Lasten doksisykliinihoito on turvallista

Jo aamulla maito jatkuvasti valui ulos vasemmasta suupielestä eikä silmä mennyt kunnolla kiinni. Opettajakin pelästyi: ”Mitä poskellesi on tapahtunut?”  Sairaalassa lääkäri totesi Matilla kasvohermohalvauksen ja epäili aiheuttajaksi borrelioosia, vaikka isä ei muistanutkaan nähneensä lapsillaan punkkeja. Lääkehoito borrelioosia vastaan aloitettiin heti, ja myöhemmin verikokeiden ja selkäydinnestenäytteen tulokset varmistivat lääkärin epäilyn oikeaksi.

Kasvohermohalvaus iskee vuosittain keskimäärin kuuteen tai seitsemään lapseen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella. Noin kolmannekselta löytyy taustalta borrelian aiheuttama hermotulehdus. Hermostoborrelioosiin tehoavat antibiooteista hyvin sekä kolmannen polven kefalosporiinit että tetrasykliiniryhmään kuuluva doksisykliini.

Kefalosporiinit päätyvät riittävinä pitoisuuksina keskushermostoon vain suonensisäisesti annosteltuna, mutta doksisykliini on tehokas myös suun kautta otettuna. Doksisykliinin käyttöä lapsilla on kuitenkin pelätty vanhojen tetrasykliinien kehittyviä hampaita vaurioittavan vaikutuksen vuoksi.

Kahdessakin tutkimuksessa on todettu aiemmin, että doksisykliini ei aiheuta hammashaittoja. Totesimme saman omassa tutkimuksessamme: 38 alle 8-vuotiaana doksisykliiniä neuroborrelioosin tai aivotulehduksen hoidoksi saaneella potilaalla ei todettu kiillevaurioita keskimäärin 14 vuoden iässä. Ainuttakaan raporttia pysyvien hampaiden vaurioista doksisykliinin käytön seurauksena ei ole julkaistu.

Lisääntyvä tieto doksisykliinin käytön turvallisuudesta pikkulapsilla antaa mahdollisuuden juuri Matin kaltaisille potilaille. Perinteinen neuroborrelioosin hoito vaatii epämiellyttäviä toimenpiteitä. Ilman tablettihoidon aloittamista Matille olisi pitänyt laittaa kanyyli ja lääkkeen annostelua varten hänen olisi pitänyt käydä sairaalassa päivittäin kolmen viikon ajan. Koulunkäynti olisi ollut hankalaa ja uimakouluun osallistuminen mahdotonta. Doksisykliinihoidolla Matin kasvohermohalvaus lähti nopeasti paranemaan. Viikon kuluttua silmän sai jo suljettua. Myös kuulo ja makuaisti palasivat ennalleen. Kontrollikäynnillä lääkärikin vaikutti tyytyväiseltä.

Heidi Pöyhönen
Kirjoittaja on lastentautien erikoislääkäri ja lastenneurologian tohtorikoulutettava.