Alla oleva kirjoitus on alunperin julkaistu 16.6.2023 Turun ylipiston Ajankohtaista -sivustolla:
Uhanalainen apolloperhonen on monelle saariston asukkaalle ja kesämökkiläiselle tuttu ja odotettu näky kesällä pihapiirissä. Eniten apolloperhosia havaitaan yleensä lennossa heinäkuussa, mutta lajia voi nähdä lennossa kesäkuun lopusta elokuun loppuun. Toukokuun lopun ja kesäkuun alun paahteiset päivät saivat perhoset kuitenkin poikkeuksellisesti liikkeelle jo kesäkuun puolessa välissä.
Turun yliopiston biologian väitöskirjatutkija Jonna Kukkonen oli Paraisilla keräämässä aineistoa apolloperhosen toukista huomatessaan ison vaalean perhosen lentävän kohti. Muista vaaleista ja tällä hetkellä lentävistä perhoslajeista poiketen tällä yksilöllä vilahti punaista takasiivissä ja perhonen oli huomattavan kookas.
– En osannut odottaa, että voin saman päivän aikana löytää apolloperhosen toukkia ja kohdata aikuisen perhosen. Yllätyin täysin ja enkä valitettavasti ehtinyt saada kuvaa havainnostani, kertoo Jonna Kukkonen.
Kukkonen ilmoitti havainnosta ohjaajalleen Turun yliopiston ekologian professori Jon Brommerille. Brommer on yhdessä Novian tutkimusjohtaja Marianne Fredin kanssa tutkinut apolloperhosia Suomessa 2000-luvun alussa, ja Fred on tehnyt väitöskirjansa lajista.
– Aikaista, mutta ei mahdotonta. Aurinkoiset päivät ovat saattaneet lyhentää huomattavasti apolloperhosen kotelovaiheen kestoa, kommentoi Brommer havaintoa.
Fred muisteli aikaisimman apolloperhosen lentohavaintonsa olevan viikko juhannuksen jälkeen. Perhosharrastajien foorumilta Kukkonen on löytänyt aikaisimman havainnot aikuisista lajinedustajista Paraisilta lähivuosina juhannuksen tienoilta.
– Paljon havaintoja ja tietoa jää varmasti harrastajien ”pöytälaatikoihin”, mutta käsitykseni mukaan havaintoni on aikaisin tähän mennessä, Kukkonen pohtii.
Ilmastonmuutoksen on havaittu esimerkiksi aikaistaneen lintujen kevätmuuttoa huomattavasti, mutta apolloperhonen lentämässä päivää ennen kesäkuun puolta väliä yllätti lajia myös tutkineen Paraisten luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jussi Laaksonlaidankin.
– Kylmästä keväästä johtuen pidin havaintoa käsittämättömänä, mutta ilmoituksesta seuraavana päivänä näin itsekin kolme aikuista apolloperhosta lennossa alueella, jossa ei ole lähivuosina tehty apolloperhoshavaintoja käytännössä lainkaan, Laaksonlaita vahvistaa.
Kesäkuun viidentenätoista päivänä eri saarilla Paraisilla, olleet Kukkonen ja Laaksonlaita havaitsivat muutaman tunnin sisällä yhteensä kuusi aikuista apolloperhosta lennossa.
Apolloperhosen toukat voivat kasvaa noin 6 cm metrin pituisiksi ennen koteloitumistaan. Toukkia esiintyy yleensä toukokuusta kesäkuun alkuun. Suomessa niiden ainoa ravintokasvi on isomaksaruoho. Kuva: Jonna Kukkonen.
Kesällä 2022 kuvattu aikuinen apolloperhonen. Kuva: Jonna Kukkonen.
Kuiva kesä on riski apolloperhosen selviytymiselle
Vuosi 2018 oli poikkeuksellisen kuiva kesä saaristossa. Turun yliopiston ja Metsähallituksen yhteisessä tutkimuksessa vuosina 2019 ja 2020 havaittiin raju lasku apolloperhosten määrässä Saaristomeren kansallispuiston alueella, jota on pidetty lajin vahvimpana alueena Suomessa.
