Tanniinien salattu elämä

Aikaisemmat yritykseni yleistajuistaa tutkimusaihettani ja jopa opintojani ovat usein päätyneet muuhun kuin valtaisaan menestykseen. Vuosia sitten kertoessani vanhalle lukioaikaselle ystävälleni opiskelevani kemiaa yliopistolla, hänen ensimmäinen kommenttinsa oli inhonsekainen ”Hyi!”. Siinä ei ole välttämättä otollisin maaperä alkaa kertoa, miten tutkin kasvien tuottamia sekundaarimetaboliitteja kemiallisin menetelmin, jos vastapuoli inhoaa koko tutkimuskenttää.

Tieteen yleistajuistaminen vaatii kuulijan ja lukijan vastavuoroisuutta. En voi kertoa sinulle, mitä tutkin, jos korvasi ovat jo valmiiksi kiinni. Jos minä tutkijana karsin tieteellisestä tarkkuudesta, kilometrien mittaisista kryptisistä termeistä sekä omasta mielestäni niin välttämättömistä yksityiskohdista, toivon sinun kuulijana myös ottavan vastaan kertomani tyrmäämättä työtäni ”liian vaikeaksi” ennen kuin olen päässyt edes asiaan.

Tutkin siis kasvien tuottamia yhdisteitä ja vielä tarkemmin sanottuna: tanniineja. Nyt kannattaa varautua shokkiin, sillä tanniineja ei olekaan vain punaviineissä! Jopa niinkin arkisista kasveista kuin mänty ja paju, löytyy tanniineja. Tämän oikeastaan tiedettiin jo keskiajalla, jolloin esimerkiksi mäntyä on käytetty nahan parkitsemiseen.

Tarkastellaan vielä tarkemmin tanniinien rakennetta. Ne ovat pitkäketjuisia molekyyleja, jotka koostuvat pienemmistä rakenneosasista. Yksittäistä rakenneosasta kutsutaan monomeeriksi. Monomeerit pinoutuvat toistensa päälle kuin eriväriset lego-palikat. Vain muutamastakin erivärisestä lego-palikasta voit rakentaa monenlaisia legopinoja varioiden kiinnitystapaa (kokonaan päällekkäin vai hieman limittäin), palikoiden järjestystä sekä palikoiden määrää. Juuri tämän monimuotoisuuden vuoksi tanniinien tutkimus on niin uskomattoman vaikeaa. Ne muodostavat kasveissa jopa useiden satojen eri rakenteiden (legopinojen) seoksia. Yhden tanniinin ottaminen erilleen monimutkaisesta seoksesta ei ole toistaiseksi ollut mahdollista kemiallisilla menetelmillä, mutta olen ottanut omassa tutkimuksessani eri lähestymistavan tanniiniseosten tutkimiseen. Yhden tanniinin erottamisen sijaan jaan uudella menetelmälläni monimutkaisen tanniiniseoksen moneen osaan ja tutkin kunkin osan ominaisuudet erikseen.

Palataan jälleen rakentamiisi satoihin erilaisiin legopinoihin. Koottuasi pinot, keräät ne kaikki suureen lelulaatikkoon. Legopinot ovat laatikossa sikin sokin, etkä voi nähdä, mitä laatikossa on alimmaisena. Sen sijaan, että kaivaisit laatikon pohjalta yhden legopinon, kaadatkin koko laatikon sisällön nurin lattialle. Jaottelet legopinot suuresta kasasta pienemmiksi kasoiksi. Yhden pienen kasan sisällöstä on paljon helpompi nähdä esimerkiksi, minkä värisistä palikoista pinot muodostuvat verrattuna koko laatikon sisältöön. Juuri tätä yritän tehdä tanniineille uudella menetelmälläni. Ei kuulosta kovin vaikealta, eihän?

Milla Leppä
Kirjoittaja on kemian tohtorikoulutettava.