Tiedepopularisointi ei sovi kaikille

Tiedepaukku on tehnyt tähän mennessä seitsemän lyhyttä tiedevideota. Käytännössä video koostuu neljän vahvalla ADHD:lla varustetun tieteilijän letkeämmästä esittämisestä. Videoissa käsitellään pääasiallisesti ajankohtaisia aiheita hieman erilaisella otteella. Tästä lyhyestä ja selkeästi esittämisestä on pidetty enemmän ja vähemmän.

Suurelle yleisölle eli aivan kaikille suunnatun materiaalin tekeminen on teoriassakin käytännön mahdottomuus. Kohderyhmä koostuu nuorista ja vanhoista, asiantuntijoista ja amatööreistä, miehistä ja naisista, punahiuksisista ja kaljuista sekä kaikista muista mahdollisista ryhmäjaoista. Yritä siinä sitten tehdä tähtitieteilijä Päivi-Anterolle ja yläkoululaiselle Hilppa-Nyyrikille sopiva video gravitaatioaalloista.

Yleensä kumartaessa toiselle joku näkee aina sen kääntöpuolen. Ainahan joku pahoittaa mielensä. Ja aina joku tietää paremmin. Vaikka olemmekin saaneet erittäin paljon positiivista palautetta, videoistamme saama negatiivinen palaute yllätti minut täysin. Vaikka suurin osa palautteesta oli positiivista, internetin ihmeellinen maailma tarjoaa myös kääntöpuolen.

Ymmärrän hyvin, että palaute on arvokasta ja siitä voi oppia, mutta mielestäni glögiä keitettäessä alkometriin puhaltaminen on sopiva tapa tutkia alkoholin säilymistä. Eräs ihminen oikeasti pahoitti mielensä ja kertoi, että emme tiedä tieteestä mitään, koska emme käyttäneet alkoholipitoisuuden mittaamiseen verikoetta. Toinen taas kertoi, että ainoa oikea tapa mitata alkoholipitoisuutta, on asettaa mitta-anturi suoraan kattilaan. Kyllä, tajuan pointin, mutta ketä kiinnostaisi kattilassa möllöttävä anturi, kun on mahdollisuus puhaltaa alkometriin. Toiseksi meillä nyt ei ole saatavilla tällä budjetilla ja aikataululla verikoetta eikä meillä oikeasti ole haluakaan näyttää yleisölle verta tai itsemme piikittämistä – ainakaan tässä yhteydessä.

Toinen mielenkiintoinen keskustelu käytiin Helsingin yliopiston emeritusprofessorin kanssa. Ymmärrän, että pitkään didaktiikan ja pedagogiikan lukeminen ja opettaminen imaisevat mukaansa. Itse en aivan syvällisesti näihin videoihin liittäisi käsitteenmuodostuksen teoriaa demonstraatioita tehtäessä. Vaikka opettavaisuudelle on annettu painoarvoa, pääpaino on helposti lähestyttävässä ja innostavassa tiedeviestinnässä. Pian kävi ilmi, että häntä kiusasivat erityisen suuresti popularisointi ja paukuttelu. Hänelle paukku ja pläjäys olivat tieteelle sopimattomia termejä, jotka kuuluivat nykypelleterminologiaan. Eipä siinä mitään, mielipiteensä kullakin.

Aina ei voi kaikkia miellyttää. Ilmeisesti se popularisointi ei sovi kaikille. Varsinkaan niille, jotka ovat alaan jo perehtyneet. Alussa sen otti aivan turhan raskaasti. Monesti tuli jopa antauduttua näihin keskusteluihin yrittäen turhaan perustella omaa näkemystään. Toinen osapuoli tulisi todennäköisesti olemaan tyytyväinen vasta, kun myönnetään, että kaikki on tehty väärin ja toisen tapa on ylivertainen omaan verrattuna – jos edes silloinkaan. Nykyisin vastaankin, että aina voi itse tehdä paremman, jos siltä tuntuu.

Näiden ilkeiden ihmisten aiheuttamat kyyneleet eivät kuitenkaan kauheasti enää paina mieltä. Ne ovat lähinnä hauskoja kertomuksia ja kokemuksia matkan varrelta. Tietysti on todettava, että palautetta arvostan edelleen, kunhan se on ajateltua ja toteutettavissa. Tiedepaukku voitti kesällä ”Liikutu tiedosta” -palkinnon merkittävästä tiedeviestinnästä. Ehkä olemme siis jotain tehneet oikein.

Jaakko Lamminpää
Kirjoittaja on fysiikan tohtorikoulutettava.