Tulehdusta hillitsevästä lääkehoidosta hyötyä sepelvaltimotautipotilaille

Vuonna 1994 esitettiin ensimmäiset havainnot siitä, että tulehdusreaktio saattaa olla haitallinen sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla. Havaintoa seurasi kiivas tutkimusjakso tulehdusteorian todistamiseksi. Nyt yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin osoitettiin ensimmäistä kertaa, että valtimon tulehdusreaktiota hillitsevä lääkehoito vähentää sydänkohtauksia sepelvaltimotautipotilailla.

Kohonneet kolesteroliarvot edistävät sepelvaltimotaudin kehittymistä. Erityisesti paha LDL-kolesteroli sujahtaa herkästi valtimon sisäkerrokseen, jossa se hapettuu. Hapettunut LDL-kolesteroli houkuttelee paikalle puolustusjärjestelmän valkosoluja ja tulehdusvälittäjäaineiden erittyminen lisääntyy.

Tulehdussoluihin kuuluvat syöjäsolut yrittävät putsata valtimon seinämästä ylimääräisen kolesterolin pois. Tilanteen pitkittyessä syöjäsolujen siivouskapasiteetti kuitenkin ylittyy ja tulehdus kiihtyy. Tutkimukset ovatkin osoittaneet, että paljon kolesterolia ja tulehdussoluja sisältävät valtimoiden rasvapesäkkeet eli plakit ovat herkkiä repeytymään. Repeytymään muodostuu verihyytymä, joka pahimmassa tapauksessa tukkii sepel- tai aivovaltimon ja aiheuttaa sydänkohtauksen tai aivohalvauksen.

Tällä hetkellä sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden hoito perustuu ensisijaisesti kolesterolin alentamiseen ja veren hyytymistä estävään lääkitykseen. Kolesterolia alentava statiini-lääkehoito ehkäisee tehokkaasti sydänkohtauksia ja aivohalvauksia. Osalle potilaista jää siitä huolimatta niin kutsuttu jäännösriski. Nämä korkean riskin potilaat saattaisivat hyötyä tulehdusta vähentävästä lääkehoidosta.

Kesällä 2017 CANTOS-tutkimus todisti, että sepelvaltimotauti on myös tulehdusperäinen sairaus. Tutkimuksessa oli mukana 10 000 potilasta, jotka olivat sairastaneet aikaisemmin sydänkohtauksen. Lisäksi heillä oli korkeat tulehdusarvot. Lähes kaikilla oli käytössä nykyistä hoitokäytäntöä vastaava statiini-lääkitys. Potilaat saivat neljän vuoden ajan joko tulehdusvälittäjäaineen (IL-1β) toimintaa estävää lääkettä tai lumenlääkettä. Tutkimus osoitti, että tulehdusreaktiota hillitsevä lääkehoito ei vaikuta kolesteroliarvoihin, mutta vähentää silti 15 % suhteellista riskiä saada uusi sydänkohtaus tai aivohalvaus.

Yhtenä haasteena on kuitenkin löytää juuri ne potilaat, jotka hyötyisivät uusista lääkehoidoista. Väitöskirjassani tutkin uusia tulehdusreaktiota hillitseviä lääkehoitoja. Samanaikaisesti kehitämme kuvantamismenetelmiä ja merkkiaineita, joiden avulla voitaisiin arvioida valtimoiden plakkien tulehdusastetta ja seurata hoidon tehoa.

Statiinit olivat aikanaan läpimurto ja kolesterolin alentaminen on edelleen yksi sepelvaltimotaudin hoidon kulmakivistä. CANTOS-tutkimus todisti ennen kaikkea tulehdusteorian paikkansapitävyyden, mutta todellinen merkitys potilaiden hoidolle selviää jatkotutkimuksissa. Ovea on kuitenkin vihdoin raotettu uuteen suuntaan. Tulehdusreaktio itsessään tarjoaa lukuisia lääkekehityksen kohteita sepelvaltimotaudissa, joten jäämme innolla odottamaan tulevaisuuden avauksia.

Mia Ståhle
Kirjoittaja on PET-keskuksen ja Turun yliopiston lääketutkimuksen tohtoriohjelman tohtorikoulutettava.