Muurahaiskekojen salattu elämä

Ken käden on joskus työntänyt muurahaiskekoon tietää, että nuo sadat ja tuhannet muurahaiset purevat pisteliäästi pesäänsä puolustaessaan. Tästä huolimatta muurahaiskeoissa elää myös suuri joukko sinne soluttautumaan onnistuneita selkärangattomia ötököitä. Näille pesävieraille muurahaiset tarjoavat ruokaa (mikrobeja ja ötököitä – nam!), lämpöä (keot ovat jopa 7 astetta ympäristöään lämpimämpiä) sekä suojaa (hyönteissyöjät, kuten linnut ja päästäiset, eivät löydä keossa piilottelevia hyönteisiä).

Näin ollen muurahaispesä ylläpitää monimuotoista eliöyhteisöä; keon lajimäärä voi olla moninkertainen verrattuna muun metsän hyönteismäärään. Tällaisia elinympäristöjä kutsutaan monimuotoisuuden polttopisteiksi, jotka ovat erityisen tärkeitä luonnonsuojelun kannalta.

Metsien muurahaiset tarjoavat ekosysteemipalveluja; ne esimerkiksi saalistavat puiden lehtiä syöviä tuhohyönteisiä ja näin vähentävät puiden lehtikatoa. Muurahaiskeoissa elää pesävieraina myös maaperän hyötypunkkeja, jotka niin ikään tarjoavat ekosysteemipalveluja; ne hajottavat muurhaiskekoihin kasaantuneen kasvimateriaalin, kuten puiden pudonneet lehdet mullaksi, ja näin ne kierrättävät ravinteita mikä edistää kasvien kasvua. Maaperäpunkit ovat kooltaan mikroskooppisia (0,1-1mm), mutta määrä voittaa koon; niitä on jopa 200 000 neliömetrillä metsämaata! Pahamaineisten puutiaisten vuoksi punkkeja pidetään usein haittaeläiminä, mutta valtaosa Suomen 1500 punkkilajista on siis hyödyllisiä.

Tutkimustemme mukaan muurahaiskeot ovat merkittäviä maaperäpunkilajiston ylläpitäjiä, sillä valtaosin eri lajit elävät muurahaiskeoissa kuin maassa keon ympärillä. Toisaalta havaitsimme, että metsien avohakkuut häiritsevät kekojen olosuhteita ja maaperäpunkkilajistoa ja täten myös ravinnekiertoa.

Metsien lajiston monimuotoisuuden turvaaminen on edellytys ekosysteemipalvelujen hyötykäytölle; monet ötökät voivat siis nopeuttaa metsäekosysteemien toipumista häiriötilanteesta kuten metsäpalosta tai metsähakkuista. Hyvinvoiva maaperä on edellytys kasvien hyvinvoinnille, ja viime vuonna 2015 vietettiinkin YK:n kansainvälistä maaperän juhlavuotta!

Näin saamme tietoa monista lajeista; lapioin muurahaispesäainesta muovipussiin, nypin muurahaiset yksitellen takaisin pesään (niitä on muuten lapiollisessa paljon!) ja vien lopun pesäaineiston laboratorioon mikroskoopin alle. Näidenkin lähes näkymättömien eläinten avulla voimme seurata elinympäristömme tilaa sekä pohtia keinoja miten ylläpitää luonnon monimuotoisuutta, maaperän hyvinvointia ja ekosysteemipalveluja myös tulevaisuudessa.

Riikka Elo
Kirjoittaja on biologian tohtorikoulutettava.