– Olen iloinen kuullessani apolloperhosen jo lentävän, mutta vallitsevakuivuus hirvittää. Pahoin pelkään, että tämän vuoden kuivuus tulee olemaan vakavampi kuin vuonna 2018, pohtii Brommer.
Kuivuuden arveltiin olevan yksi mahdollinen syy apolloperhosen kannan heikentymiseen, koska kuivuuden on tutkittu vaikuttaneen muun muassa Ahvenanmaalla vuosittain seurattavan täpläverkkoperhosen kantaan. Saaristomeren kansallispuiston alueella suoritetun tutkimuksen tulokset otettiin heti käyttöön ja Metsähallitus on käynnistänyt löydettyjen esiintymien lähisaarilla apollotoukkien ja -perhosten elinympäristöjen luonnonhoidon. Luonnonhoidolla pyritään lisäämään ravintoa tarjoavien kasvien määrää saarilla.
– Kuten vuonna 2018, kuivuus näkyy kaikkialla maastossa. Apolloperhosen toukan ravintokasvi isomaksaruoho kärsii, samoin niitty- ja ketokasvillisuus. Toukka-aika alkaa olla onneksi ohi, mutta aikuisille perhosille ei vaikuta olevan aikaisen lentoajankohdan ja kuivuuden vuoksi juurikaan ravintoa, toteaa Kukkonen.
Oletko nähnyt apolloperhosen? Vastaa kyselyyn
Osana väitöskirjaansa Jonna Kukkonen kartoittaa Turunmaan saariston eri sidosryhmien lajintuntemusta sekä asenteita apolloperhosta ja luonnonhoitoa kohtaan.
Oletko nähnyt perhosen Turunmaan saaristossa, tai onko laji sinulle kokonaan vieras? Apolloperhosia ja lajiin liittyvää luonnonhoitoa koskevaan kyselyyn voit vastata kyselyyn alta olevasta linkistä.
Kyselyyn vastaaminen vie noin 10 minuuttia, ja sen voi tehdä anonyymisti joko suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Kyselyyn voi vastata 31.8.2023 asti.
Saaristomeren tutkimus on tehty osana EU:n rahoittamaa Rannikko LIFE hanketta. Tutkimusta on rahoittanut myös Societas pro Fauna et Flora Fennica. Väitöskirjatutkimusta rahoittavat Societas pro Fauna et Flora Fennica, Suomen Luonnonsuojelun Säätiö, Otto A. Malm lahjoitusrahasto, Suomen Kulttuurirahasto, Oskar Öflunds Stiftelse sr ja Turun yliopisto.
Vastaa kyselyyn
Vastaa kyselyyn (linkki aukeaa webropol-lomakkeelle)
Lisätietoja
Alla oleva kirjoitus on alunperin julkaistu 6.7.2022 Turun yliopiston Ajankohtaista-sivustolla:
Uhanalainen apolloperhonen on taantunut voimakkaasti 20 vuoden aikana Saaristomerellä
Apolloperhosen määrä on pudonnut Saaristomerellä 2000-luvun alusta 2020- luvulle tultaessa alle puoleen. Raju lasku on hälyttävä uhanalaisen lajin kohdalla: Saaristomeren kansallispuisto on ollut apolloperhosen vahvinta aluetta Suomessa. Turun yliopiston ja Metsähallituksen yhteisen tutkimuksen tulokset on otettu heti käyttöön. Metsähallitus on käynnistänyt löydettyjen esiintymien lähisaarilla apollotoukkien ja -perhosten elinympäristöjen kunnostustyöt.
Turun yliopisto tutki vuonna 2019 Metsähallituksen kanssa Saaristomeren kansallispuiston alueella vuonna 2019 saaria, joissa apolloperhosta (Parnassius apollo) esiintyi runsaasti vielä 2000-luvun alussa. Apolloperhosen toukkia havaittiin huomattavasti harvemmilta saarilta kuin aiemmin. Lisäksi toukkia löydettiin vähemmän kuin viime tutkimuksissa.
– Aiempina tutkimusvuosina on myös esiintynyt kannan vaihtelua, mutta koskaan aiemmin apolloperhosen toukkia ei ole löytynyt näin vähän. Karkeasti ottaen tulokset ovat alle puolet aiempien tutkimusvuosien heikoimpien vuosien tuloksista, kertoo ekologian professori Jon Brommer Turun yliopistosta.
