Euroopan syyttäjävirasto (myöhemmin EPPO) on vuonna 2021 toimintansa aloittanut riippumaton Euroopan unionin virasto. Viraston tämänhetkisiin tehtäviin kuuluu EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuvien rikosten tutkiminen sekä näistä asianmukaisten syytteiden nostaminen. Tohtori Costanza Di Francesco Maesa pohti vuoden 2018 artikkelissaan, voisiko EPPO:n toimivallan laajentaminen ympäristörikoksiin tehostaa unionin sisällä ympäristönsuojelun tasoa. Ympäristöoikeuden ja rikosoikeuden keskinäisen suhteen tutkiminen Euroopan unionin oikeuden ja kansainvälisen oikeuden näkökulmasta on yksi Costanza Di Francescon tutkimuksen painopisteistä. Costanza Di Francesco on käsitellyt myös aikaisemmissa kirjoituksissaan EPPO:a. Kirjoituksissaan hän on katsonut, että viraston perustamisen taustalla oli hyviä tavoitteita. Samalla hän on kuitenkin esittänyt kritiikkiä viraston toimintaa ohjaavan asetuksen prosessisääntöjä kohtaan niiden sisältäessä lukuisia viittauksia viraston toimintaan osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisiin lakeihin. Hän on katsonut, että nämä viittaukset olisivat omiaan heikentämään viraston perustamisen taustalla olevia tavoitteita. Yksi tällaisista tavoitteista koski viraston kautta syntyviä mahdollisuuksia ratkaista ongelmia, jotka johtuivat lukuisista oikeusjärjestelmistä ja niiden mukaisista normeista, jotka tulivat sovellettavaksi tutkittaessa rajat ylittäviä rikoksia. Kyseiset Costanza Di Francesco esittämät näkemykset EPPO:sta näkyvät myös hänen viraston toimivallan laajentamista koskevassa artikkelissaan.
Costanza Di Francesco rakentaa artikkelinsa kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa hän pohtii, onko EPPO:n toimivallan laajentaminen ympäristörikoksiin oikeudellisesti mahdollista. SEUT 86 artiklan 4 kohdan mukaan viraston toimivaltaa on mahdollista laajentaa koskemaan rikoksia, jotka ovat vakavia ja vaikuttavat useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon. Costanza Di Francesco katsoo, että monet vakavat ympäristörikokset voisivat täyttää rikosten vakavuutta koskevan kriteerin. Tätä hän perustelee komission esittämällä näkemyksellä, jonka mukaan rikosta voidaan pitää vakavana, jos se vahingoittaa merkittävissä määrin lain suojaamaa tärkeää intressiä yhdistettynä siihen, että EUT:n mukaan ympäristönsuojelu on yksi EU:n keskeisistä päämääristä. Costanza Di Francesco katsoo myös, että rikosten rajat ylittävän vaikutuksen kriteeri voi täyttyä useiden ympäristörikosten, kuten vesistöjen, ilman ja maaperän saastumisen kohdalla, johtuen näiden rikosten luonteesta. Vaikka Costanza Di Francesco arvioi pääasiassa toimivallan laajentamisen oikeudellisia mahdollisuuksia, hän toteaa, kuinka toimivallan laajentamiselle ei vaikuta olevan poliittista tahtotilaa. Toimivallan laajentaminen vaatisi EPPO:n toimintaan osallistuvien 22 jäsenvaltion yksimielisen päätöksen.
