Category: Kestävä kehitys ja oikeusvaltio 2024

Tapauksen Milieudefensie vastaan Royal Dutch Shell Plc keskiössä ovat ympäristövastuu ja ilmastonmuutoksen torjunta. Alankomaalainen Milieudefensie yhdessä muiden järjestöjen ja yksilöiden kanssa haastoi oikeuteen Royal Dutch Shellin, joka on yksi maailman suurimmista öljy- ja kaasuyhtiöistä. Haasteessa Milieudefensie väitti Royal Dutch Shellin toiminnan kiihdyttävän ilmastonmuutosta ja loukkaavan ihmisoikeuksia.

Milieudefensien mukaan Shellin ja sen konsolidoitujen vuosittaisiin tilinpäätöksiin sisällytettyjen yritysten ja oikeushenkilöiden liiketoimintaoperaatioiden ja myytyjen energiahyödykkeiden aiheuttama kokonaisvuotuinen hiilidioksidipäästöjen määrä ilmakehään on niin korkea, että se muodostaa lainvastaisen teon Milieudefensieta kohtaan. Ympäristöjärjestön mukaan Shellin toiminta aiheuttaa vakavaa haittaa ympäristölle ja ihmisten terveydelle etenkin toiminnastaan aiheutuvien ilmastovaikutusten kautta. Syytteet perustuivat etenkin Shellin hiilidioksidipäästöihin ja yhtiön suunnitelmiin uusien öljy- ja kaasuprojektien kehittämiseksi, jotka lisäisivät näitä päästöjä vielä enemmän.

Haasteessaan Milieudefensie vaati Shelliltä konkreettisia toimia hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja siirtymistä kohti kestävämpää energiaa. Kantajat perustelivat, että Shellin toiminta rikkoo ihmisten oikeutta terveelliseen ympäristöön ja että yhtiö on vastuussa ilmastonmuutoksen haitallisista vaikutuksista. Shellin tulisi vähentää tätä päästömäärää sopeuttamalla omaa toimintaansa.

Milieudefensie vaati Shelliä vähentämään päästöjään kaikilla osa-alueillaan (scopes 1-3). Päästöjä tulisi vähentää 45 prosenttia vuoden 2019 tasoista konsernin energiasalkun ja yrityspolitiikan kautta. Vaihtoehtoisesti päästöjä tulisi vähentää 35 prosentilla tai 25 prosentilla. Shell taaskin ilmoitti syytteiden olevan perättömiä ja huomautti tuomioistuimen olevan epäsopiva foorumi energiasiirtymään liittyville kysymyksille. Oikeudenkäynnin lopputulos oli se, että Shell on velvollinen vähentämään päästöjään kanteen mukaisesti.

Asiasta annettu päätös on valituskelpoinen ja siitä Shell on myös valittanut asiasta. Käsittely on aloitettu valitustuomioistuimessa huhtikuun alkupuolella 2024 ja jatkuu edelleen. Shell pysyy edelleen kannassaan, ettei sillä ole vastuuta asiakkaidensa käytöksestä ja siten ei myöskään vastuuta asiakkaidensa käytöksestä aiheutuvista ilmastovaikutuksista.

Vaikka tapaus on vasta muutaman vuoden vanha (2021), on siitä nopeasti tullut näkyvä osa ympäristöoikeudenkäyntien historiaa. Se on herättänyt maailmanlaajuista kiinnostusta ja lisännyt keskustelua suurten energiayhtiöiden vastuusta ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tämän kaltaisen haasteen menestyminen kansallisessa tuomioistuimessa on innoittanut vastaavanlaista liikehdintää myös muualla maailmassa.

Erityisen tapauksesta tekee se, ettei Milieudefensie vaatinut suoraan vahingonkorvausta aiheutuneista ilmastovahingoista, vaan vetosi julkiseen intressiin ja ihmisoikeuksiin. Ilmastolitigaatiossa tehokkaimmaksi tavaksi käyttää vahingonkorvausoikeudellisia sääntöjä on muotoutunut unohtaa kirjaimelliset vahingonkorvausvaatimukset ja tehdä vahingonkorvausoikeudesta julkisoikeutta. Näin tapausta ei voi sovitella yksityisesti, eikä se kaadu siihen, ettei tarkkarajaista vahingon kärsijää voi määrittää. Saa nähdä, millaisen päätöksen valitustuomioistuin antaa asiasta käsittelyn jälkeen.

Lähteet

Chiara Macchi – Josephine van Zeben, Business and human rights implications of climate change litigation: Milieudefensie et al. v Royal Dutch Shell. RECIEL Review of European Comparative & International Environmental Law, Vol. 30 No. 3.10.2021, s. 409-415.

Giabardo Carlo Vittorio, Climate Change Litigation & Corporate Responsibility. A Comment on ‘Milieudefensie and Others vs. Shell’ (2021). Global Law Initiatives for Sustainable Development, Climate & Environment Views, 2021.