Tutkimus tukee EU:n rahoittamaa Rannikko LIFE -hanketta, jossa Metsähallituksen luontopalvelut kunnostavat saariston avoimia ja puoliavoimia ympäristöjä. Alueiden kunnostuksella pyritään parantamaan muun muassa apolloperhosen elinoloja luomalla ja täydentämällä lajin elinympäristöjen verkostoa.
Turun yliopisto ja Metsähallitus kartoittivat vuonna 2019 alueita, joissa apollon tiedettiin esiintyneen vielä 1990-luvun lopulla ja 2000 luvun alussa.
– Vuonna 2019 säät olivat suosiolliset ja saimme tutkittua paljon enemmän saaria kuin alun perin suunniteltiin. Ehdimme tutkia muutamia saaria, ennen kuin löysin ensimmäisen toukan. Oli riemastuttava kokemus havaita, että lajia löytyy vielä saarilta, kertoo biologian väitöskirjatutkija Jonna Kukkonen Turun yliopiston biologian laitokselta.
Jonna Kukkonen etsimässä apolloperhosen toukkia. Kuva Laura Tuominen.
Kartoitustyö aloitettiin toukokuussa saarilta, joilta löydettiin aiemmalla tutkimuskerralla runsaasti apollon toukkia.
– Arvelin, että toukat ovat vähentyneet, koska monien perhoslajien kannat ovat heikentyneet viime vuosina, mutta olin silti yllättynyt kuinka autioita saaret nykyään olivat, Brommer sanoo.
Seuraavana kesänä Metsähallitus jatkoi ydinalueen saarien kartoittamista vapaaehtoisten kanssa. Tulokset olivat saman suuntaiset kuin vuonna 2019 suoritetuissa kartoituksissa; apolloperhosien toukkia löytyi edelleen huomattavasti vähemmän kuin pari vuosikymmentä sitten.
– Muutos on todella merkittävä. Vielä 1990-luvun lopulla apolloperhosta esiintyi Suomen alueella eniten Saaristomeren kansallispuiston alueella, mutta nyt lajin tulevaisuus näyttää ankealta, 20 vuotta sitten samalla alueella apollotutkimusta tehnyt filosofian tohtori Marianne Fred kommentoi tuloksia.
Apolloperhosen ainoa ravintokasvi ei ole vähentynyt
Saaria kartoittaessa laskettiin myös isomaksaruohon määriä, jotta voitaisiin tutkia, onko toukkien ravintokasvi vähentynyt alueella. Isomaksaruoho (Hylotelephium telephium) on Suomessa toukkien ainoa ravintokasvi ja aiempien tutkimuksien perusteella kasvin määrä ja tiheys saarella on merkittävä elinympäristön laadullinen mittari toukkien selviytymiselle saaristossa. Tosin, toisin kuin tutkijat odottivat, isomaksaruoho ei vaikuttanut vähentyneet saarilla verrattuna aiempiin tutkimusvuosiin eli apollon toukilla oli edelleen alueella ravintoa saatavilla.
Apolloperhosen toukka ruokailemassa ravintokasvillaan isomaksaruoholla. Kuva Jonna Kukkonen.
– Syitä taantumiselle voi olla monia. Ravintoverkot ovat monimutkaisia kokonaisuuksia; esimerkiksi kilpailu ravinnosta tai pedot ovat voinut lisääntyä. Lisäksi ilmastonmuutos on tuonut mukanaan monenlaisia haasteita eri eliöille, kuten kuivuuden ja kuumuuden, pohtii Jonna Kukkonen.
Marianne Fredin mukaan esimerkiksi myös heinittyminen voi toimia esteenä toukkien ravinnonsaannille.
– Perinteisten hoitotoimenpiteiden ja laidunnuksen puute näkyy tiheän ja matalakasvuisen katajan lisääntymisenä saaristossa, pohtii Marianne Fred.
Metsähallituksen suojelubiologi Maija Mussaari muistuttaa, että kartoitusta edeltänyt vuosi 2018 oli poikkeuksellisen kuiva kesä saaristossa
– Kuivuus näkyi niin isomaksaruoho- kuin niitty- ja ketolaikuilla, joten ravinto saattoi olla niukassa apollon toukilla ja aikuisilla perhosilla. Mettä tarjoavia kasveja ei todennäköisesti ollut paljoa tarjolla apolloperhosen lentoaikaan heinäkuussa, Mussaari kertoo.
