinnostus luontoa kohtaan yhdistyi pinnalla oleviin kysymyksiin ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 ja aiheeksi valikoitui ymp\u00e4rist\u00f6historia. H\u00e4n sanoo meren olevan paitsi mielenkiintoinen tutkimusaihe, my\u00f6s paikka, jonka \u00e4\u00e4reen voi menn\u00e4 rauhoittumaan.<\/p>\n\n\n\n Latva toimii tutkijatohtorina eri hankkeissa. N\u00e4in monta ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4\u00e4 hoitavalta miehelt\u00e4 kysyimme, miten h\u00e4nell\u00e4 on aikaa t\u00e4lle kaikelle. Latva sanookin, ett\u00e4 ajan l\u00f6yt\u00e4minen on ollut haastavaa ja t\u00f6it\u00e4 on ollut paljon. Latva kertoo nykyp\u00e4iv\u00e4n yliopistotutkimuksen olevan kovaa kilpailua yh\u00e4 pienenevist\u00e4 resursseista. Yliopistolla ty\u00f6skentelev\u00e4t tekev\u00e4t paljon t\u00f6it\u00e4, siksi jaksaminen on v\u00e4lill\u00e4 koetuksella.<\/p>\n\n\n\n HumBio-tutkimushanke<\/strong> Hankkeessa on kyse ihmisen suhteesta biodiverstiteettiin. Latva kertoo, ett\u00e4 biologian saralla on tehty tutkimusta monilajisuuden, ymp\u00e4rist\u00f6n ja luonnon hyvinvoinnin yll\u00e4pit\u00e4misest\u00e4, mutta t\u00e4st\u00e4 ovat puuttuneet ihmistieteelliset l\u00e4hestymistavat. H\u00e4nen mukaansa ihmistieteilij\u00e4t pystyv\u00e4t nostamaan kysymyksi\u00e4 ihmisen suhteesta ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, joihin biologia ei yksin\u00e4\u00e4n pysty vastaamaan. Ihmistieteellisill\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmilla ja l\u00e4hestymistavoilla voidaan vastata kysymyksiin siit\u00e4, miten ihmiset suhtautuvat ja m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t omaa toimintaansa, tunteitansa ja tietoaan ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4. HumBio-hankkeen tarkoituksena on tarjota konkreettisia vastauksia sek\u00e4 sellaista tietoa, jota ei muuten saavutettaisi.<\/p>\n\n\n\n Latva mainitsee ymp\u00e4rist\u00f6historian kirjoittamisen alkaneen jo 1970-luvulla. Kaikesta huolimatta ymp\u00e4rist\u00f6 ja luonto on n\u00e4hty ajattomina entiteettein\u00e4 ilman omaa toimijuutta. Latvan mukaan hankkeessa ja h\u00e4nen omissa tutkimuksissaan on haluttu antaa \u00e4\u00e4ni luonnolle ja haastaa n\u00e4kemys ihmisest\u00e4 ainoana historiantutkimuksen kohteena ja menneisyyden toimijana.<\/p>\n\n\n\n Tutkimuksen aloitus<\/strong> Latva kertoo, kuinka j\u00e4ljet j\u00e4ttil\u00e4iskalmareihin juontavat kauas menneisyyteen. H\u00e4nen isovanhempiensa luona oli useita p\u00f6lyttyneit\u00e4 kirjoja, joiden joukossa oli 1800-luvun lopulla julkaistu teos, jossa k\u00e4siteltiin aikalaisten maailmankuvan \u201coutoja\u201d asioita. Kirja piti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n j\u00e4ttil\u00e4iskalmarin kuvan, joka j\u00e4i Latvan mieleen jo noin nelj\u00e4vuotiaana.<\/p>\n\n\n\n V\u00e4it\u00f6skirjan aihetta pohtiessa Latva sai idean kirjoittaa j\u00e4ttil\u00e4iskalmareista. Kiinnostus ihmisen ja meren v\u00e4liseen suhteeseen sek\u00e4 lajin tuntemattomuus lis\u00e4siv\u00e4t kiinnostusta entisest\u00e4\u00e4n. Kun Latva aloitti v\u00e4it\u00f6skirjan tekemisen vuonna 2012 oli ajatus j\u00e4ttil\u00e4iskalmarin ja etenkin sen toimijuuden tarkastelusta historiantutkimuksen kontekstissa monelle historioitsijalle h\u00e4mment\u00e4v\u00e4 ajatus. Muiden h\u00e4mmennyksest\u00e4 huolimatta tai jopa senkin takia Latva halusi tutkia aihetta.