Historiallista tutkimusaineistoa voi julkaista Youtubessa

Karoliina Sjö

Kirsti Teräsvuori (1899–1988) kirjoitti hyvin intohimoisesti, jopa pakonomaisesti, kymmeniätuhansia sivuja sisältävää päiväkirjasarjaansa lähes koko elämänsä ajan. Päiväkirjojen sivuille tallentui kasvukertomus, jota lukemalla pääsee seuraamaan Teräsvuoren monin paikoin kipeääkin kehitystä tytöstä aikuiseksi naiseksi.

Teräsvuoren lähes tutkimattomat päiväkirjat ja niiden sisältämät kertomukset niin sisäisestä kuin ulkoisestakin maailmasta ovat tärkeää aineistoa sekä kulttuurihistoriallisesti että kotimaista kirjallista kenttää ajatellen. Teräsvuoren tuottaman aineiston kautta pääsee hyvin lähelle elettyä elämää ja ympäröiviä historiallisia tapahtumia, sillä Teräsvuoren kirjoittamisen motiivina oli myös historian tallentaminen.

Itsestä kirjoittamisen ja omaelämäkerrallisen kirjallisuuden traditio ulottuu pitkälle historiaan. Päiväkirjojakin on kirjoitettu vuosisatojen ajan. Tunnustuksellinen, intiimeihin ja yksityisiin asioihin sekä itsensä pohdintaan keskittyvä päiväkirjakirjoittaminen vakiintui kuitenkin laajemmin vasta 1800-luvun kuluessa. Toisaalta käsitykset julkisen ja

Kirsti Teräsvuoren ensimmäinen päiväkirja vuodelta 1916. Kuva: SKS

intiimin rajoista ovat vaihdelleet läpi päiväkirjakirjoittamisen tradition. Nykypäivänä uusien teknologioiden ja digitaalisen kulttuurin kehittymisen myötä tavat kirjoittaa itsestä ja tuoda ajatuksiaan julki ovat moninaisemmat kuin koskaan aiemmin.

Toisinaan mietin, että jos Teräsvuori olisi elänyt nuoruuttaan nyt, sata vuotta myöhemmin, olisiko hän ollut aktiivinen somettaja? Kirjoittanut blogia, pitänyt vlogia? Olisivatko tämän päivän mediat tarjonneet keinoja huomata ja huomioida hänen lahjakkuuttaan laajemmin?

Olen yhdistänyt omassa kulttuurihistoriallisessa tutkimuksessani uutta teknologiaa itsestä kirjoittamisen traditioon, ja kirjoittanut Teräsvuoren päiväkirjojen pohjalta Youtubessa julkaistua spoken word -runoutta. Eri teknologioita hyödyntämällä voin tuoda historiallista aineistoa laajemmin esille ja luoda uudenlaisia tapoja tuottaa tietoa ja ymmärrystä menneestä. Tuottamani runot kertovat kuulijalle esimerkiksi siitä, miksi oma peilikuva saa kasvot vääntymään inhosta ja miltä tuntuu, kun kyyneleet valuvat virtanaan samalla kun sodan äänet kuuluvat pimenevästä yöstä.

Karoliina Sjö
Kirjoittaja on kulttuurihistorian tohtorikoulutettava.