Aivovuodosta aivokiertoon

Julkisuudessa on nostettu esiin huoli Suomea uhkaavasta aivovuodosta. Uutisotsikot kertovat korkeasti koulutettujen suomalaisten olevan haluttua työvoimaa ulkomailla ja huippututkijoiden lähtevän Suomesta vieden mukanaan kokonaisia tutkimusryhmiä.

Parhaat tekijät saatetaan menettää maailmalle yhä aikaisemmassa vaiheessa, sillä nuoret tähyilevät ulkomaille opiskelemaan. Työmarkkinoilla on kysyntää kansainvälisistä osaajista ja kansainvälisestä koulutuksesta on tullut tärkeä väylä korkeasti koulutetun työvoiman liikkuvuudelle.

Aivovuotomurheista huolimatta liikkuvuudesta puhutaan yleisesti positiiviseen sävyyn. Kansainvälistyminen nähdään Suomen kilpailukyvyn parantamisen kannalta välttämättömänä ja opiskelijoita kannustetaan liikkuvuusjaksoille. Yksilölle opiskelu ulkomailla on avartavan kokemuksen lisäksi mahdollisuus hankkia arvokasta pääomaa tulevaisuutta varten.

Korkeakoulutus on aina ollut kansainvälistä, mutta globalisaation myötä kansainvälisyys on nostettu keskiöön. Ulkomaisissa korkeakouluissa opiskelee tänä päivänä ennätysmäärä suomalaisia. Lyhyempien liikkuvuusjaksojen lisäksi yhä useampi suorittaa kokonaista tutkintoa ulkomailla. Myös tohtorikoulutuksessa kannustetaan kansainvälistymään. Vaihto-opiskelun lisäksi ulkomaisiin yliopistoihin on lähdetty jopa tohtoroitumaan. Olen väitöstutkimuksessani kiinnostunut juuri tästä opiskelijajoukosta ja heidän kokemuksistaan tohtoroitumisesta ulkomailla.

Osa lähtijöistä palaa, mutta moni jää myös maailmalle. Etenkin korkeakoulututkinnon ulkomailla suorittaneilla suomalaisilla on taipumus jäädä (Wiers-Jenssen 2012). Taustalla on toki henkilökohtaisia tekijöitä, mutta työllisyysnäkymät ovat ratkaisevassa asemassa.

Tutkinnon on uskottu olevan hyödyllisempi kansainvälisillä työmarkkinoilla, koska ulkomailla hankittua osaamista ei ole tunnustettu riittävästi kotimaassa (Garam 2005). Tohtoreiden paluuaikeita saattaa varjostaa yliopistojen kiristynyt taloudellinen tilanne. Tutkimusrahoitusta on supistettu ja työttömyys koskettaa jo tohtoreitakin. Yliopistojen rahoitusmalli kannustaa tohtorituotantoon ja tohtoreita valmistuu enemmän kuin yliopistot voivat työllistää. Tarjolla on lähinnä pätkätöitä ja yliopiston ulkopuolella koulutuksen työelämärelevanssi epäilyttää. Parannuksia kaivataan, jotta lähtijät saadaan houkuteltua palaamaan.

Toisaalta tohtoreiden mahdollista jäämistä ulkomaille ei välttämättä pidä tulkita menetyksenä. Ulkomailla tohtoroituneet voisivat toimia tärkeänä linkkinä suomalaisen tutkimuksen ja korkeakoulutuksen kansainvälistymisen edistämisessä. Myös poliittiset päättäjät ovat tunnistaneet korkeakoulutettujen ulkosuomalaisten osallistamisen merkityksen tässä tavoitteessa (OKM 2017). Luomalla tiiviimpiä yhteyksiä ja verkostoja näihin kansainvälisiin osaajiin voitaisiin aivovuodon sijasta alkaa puhua aivokierrosta.

Marja Peura
Kirjoittaja on kasvatustieteiden laitoksen projektitutkija.

Lähteet:

Garam, I. 2005. Study on the relevance of international student mobility to work and employment. Finnish employers’ views on benefits on studying and work placements abroad. Kansainvälisen henkilövaihdon keskus Cimo.

OKM. 2017. Yhteistyössä maailman parasta. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisyyden edistämisen linjaukset 2017–2025. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:11.

Wiers-Jenssen, J. 2012. Degree mobility from the Nordic countries: Background and employability. Journal of Studies in International Education 17 (4), 471–491.