Kustavilainen puukirkko nousi hirsi hirreltä
1700-luvulla maaseudulla elettiin vielä keskiajan tapaan. Kustavilaisen maaseutukirkon suunnitteluun ja rakentamiseen liittyi seurakuntalaisten perinteinen arki. Käsittelen kirkon pystytystä polveilevana rakentamisen prosessina.
Ison, julkisen rakennustyömaan tutkiminen on kurkistus paikkakunnan ihmisten historiaan. Perinteisesti ajatellaan, että komeat puukirkot olivat kansanmestareiden tekemiä. Mutta taustalla oli viranomaisohjausta ja hankkeeseen lähdettiin yhteispelillä. Vähemmän näkynyt naisten panos rakentamisen eri vaiheissa nousee esiin.
Vanhakantaisessa työnjaossa lapsetkin tekivät minkä kykenivät. Puutavaran hankkimisen vaatima metsätyömaiden ja rakentamisen ruokahuolto vaati elintarvikkeiden käsittelyä ja varastointia. Lasten tehtäviin kuului kerätä metsästä ruoka-aineksia ja raaka-aineita, ja he olivat apulaisina voimiensa mukaan kaikissa mahdollisissa työvaiheissa.
Pappila ja kirkonkylä olivat elävä pitäjäkeskus. Jo keskiajasta saakka kirkonmäki oli näyttävä rakennusten kokonaisuus. Kirkko ja kirkkotarha olivat keskipiste ja niihin liittyivät monenlaiset toiminnot. Porttihuoneet, luuhuoneet, kellarit, aitat ja tallit olivat tarpeen isojen ihmisjoukkojen käytännön asioita ja huoltoa varten.
Kirkon rakentamisessa piti miettiä logistiikkaa. Puukirkon rakentaminen on ajateltu tapahtuvaksi paikan päällä, kirkonkylällä. Kuitenkin puukirkon rakenteille oli ominaista, että niiden tarve oli suunniteltavissa ja ennakoitavissa etukäteen. Työ tehtiinkin vaiheissa. Laskettiin raaka-aineiden tarve ja valittiin puut – jo kauan ennen kuin varsinainen kirkon pystytys alkoi. Sitten seurasi puunkaato ja esikäsittely metsässä: tuore puu työstettiin. Kookkaan rakennuksen vaatimia hyvälaatuisia hirsiä ja muuta puutavaraa voitiin pitää komponentteina, jotka esivalmisteltiin jo korjuupaikallaan.
Rakennusmateriaalien käsittelyssä välttämättömiä työkaluja, kuljetuskalustoa ja työpisteitä ei ole tutkittu kirkkotyömaan yhteydessä. Niitä ei ole huomattu tärkeiksi, vaikka ne ovat oleellisesti vaikuttaneet aikatauluun ja valmiiseen lopputulokseen. Suomessa oli säilynyt vuosisatoja keskiajalta periytynyt tapa hoitaa julkista rakentamista jokseenkin samanlaisena. Vielä 1800-luvulla oli pitäjissä ratkaisumalleja, joita oli kansanrakentamisen piirissä sovellettu ikimuistoisista ajoista.
Sanna Eldén-Pehrsson
Kirjoittaja on kansatieteen tohtorikoulutettava.