Artikkelin toisessa osassa Costanza Di Francesco käsittelee sitä, olisiko EPPO:n toimivallan laajentaminen vakaviin rajat ylittäviin ympäristörikoksiin toivottavaa. Hän päätyy vastaamaan kysymykseen myöntävästi. Hän esittää kantansa tueksi useita argumentteja. Monet niistä pohjautuvat vaatimukseen siitä, että EPPO:n toiminnan kannalta olennaisissa säädöksissä määriteltäisiin riittävän yksityiskohtaisesti sen toimintatapoja. Costanza Di Francescon mukaan näissä säädöksissä tulisi esimerkiksi määritellä tarkasti se millaiset ympäristörikokset kuuluisivat EPPO:n toimivaltaan sekä se millaisia rangaistuksia niistä tulisi jäsenvaltioissa antaa. Kansallisten lakien välillä nimittäin löytyy merkittäviä eroavaisuuksia ympäristörikosten tunnusmerkistöjen sekä niissä käytettyjen rangaistusasteikkojen välillä. Tämä puolestaan johtuu siitä, että unioni on säännellyt näitä kokonaisuuksia ainoastaan minimiharmonisointi-direktiivein. Costanza Di Francesco katsoo, että täsmällisen EPPO:a koskevan sääntelyn ja siitä syntyvän harmonisoinnin avulla voitaisiin varmistaa ympäristösäännösten nykyistä tehokkaampi täytäntöönpano EU:ssa. Tämän lisäksi Costanza Di Francescon katsoo, että ottamalla myös yhtenevät säännökset koskien EPPO:n toimivaltuuksia kerätä todisteita sekä sitä, miten ne tulisi ottaa huomioon voitaisiin ratkaista yksi suurimmista rajat ylittävien ympäristörikosten tutkimiseen liittyvistä ongelmista. Ongelmia aiheuttavat jäsenvaltioiden lakien välillä olevat erot perusteista, joiden mukaan ulkomailla kerättyjä todisteita suostutaan hyväksymään sekä siitä millaista painoarvoa tällaisille todisteille annetaan. Costanza Di Francescon mukaan säännöksiä voitaisiin myös antaa Euroopan syyttäjiltä edellytettävästä asiantuntijuudesta. Hänen mukaansa tällä tavoin voitaisiin osaltaan edistää ympäristörikosten tutkintaa, jotka jäävät kansallisella tasolla helposti alitutkituksi osittain johtuen puutteellisesta asiantuntijuudesta.
Edellä mainittujen seikkojen ohella Costanza Di Francescon katsoo, että EPPO:n toimivaltaa laajentamalla voitaisiin korjata eri jäsenvaltioiden viranomaisten välisten koordinoinnin puutteista aiheutuvia ongelmia. Jäsenvaltioiden on nimittäin vaikea yksinään havaita ja tutkia rajat ylittäviä ympäristörikoksia. Vaikeuksista huolimatta Costanza Di Francescon mukaan jäsenvaltiot ovat olleet haluttomia käyttämään tällaisten rikosten tutkinnassa muiden EU virastojen, kuten Eurojustin tai Europolin, tarjoamaa apua. Virastojen nimenomaisiin tehtäviin kuuluu avustaa jäsenvaltiota vakavien rajat ylittävien rikosten tutkinnoissa, mutta tämä on ainoastaan mahdollista jäsenvaltioiden apua pyytäessä. Virastot eivät täten voi itse aloittaa rikoksista omaa tutkintaansa tai velvoittaa jäsenvaltioita näin tekemään. EPPO:lla olisi puolestaan jäsenvaltioista riippumattomat valtuudet itse tutkia sen toimivallan alle kuuluvia rikoksia sekä nostaa näistä asianmukaiset syytteet.
Artikkelin mukaan EPPO:n toimivallan laajentaminen koskemaan vakavia rajat ylittäviä vaikutuksia omaaviin ympäristörikoksiin olisi oikeudellisesti mahdollista. Toimivallan laajentamisen katsottaisiin myös edistävän tällaisten rikosten selvittämistä. Nämä näkökulmat antavat tukea European Law Instituten tammikuussa 2023 julkaistussa raportissa esitetylle ehdotukselle laajentaa EPPO:n toimivaltaa siten, että se voisi tutkia ecocide rikoksia, joiden kriminalisoinnista ehdotetaan myös direktiivin säätämistä. Ottaen huomioon, että ecocide ollaan alun perin ehdotettu lisättäväksi rikokseksi kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöön mielenkiintoiseksi muodostuu näiden kahden sääntelymalliehdotuksen vertailu. Vertaillussa keskeiseksi muodostuisi eri mallien välisen tehokkuuden arviointi todellisuudessa estää sekä asettaa rikosvastuuseen tahot, joiden toiminta aiheuttaisi luonnontuhoa. Tämä edellyttää eri mallien ecocide määritelmien, EPPO:n ja ICC:n välisten toimivaltuuksien sekä mallien toteutumisen todennäköisyyksien välistä vertailua. Tällaisen vertailun toteuttaminen tulee olemaan seminaaripaperini keskiössä.
— Murharyhmä
Lähteet:
Costanza Di Francesco, Maesa, Repercussions of the Establishment of the EPPO via Enhanced Cooperation, Eurocrim 2017/03, s. 156–60.
Costanza Di Francesco, Maesa, EPPO and environmental crime: May the EPPO ensure a more effective protection of the environment in the EU, New Journal of European Criminal law 2018/09/02, s. 191-215.
European Law Institute, ELI Report on Ecocide, Model Rules for an EU Directive and a Council Decision, 19.1.2023.
Independent Expert Panel for the Legal Definition of Ecocide, 2021.