Mayer Benoit, The Duty of Care of Fossil-Fuel Producers for Climate Change Mitigation: Milieudefensie v. Royal Dutch Shell District Court of The Hague (The Netherlands). Transnational Environmental Law. 2022 11(2), s. 407-418.

Wester van Gaal, Shell sets out its stall in climate case appeal. EUobserver, 3.4.2024. Viitattu 11.4.2024.

Ilmastotiimi

Syyskuussa 2023 Kalifornian osavaltio haastoi oikeuteen useita maailman suurimmista öljy-yhtiöistä. Oikeusjuttu koskee viittä yhtiötä, jotka ovat Shell, Chevron, BP, Exxon Mobil ja ConocoPhillips. Kalifornian osavaltio väittää kanteessaan, että 1950-luvulta alkaen öljy-yhtiöt ovat vähätelleet tarkoituksella fossiilisten polttoaineiden aiheuttamia riskejä, vaikka yhtiöt ovat tienneet, että heidän tuotteensa todennäköisesti vaikuttaisivat ilmaston lämpenemiseen. Lisäksi yhtiöt ovat johtaneet yleisöä harhaan sitoutumisestaan päästöjen vähentämiseen, ylpeillen vähäisillä investoinneilla vaihtoehtoisiin polttoaineisiin. Samalla he ovat saaneet ennätykselliset voitot planeettaa lämmittävien fossiilisten polttoaineiden tuotannosta.

Fossiilisten polttoaineiden tuottajia vastaan on aikaisemminkin nostettu samankaltaisia oikeusjuttuja muiden USA:n osavaltioiden toimesta. Kalifornian tapauksen on kuitenkin katsottu olevan USA:n tähänastisen historian merkittävin öljy- ja kaasuteollisuutta koskeva oikeusjuttu. Syynä tähän on muun muassa se, että Kalifornia on merkittävä kaasun ja öljyn tuottaja, ja sen oikeusministeriöllä on kokemusta muilta osavaltioilta jäljiteltyjen oikeustapausten vireillepanosta. Lisäksi Kalifornia on etulinjassa kärsimässä ilmastonmuutoksen aiheuttamista ääri-ilmiöistä. Kalifornian osavaltio on esittänyt satojen miljoonien vahingonkorvausvaatimuksen öljy-yhtiöille sekä rahaston perustamista tulevien osavaltiolle aiheutuvien ympäristövahinkojen korvaamiseksi. 

Vielä on aikaista sanoa, miten oikeusjuttu päättyy, mutta Kalifornian osavaltion mahdollisuuksia ja keinoja menestyä voidaan arvioida esimerkiksi Jessica A. Wentzin ja Benjamin Frantan vuonna 2022 julkaiseman Liability for Public Deception: Linking Fossil Fuel Disinformation to Climate Damages -artikkelin avulla. Artikkelin tarkoituksena on tutkia, miten fossiilisten polttoaineiden tuottajia vastaan nostettujen vahingonkorvauskanteiden kantajat voivat osoittaa syy-seuraussuhteen fossiilisten polttoaineiden tuottajien toiminnan ja ihmisille aiheutuvan vahingon välillä. Vastausta etsitään aiemmista oikeustapauksista, joissa on haettu vahingonkorvausta niin tupakan, lyijymaalien, kuin opioidien tuottajilta. Näihin tapauksiin aion seuraavaksi syventyä.

Tupakkakanteissa 40 osavaltiota, kuntaa, terveysvakuutusyhtiötä sekä ammattiliittojen vakuutusyhtiötä nostivat 1990-luvulla sarjan oikeusjuttuja tupakkayhtiöitä vastaan vaatien korvausta kustannuksista, jotka olivat seurausta tupakkatuotteiden aiheuttamasta kansanterveyskriisistä. Julkinen häiriö oli yksi useista oikeusteorioista, johon oikeusjutuissa vedottiin. Julkinen häiriö on teko, ehto tai asia, joka on laiton, koska se häiritsee suuren yleisön oikeuksia. Kantajat väittivät, että vastaajat olivat aiheuttaneet häiriötä ja rikkoneet lakeja tarkoituksellisesti levittämällä harhaanjohtavaa tietoa ja johdattamalla yleisöä harhaan tupakkatuotteiden terveysvaikutuksista. 

Vuonna 1998 alueen pääsyyttäjät 52 osavaltiosta solmivat 246 miljardin dollarin sopimuksen neljän suurimman tupakkayhtiön kanssa. Koska osapuolet tekivät sopimuksen, väitettä julkisesta häiriöstä ei käsitelty. Oli kuitenkin selvää, että kantajien esittämät todisteet tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta ja salaamisesta olivat ratkaisevia sovinnon syntymisen kannalta. Kantajat pyrkivät osoittamaan syy-seurausyhteyden dokumentoimalla vastaajien harhaanjohtavien kampanjoiden kokonaisvaikutuksen yleisöön. Lisäksi he esittivät todistusaineistoa, josta selvisi, että tupakkayhtiöiden harhaanjohtavat mainokset olivat itse asiassa kannustaneet tupakkatuotteiden käytön aloittamista ja jatkamista. 