<\/p>\n\n\n\n Latva kertoo l\u00e4hdeaineiston ker\u00e4\u00e4misen ja analysoimisen olleen valtavan iso ty\u00f6. L\u00e4hdeaineistoja lukiessa Latva huomasi, ett\u00e4 pelkk\u00e4 englannin kieli ei riit\u00e4, vaan aineistoa pit\u00e4\u00e4 laajentaa ranskan ja saksan kieliin. Tutkimusaineisto ja aihe rajautuivat 1700- ja 1800-luvun transatlanttisen kulttuurin alueelle. Digitoidut aineistot olivat suuressa osassa n\u00e4in laajan alueen tutkimusta. Latva p\u00e4\u00e4si matkustamaan tutkimuksen vuoksi esimerkiksi Kanadaan tekem\u00e4\u00e4n tarkempia tutkimuksia arkistoihin.<\/p>\n\n\n\n Aikaisemmin on v\u00e4itetty, ett\u00e4 kalastajat ja merenk\u00e4vij\u00e4t olisivat tehneet j\u00e4ttil\u00e4iskalmarit pelottaviksi hirvi\u00f6iksi. L\u00e4hteit\u00e4 lukiessaan Latva pikkuhiljaa huomasi, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tulkinnassa on ongelmia. V\u00e4ite koko tutkimukseen l\u00f6ytyi arkistoja tutkittaessa. Kalastajat eiv\u00e4t ole pit\u00e4neet j\u00e4ttil\u00e4iskalmareita pelottavina, vaan se on tiedeyhteis\u00f6n kehitt\u00e4m\u00e4 pelko.<\/p>\n\n\n\n Tutkimuksen tulokset<\/strong> Latva huomasi, miten koulutetut ihmiset toivat kalmarien hirvi\u00f6tarinat pinnalle. Tiedeyhteis\u00f6jen j\u00e4senet liittiv\u00e4t kalmarit ja tarinat hirvi\u00f6ist\u00e4 toisiinsa. Ensimm\u00e4inen syy, miksi tiedeyhteis\u00f6jen j\u00e4senet tekiv\u00e4t j\u00e4ttil\u00e4iskalmareista hirvi\u00f6it\u00e4 on, ett\u00e4 parempaa tietoa ei yksinkertaisesti ollut. Merenalaiseen maailmaan ei viel\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt, joten tutkijat k\u00e4yttiv\u00e4t mielest\u00e4\u00e4n kaikista uskottavampia l\u00e4hteit\u00e4 eli antiikin aikaisia tekstej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Toinen syy j\u00e4ttil\u00e4iskalmareiden hirvi\u00f6istymiseen oli modernin tieteen linnel\u00e4inen luokitteluj\u00e4rjestelm\u00e4, jossa ihminen on kaiken keski\u00f6ss\u00e4 ja josta eteenp\u00e4in luokittain menn\u00e4\u00e4n muihin el\u00e4imiin. Nis\u00e4kk\u00e4\u00e4t olivat l\u00e4himp\u00e4n\u00e4 ihmist\u00e4, sill\u00e4 niist\u00e4 tiedettiin eniten. My\u00f6s linnut koettiin tuttuina el\u00e4imin\u00e4, koska niit\u00e4 n\u00e4htiin paljon. Merenel\u00e4v\u00e4t ja madot olivat puolestaan todella outoja, koska niit\u00e4 ei kyetty ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kun parempaa ymm\u00e4rryst\u00e4 tai tietoa ei ollut, kalmareihin oli helppo yhdist\u00e4\u00e4 hirvi\u00f6tarinoita. Kolmanneksi Latva kertoo, miten valistuksen tiedemiehet halusivat selitt\u00e4\u00e4 hirvi\u00f6tarinat tieteell\u00e4. Esimerkiksi Krakenin tarinaa ei kyetty selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, joten luonnontieteilij\u00e4t etsiv\u00e4t sit\u00e4 muistuttavaa el\u00e4int\u00e4. Merit\u00e4hte\u00e4 ja rapua ehdotettiin, mutta lopulta p\u00e4\u00e4dyttiin mustekalaan. T\u00e4ten Krakenin myytti siirtyi mustekalaan ja el\u00e4in