”PUHUMMEKO SAMASTA ASIASTA?”
 – kulttuuriset ja kielelliset tekijät terveydenhuollon palvelukohtaamisissa

Kiinan kielessä sana dementia ilmaistaan kahdella merkillä. Toisen merkin sisältö on suomeksi käännettynä ’hullu’ ja toisen ’katatoninen’. Tämä on esimerkki siitä, miten kieli ja tietyt sanat voivat olla kulttuurisesti ja kielellisesti eri lailla latautuneita, minkä vuoksi ei ole samantekevää, miten potilaalle tai asiakkaalle kerrotaan sairaudesta. Länsimaalaiselle lääkärille Alzheimerin taudin tai dementian diagnosointi voi olla arkipäiväistä, mutta jonkin toisen kulttuurin edustajalle diagnoosiin voi liittyä huolen lisäksi myös esimerkiksi häpeän tunteita. Lisäksi kielellinen epäsymmetria, eli muulla kuin omalla äidinkielellä kommunikointi voi asettaa keskustelun toisen osapuolen haavoittuvampaan asemaan. Tätä kutsutaan haavoittuvaksi keskusteluksi.

Koska kielen välityksellä siirtyy paljon merkityksiä, on erityisesti eri kielten ja kulttuurien välillä kommunikoitaessa pyrittävä siihen, että sanojen takana olevat merkitykset siirtyisivät oikeanlaisina ja tulisivat oikein ymmärretyiksi. Kulttuuriset tekijät ovat keskeisiä diagnosoinnin ja hoidon kannalta, koska kulttuuri vaikuttaa terveysuskomuksiin, terveyskäyttäytymiseen ja arvoihin. Esimerkiksi monissa ei-länsimaisissa kulttuureissa henkisyys ja hengellisyys ovat paljon läheisemmin yhteydessä niin omakohtaisesti koettuun terveyteen ja sairauteen kuin arvioon kanssaihmisten terveyden- tai sairaudentilasta. Honkasalo, Salmi ja Launis (2013, 9) esittävätkin, että ”terveys ja sairaus ovat kulttuurisesti ehdollisia sekä käsitteiden, ilmiöiden, eletyn kokemuksen että hoidon järjestämisen tasoilla”. Yhteiskuntamme monikulttuuristumisen myötä asia saa lisää painoarvoa; terveydenhoidon ammattilaiset kohtaavat monikulttuurisessa yhteiskunnassa enenevässä määrin eri kulttuureista ja etnisistä ryhmistä tulevia potilaita.

Usein ajatellaan, että kulttuurinen kompetenssi auttaa ratkaisemaan kulttuurien ja kielten välisistä eroista johtuvia haasteita. Tämä käsite on kuitenkin ongelmallinen, sillä se olettaa, että kulttuuri on jotakin, joka voidaan melko yksinkertaistetusti kuvata listauksena tietynlaisia piirteitä tai käyttäytymismalleja. Tällainen ajattelutapa johtaa helposti stereotyyppiseen ajatteluun ja vääränlaisiin yleistyksiin, jolloin esimerkiksi diagnosoinnin, hoidon tai seurannan aikana jotkin asiat voidaan lukea virheellisesti kulttuuriin liittyviksi, vaikka kyse olisi ennemmin sosioekonomisista tai muista taustatekijöistä. Terveyteen, sairauteen ja hoitoon liittyvät käsitykset toki vaihtelevat erityisen paljon kansallisten kulttuurien välillä, mutta myös niiden sisällä.

Kleinman ja Benson (2006) ehdottavatkin, että kulttuurisen kompetenssin sijasta olisi parempi yrittää ymmärtää kulttuuria sen alkuperäisessä ilmenemismuodossaan. Koska kulttuuriset prosessit näyttäytyvät erilaisina saman kulttuurin eri ikäluokille, sukupuolille, uskonnoille ja persoonallisuustyypeille, voi terveyden ja sairauden määrittämisen kannalta olennaisempaa olla esimerkiksi asiakkaan/potilaan perhettä ja perheen tapoja ja toimintamalleja koskeva tietous.

Yksi esimerkki avoimesta lähestymistavasta on Yhdysvaltojen Psykiatriyhdistyksen (APA) kehittämä Kulttuurinen haastattelu (CFI), jonka tavoitteena on ohjata keskustelua potilaan kanssa siten, että keskustelu säilyy avoimena potilaan omille ajatuksille ja hänen kulttuurisidonnaisille näkemyksilleen. Tällä tavoin kulttuuriin liittyvät tekijät saavat merkityksiä silloin, kun potilas itse kokee niillä olevan merkitystä, ja lääkärin olettamukset eivät ohjaa keskustelua tai ratkaisuja suuntaan, joka olisi potilaan kannalta väärä tai epäolennainen.

Henna Leino
Tohtorikoulutettava, projektitutkija
Turun yliopiston kauppakorkeakoulu

Kirjoitus liittyy Emil Aaltosen säätiön rahoittamaan KULTA-projektiin. Se pohjautuu Turun yliopiston Kulttuurin ja terveyden tutkimusyksikön koordinoimaan, monitieteiseen Asklepios-opintokokonaisuuteen, johon kirjoittaja osallistui v. 2017-2018. Opintokokonaisuuden teemana oli monikulttuurisuus ja eriarvoisuus terveydenhuollossa.

 

Lähteet:

  • Dong, X., & Chang, E. S. (2014). Lost in translation: To our Chinese patient, Alzheimer’s meant ‘crazy and catatonic’. Health Affairs, 33(4), 712-715.
  • Honkasalo, M-L., Salmi, H. & Launis, V. (2013) Johdanto. Teoksessa: Honkasalo, M-L. & Salmi (toim.) Terveyttä kulttuurin ehdoilla. K & H kustannus, Turku.
  • Kleinman, A. & Benson, P. (2006): Anthropology in the Clinic: The Problem of Cultural Competency and How to Fix It. PLoS Medicine 3 (10),1673-1676.
  • Kulttuurinen haastattelu (Cultural Formulation Interview), APA – American Psychiatric Association, haettu 27.3.2018. http://psy.fi/psykiatrisia_tyovalineita
  • Kurhila, S. (2011) Kun ymmärtäminen on vaakalaudalla – kohdentamattomat korjausaloitteet kakkoskielisessä keskustelussa. Teoksessa: Leskelä, L. & Lindholm, C. (toim.) Haavoittuva keskustelu – Keskusteluanalyyttisiä tutkimuksia kielellisesti epäsymmetrisestä vuorovaikutuksesta, 145-183. Kehitysvammaliiton tutkimuksia 6. Paino: Solver Palvelut Oy.
  • Schouten, B.C. & Meeuwesen, L. (2006) Cultural differences in medical communication: a review of the literature. Patient Education and Counseling, 64 (1-3), 21-34.