Lyijymaaleja koskevissa oikeusjutuissa paikallishallinnot ja Rhode Islandin osavaltio nostivat 2000-luvun alussa julkisen häiriön perusteella kanteita lyijymaalin valmistajia vastaan, pyrkien saamaan korvauksia vanhan lyijymaalin poistamisesta ja lyijymyrkytyksen hoidosta. Kantajat korostivat valmistajien virheellistä mainontaa ja riskien salaamista. Jotkut kantajat onnistuivat luomaan syy-seuraussuhteen valmistajien toiminnan ja aiheutuneen vahingon välille. Oikeudenkäynnissä todettiin, että kantajien ei tarvinnut todistaa yksittäistä luottamusta mainoksiin, vaan sen sijaan tuomioistuin keskittyi vastaajien toiminnan ja aiheutuneen vahingon väliseen yhteyteen. 

Viime vuosikymmenen aikana monet osavaltiot ja paikallishallinnot ovat nostaneet julkisen häiriön oikeusjuttuja lääkeyhtiöitä vastaan, syyttäen niitä opioidien virheellisestä markkinoinnista ja pyytäen korvauksia hallituksen kärsimistä kustannuksista. Kantajat väittävät, että lääkeyhtiöt ovat aiheuttaneet julkisen häiriön korostamalla opioidien hyötyjä ja piilottelemalla niiden haittoja. Vaikka suurin osa oikeudenkäynneistä on edelleen kesken, jotkin tapaukset ovat johtaneet yritysten hyväksi päätettyihin oikeusjuttuihin, kun syyttäjät eivät ole kyenneet osoittamaan riittävää syy-seuraussuhdetta. Toisissa tapauksissa syyttäjät ovat tarjonneet tarkempaa näyttöä siitä, että lääkärit ovat luottaneet väärään tietoon ja että yritysten markkinointikäytännöt ovat vaikuttaneet opioidien väärinkäyttöön ja riippuvuuteen. Näissä tapauksissa lopputulos on ollut kantajien hyväksi. 

Voidaan katsoa, että julkiseen häiriöön vetoaminen on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi laajoissa USA:n oikeusjutuissa. Koska Kalifornian osavaltion ja isojen öljy-yhtiöiden oikeusjutussa on myös kyse siitä, että yhtiöitä syytetään harhaanjohtavasta markkinoinnista ja merkityksellisten tietojen piilottamisesta, voidaan tapauksessa katsoa olevan aihiota vedota julkiseen häiriöön. Ratkaisevaksi tekijäksi jää syy-seuraussuhteen todistaminen, johon Kalifornian osavaltio tarvitsee vakuuttavia todisteita. Todisteena voisi toimia esimerkiksi vuosittaiset otteet siitä, miten fossiilisten polttoaineiden käyttö ja maapallon lämpeneminen ovat kehittyneet suhteessa toisiinsa. 

Syy-seuraussuhteen todistamista keventää se, että ainakin yllä läpikäydyissä oikeustapauksissa suhteen ei ole tarvinnut olla täysin varma. Tuomioistuin on saattanut nojata harhaanjohtavan markkinoinnin kokonaisvaltaiseen vaikutukseen yleisössä. Fossiilisten polttoaineiden vaikutusta voisi selvittää esimerkiksi tutkimuksen avulla, jossa selvitettäisiin, olisivatko kuluttajat käyttäneet fossiilisia polttoaineita, jos olisivat tienneet niiden oikeista haittavaikutuksista maapallolle. Jos vastaus on ei, voidaan tulkita, että fossiilisten polttoaineiden käyttäjiä olisi vähemmän, jos niiden haittavaikutuksista olisi tiedetty oikeassa laajuudessaan. Tällöin polttoaineiden aiheuttamat haitat ympäristön lämpenemisen kannalta olisivat myös todennäköisesti pienemmät. 

Nähtäväksi jää, miten tapaus ratkeaa. Jos esiteltyihin oikeusjuttuihin on nojaamista, Kalifornian osavaltiolla voi katsoa olevan mahdollisuus voittaa, jos se onnistuu tarjoamaan tarpeeksi kattavat todisteet syy-seuraussuhteelle, mahdollisesti julkiseen häiriöön vedoten. 

Lähteet

Jessica A. Wentz & Benjamin Franta, Liability for Public Deception: Linking Fossil Fuel Disinformation to Climate Damages. Environmental Law Reporter (2022).

California Sues Giant Oil Companies, Citing Decades of Deception. The New York Times (2023).

Ilmastotiimi