hirvi\u00f6llistyi. Latva painottaa, ett\u00e4 tiedemiehet halusivat selitt\u00e4\u00e4 vanhoja hirvi\u00f6tarinoita luoden uusia hirvi\u00f6it\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ihmisten asenteet t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 ja tulevaisuudessa<\/strong> Asenteiden muuttuminen kertoo siit\u00e4, ett\u00e4 suhtautumista luontoon m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n koko ajan uudestaan ajassa ja kulttuurissa. Latva pit\u00e4\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isen\u00e4, ett\u00e4 uusia ep\u00e4miellytt\u00e4vi\u00e4 el\u00e4imi\u00e4 tulee esille, mutta vanhat hirvi\u00f6t voivat muuttua miellytt\u00e4v\u00e4mmiksi. Esimerkiksi puutiaiset ovat tulleet ainakin suomalaisessa kulttuurissa pelottavaksi el\u00e4imeksi, kun taas k\u00e4\u00e4rmeisiin kohdistuva pelko on v\u00e4hentynyt. H\u00e4n nostaa esimerkiksi my\u00f6s sudet, joista puhuttaessa usein luodaan tarinaa suomalaisten ikuisesta susivihasta. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan pid\u00e4<\/a> paikkaansa. Latvan mielest\u00e4 el\u00e4imen n\u00e4keminen pelottavana paikasta ja kulttuurista riippumatta olisi historiallinen poikkeama. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4tee niin susiin kuin j\u00e4ttil\u00e4iskalmareihin. <\/p>\n\n\n\n Latva toivoo, ett\u00e4 hirvi\u00f6llist\u00e4minen v\u00e4henisi, mutta se vaikuttaisi olevan vahvasti osa kulttuuriamme. Jos luontosuhteen rakenteellisuutta opittaisiin ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, se tulee varmasti viem\u00e4\u00e4n aikaa. Latvan mukaan t\u00e4m\u00e4 johtuu l\u00e4nsimaisen ihmiskeskeisen maailmann\u00e4kemyksen luomasta k\u00e4sityksest\u00e4, jossa luonto on alisteinen ihmisille. Luonnon uudelleenk\u00e4sitt\u00e4minen ja nykyisen vauraustason yll\u00e4pit\u00e4minen on samanaikaisesti haastavaa ja ristiriitaista. Juuri t\u00e4m\u00e4n takia Latvan on vaikea n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 luontoa yht\u00e4kki\u00e4 arvostettaisiin samalla tasolla ihmisten kanssa.<\/p>\n\n\n\n Latva on itse tehnyt tietokirjoja, joissa h\u00e4n alleviivaa suhteiden rakenteellisuutta. Esimerkiksi kirjoittaessaan tietokirjaansa Merihirvi\u00f6t. Merenneidosta mustekalaan (2019) kustantaja tahtoi h\u00e4nen tekev\u00e4n kirjan merihirvi\u00f6ist\u00e4. Latva kuitenkin halusi viesti\u00e4, ett\u00e4 ihminen itse luo hirvi\u00f6n ja tahtoo n\u00e4in kontrolloida ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n. Kysyimme Latvalta viel\u00e4, aikooko h\u00e4n jatkaa j\u00e4ttil\u00e4iskalmareiden ja merihirvi\u00f6iden tutkimista. Miltei kymmenen vuoden tutkimuksen j\u00e4lkeen aiheen pariin palaaminen ei houkuta juuri nyt, mutta h\u00e4n uskoo, ett\u00e4 tulee joskus p\u00e4\u00e4tym\u00e4\u00e4n takaisin aiheeseen. Latva kuitenkin sanoo, ett\u00e4 h\u00e4n mielell\u00e4\u00e4n tekisi erilaisia asioita ja teoksia, esimerkiksi nyt h\u00e4n on julkaissut kirjan Lohik\u00e4\u00e4rme myyteiss\u00e4 ja tarinoissa (2024). Latvan t\u00e4m\u00e4n hetkisiss\u00e4 hankkeissa aiheena on esimerkiksi merimetson ja ihmisen v\u00e4linen suhde. Kaikenn\u00e4k\u00f6iset konfliktiel\u00e4imet ovat Latvalle mielenkiintoisia tutkimuskohteita, sill\u00e4 tutkimuksella on paljon annettavaa nykyisen suhteen korjaamiselle.<\/p>\n\n\n\n
