Hevonen kirkkoa pystyttämässä

”Miten hevoset liittyivät kirkon rakentamiseen?”, on ihmetelty. Seurakunnissa oli ennen tapana, että kirkkoa varten hankittiin rakennusaineet talkoilla ja pitäjäläiset suorittivat kaikki hevosajotyöt omilla hevosillaan osuuksiensa mukaan. Hevosvoimat olivat korvaamattomia raskaiden rakennustarvikkeiden kuljetuksissa.

Vuosisatojen ajan sitkeä ja vahva hevonen on ollut ratsuna sodassa ja rauhassa, ja apuna kuormien siirtämisessä. Vetohärkiä käytettiin kyllä vetojuhtana, mutta Suomen oloissa talvisissa metsätöissä tarvittiin lumessa ja jäässä pärjäävää hevosta, se oli ainoa vaihtoehto. Häristä ei ollut vetämään talven liukkailla, niitä ei pystynyt edes kengittämään.

Kirkon rakentamisessa tarvitun puutavaran kuljetukset on tehty hevosilla. Painavien lastien kuljettaminen sujui parhaiten talviaikaan, kun voitiin hyödyntää rekireittejä. Ne oikaisivat yli soiden ja vesistöjen. Kirkot pystytettiin tavallisesti veden ääreen, joten rakennustarvikkeita saattoi vetää perille ainakin osan matkaa liukkaalla jäällä.

Kookkaan rakennuksen vaatimia hyvälaatuisia hirsiä valmisteltiin jo korjuupaikallaan. Suuri osa rakentamisesta tapahtui aivan muualla kuin kirkon hirsisalvoksella – lähinnä ympäröivissä metsissä. Rakennustarpeet kerättiin laajalta alueelta. Taakansiirto ja kuljetukset piti hoitaa isoille määrille puuta, kiveä ja muita tarvikkeita.  Joskus niitä piti ajaa hevosella kirkon rakennuspaikalle pitkiäkin matkoja, naapuripitäjistä asti. Muurauskalkkia jouduttiin hakemaan vieläkin kauempaa, rannikolta saakka. Kirkonkylälle suuntasi hikisenä kuormia vetävien hevosten letkoja kuukausien ajan.

Rakennuksilla raataneiden hevosten osana on ollut jäädä hiljaisen työjuhdan rooliin. Ne mainitaan vain harvoin. Tyrväältä on kuitenkin säilynyt muistitieto, jossa mainitaan hevoset kirkon työmaalla: ”Seurakunta teki kirkkoa päivätöinä kukin vuorollaan. Kirkossa ilmoitettiin aina mitkä talot olivat vuorossa tulla rakennustöihin. Tiilen lyöjät olivat ammattimiehiä jotka palkalla löivät tiiliä kolme kesää peräkkäin ja taloista oli vuorohevoset vetämässä kraanaa…”

Myös kirkkoon kuuluvan hautausmaan tasaamisessa tarvittiin renkolaisen muistitiedon mukaan hevosta: ”…Kellä oli hevonen tuli tai lähetti hevosen ja miehen ajamaan santaa määräajaksi.” – Hevosettomat suorittivat osuutensa jalkapäivätöinä tai maksoivat rahassa.

Sanna Eldén-Pehrsson
Kirjoittaja on kansatieteen tohtorikoulutettava.