Lähiöetnografia tutkii tavallista

Päivi Leinonen

Paikan tutkiminen on aina tavalla tai toisella paikan kuvan tutkimista, kirjoittaa Päivi Granö teoksessa Visuaalisen kokemus. Kuva, eli visuaalinen näkymä, on kuitenkin vain yksi osa kokonaisuudesta. Kulttuurintutkimuksessa on usein tarkoituksenmukaista pyrkiä muodostamaan kokonaiskuva.

Omassa lähiöön sijoittuvassa tutkimuksessani toteutan Granön esittämää ajatusta kirjaimellisesti; tutkin paikkaa nimenomaan siitä tuotettujen kuvien avulla. Toteutan esimerkiksi kansanopistojen valokuvauskurssien kanssa yhteistyössä työpajoja, joissa kurssin osanottajat valokuvaavat lähiömaisemaa. Haluan selvittää, millaisiin asioihin kuvaajat kiinnittävät huomiota: mitä he pitävät kiinnostavana ja kuvaamisen arvoisena? Prosessiin liittyy myös keskustelu kuvaajien kanssa, jotta pääsen sisälle heidän ajatuksiin ja tuntemuksiin.

Suomen lähiöissä asuu noin miljoona ihmistä tai enemmänkin määrittelytavoista riippuen. Lähiöllä tarkoitetaan 1960 – 1980-luvuilla syntyneitä asuinalueita, jotka on rakennettu kokonaissuunnitelman mukaan yleensä pienen ajan sisällä. Lähiöihin kohdistuu parhaillaan suuri korjaus- ja kehitystarve, joka edellyttää monipuolista tutkimusta. Samaan aikaan lähiöasuminen on alkanut saada uudenlaista huomiota ja arvostustakin. Mittavia uudistuksia suunniteltaessa on tärkeää tutkia lähiöitä myös esteettisestä näkökulmasta.

Asuinympäristöjen kuvaamisella on kansatieteessä vahva perinne. Suomen Muinaismuistoyhdistys järjesti 1800-luvun lopussa kahdeksan taidehistoriallista retkikuntaa inventoimaan rakennuskulttuuria ja kylämaisemia. Myös kansanperinteenkerääjä Samuli Paulaharju (1875-1944) tallensi maisemia ahkerasti niin valokuvaten kuin piirtäenkin. Seurasaarisäätiö aloitti organisoidun kylätutkimusohjelman vuonna 1959. Vuosikymmenen jatkuneen projektin seurauksena tallentui piirroksia ja valokuvia miljöistä, rakennuksista, esineistä ja arkisesta elämästä. 1960-luvulta alkaen kansatieteeseen tuli mukaan myös kaupunkiin sijoittuvia aiheita. Museoiden kokoelmiin on tallennettu runsaasti kaupunkimaisemia ja rakennusten kuvia.

Useat kansatieteelliset teokset esittelevät asuinrakennusten lisäksi pihapiirejä ja asumiseen liittyviä pihan rakennelmia. Lähiöiden kerrostalot pihoineen edustavat modernia kansan asumiskulttuuria. Siinä missä Samuli Paulaharju piirsi ”Puolvälin aitan lunkkuikkunan” Juuassa vuonna 1907, voi 2010-luvun kansatieteilijä valokuvata tuuletusputkia kerrostalon pihalla Myyrmäessä.

Lähiökuvaajien etsintäkuulutus!

Etsin parhaillaan yhteistyökumppaneita kansanopistoista tai muista valokuvausta opettavista oppilaitoksista. Projektini tarjoaa uudenlaista näkökulmaa valokuvausharrastukseen. Kuvaajat voivat olla aloittelijoita tai edistyneempiä harrastajia. Tutkimukseen osallistuminen käsittää noin kaksi opetuskertaa. Ensimmäisellä kerralla kuvataan ja toisella kerralla keskustelen kuvaajien kanssa.

Päivi Leinonen (pailei@utu.fi)
Kirjoittaja on kansatieteen tohtorikoulutettava, joka tutkii lähiömaiseman visuaalisuuden kokemista. Hän on aikaisemmin käsitellyt lähiöteemoja vapaana toimittajana lehtiartikkeleissa ja blogissaan talotarinat.fi.

1 Comment

  1. Oma kirjoitukseni piti julkaista tässä blogissa 12.3. mutta se sensuroitiin. Totuus ja tiede – ainakaan Turun yliopistossa – eivät kulje käsi kädessä. Jos jotakuta kiinnostaa, voin meilata sensuroidun kirjoitukseni pyynnöstä. Aihe oli “Autismi: äitien syytä sittenkin?”

    tpsalm@utu.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2018 Elävää tiedettä

Theme by Anders NorenUp ↑