Etel\u00e4-Pohjanmaalta kotoisin oleva Latva kertoo valinneensa Turun kaupungin sen historiallisuuden takia ja siksi, ett\u00e4 se oli h\u00e4nelle ennest\u00e4\u00e4n tuntematon. Historia taas valikoitui p\u00e4\u00e4aineeksi, koska se oli ollut mielekk\u00e4in aine biologian ohella yl\u00e4asteella ja lukiossa.<\/p>\n\n\n\n
Latvan johtama ja Suomen Akatemian rahoittama HumBio-hanke tutkii ihmisen ja meren suhdetta humanistisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Tutkijoina ovat historioitsijoiden lis\u00e4ksi kielitieteilij\u00e4, etnologi sek\u00e4 hankkeen alkuaikoina mukana oli paleoekologi ja uskontotieteilij\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tutkijan uran pohdinnan j\u00e4lkeen haastattelu siirtyi Latvan tekem\u00e4\u00e4n tutkimukseen j\u00e4ttil\u00e4iskalmareista. Latva on julkaissut useita artikkeleita ja kirjoja aiheeseen liittyen. Uusin julkaisu, The Giant Squid in Transatlantic Culture (2023) pohjautuu h\u00e4nen v\u00e4it\u00f6skirjaansa (2019). Siin\u00e4 Latva haastaa vanhentunutta ajatuksen j\u00e4ttil\u00e4iskalmareiden hirvi\u00f6itymisest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Siirrymme itse tutkimuksen aiheisiin kysym\u00e4ll\u00e4 miss\u00e4 tilanteissa j\u00e4ttil\u00e4iskalmareita on tavattu. Latva kertoo arkistoissa, kuten Kanadan Newfounlandissa, olleen paljon aineistoa. Kalastajien ja muiden merenk\u00e4vij\u00f6iden havainnot ja el\u00e4minen j\u00e4ttil\u00e4iskalmareiden kanssa poikkesivat suuresti koulutettujen ihmisten k\u00e4sityksist\u00e4. Kalmarit n\u00e4htiin luonnossa usein kuolleena rannalla tai kelluvan vedess\u00e4. Kalastajat ottivat nopeasti haltuunsa kalmarit, jonka j\u00e4lkeen ne pilkottiin ja s\u00e4il\u00f6ttiin. Kalmarin osia k\u00e4ytettiin niin koiranruokana, kalanpyydyksen\u00e4 kuin maanparannusaineena. L\u00e4hteiden perusteella selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 paikalliset asukkaat eiv\u00e4t pit\u00e4neet j\u00e4ttil\u00e4iskalmareita hirvi\u00f6in\u00e4, vaan he l\u00e4hestyiv\u00e4t asiaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kautta ja jopa hy\u00f6tyiv\u00e4t niist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kaksi vuosisataa my\u00f6hemmin tiede on kehittynyt mittavasti. Pohdimme, miten j\u00e4ttil\u00e4iskalmareihin suhtaudutaan nyky\u00e4\u00e4n. Samaan aikaan, kun Latva teki v\u00e4it\u00f6skirjaansa, el\u00e4in videoitiin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa luonnollisessa elinymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Kuvaamisella oli mittavat vaikutukset, kun tutkijat n\u00e4kiv\u00e4t, miten kaunis olento se oli. Ajatukset mustekalasta alkoivat hiljalleen 2010-luvulla muuttua l\u00e4nsimaisessa kulttuurissa. Siit\u00e4 tuli lasten piirretyiss\u00e4 miellytt\u00e4v\u00e4mpi olento ja tyypillinen v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rretty j\u00e4ttil\u00e4inen. Netflixin julkaisema dokumentti My Octopus Teacher (2020) on vaikuttanut vahvasti ajatuksiin mustekaloista.<\/p>\n\n\n\n
\n\n\n\n