Kuivuuden on tutkittu vaikuttaneen muun muassa Ahvenanmaalla vuosittain seurattavan täpläverkkoperhosen kantaan. Vaikka täpläverkkoperhosen kanta toipui nopeasti kuivuudesta, kuivuudella on todettu mahdollisesti olevan pidempiaikaisia negatiivisia vaikutuksia perhosiin.
– Niityt ja kedot ovat luonnostaan harvalukuisia karuilla saarilla. Ulkosaariston luotojen kasvillisuus muuttuu hiljalleen ilmastonmuutoksen, rehevöittävän ja happamoitavan laskeuman sekä meren rehevöittävän vaikutuksen vuoksi. Moni tekijä ja etenkin kerrannaisvaikutukset ovat edelleen hämärän peitossa. Elinympäristöjen hoito onkin erityisen tärkeää, koska siten pystymme torjumaan näitä vaikutuksia. Tavoitteena on hyväkuntoisten luontotyyppien eheä verkosto, joka auttaa lajistoa siirtymään uusille alueille kuumuuden tai kuivuuden tieltä, sanoo Maija Mussaari.
Pitkäaikaisten tutkimusten tärkeys korostuu
Kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtunut apolloperhosen kannan merkittävä taantuminen ja taantumisen syiden löytäminen korostavat pitkäaikaisten tutkimusten tärkeyttä.
– Toukat esiintyvät vain parisen kuukautta alkukesästä eli aikaa on vähän ja tutkittavaa paljon. On hienoa, että meillä on käytössämme aiempien tutkimusten tulokset, jotta voimme osoittaa muutoksen perhosen kannassa. Mahtavaa olisi toki, jos meillä olisi käytössä eheä aikasarja useammalta vuodelta, jolloin taantuminen olisi voitu havaita jo aiemmin ja voisimme tutkia mikä on muuttunut apollon elinympäristön olosuhteissa, Jonna Kukkonen miettii.
– Tulevaisuuden kannalta on tärkeää jatkaa tutkimuksia ja toistaa kartoituksia, jotta voisimme varmistua, onko perhoskannan taantuminen tilapäistä vai pidempikestoista, sanoo Jon Brommer.
Uhanalainen ja Suomen suurin päiväperhonen Isoapollo heinäkuussa 2022. Kuva Jonna Kukkonen.
– Tutkimuksen tulokset otettiin heti käyttöön ja elinympäristöjen kunnostustyöt on aloitettu apolloesiintymien lähisaarilla. Lisäksi vapaaehtoiset ja Metsähallitus jatkavat saarien kartoittamista lähivuosina. Paljon on tehty ja lisää tehdään eri projektien muodossa apollon hyväksi, kertoo Maija Mussaari.
Jonna Kukkosen tavoitteena on myös jatkaa tutkimuksia apolloperhosesta väitöskirjaksi asti.
– Toivon pystyväni dokumentoimaan kunnostustöiden tuloksia ja niiden mahdollisia positiivisia vaikutuksia apolloperhosen kantaan Saaristomerellä. Lisäksi pyrin selvittämään Paraisilla apolloperhoselle tärkeitä elinympäristön tekijöitä, joita voitaisiin hyödyntää käytännön suojelutöissä. Aion myös tarkastella kunnostustöiden sosiaalisia merkityksiä paikallisiin sidosryhmiin, Kukkonen kertoo.
Tutkimus on tehty osana EU:n rahoittamaa Rannikko LIFE hanketta. Tutkimusta on rahoittanut myös Societas pro Fauna et Flora Fennica. Väitöskirjatutkimusta rahoittavat Societas pro Fauna et Flora Fennica, Suomen Luonnonsuojelun Säätiö, Otto A. Malmin lahjoitusrahasto ja Turun yliopisto.
Lisätietoja:
Turun yliopiston biologian tohtorikoulutettava Jonna Kukkonen, jonna.m.kukkonen@utu.fi
Metsähallituksen suojelubiologi Maija Mussaari, maija.mussaari@metsa.fi, puh. 0206394681