”Sehän on Lentävä Hollantilainen!” – autonominen merenkulku herättää ennakkoluuloja

Sini Nordberg-Davies

Median otsikoissa autonomisia laivoja tituleerataan usein kummituslaivoiksi. Tästä syntyy ajatus Lentävistä Hollantilaisista, jotka seilaavat ilman miehistöä ja päämäärää. Innovaatiota ajavat yritykset kuitenkin painottavat, että autonominen laiva ei välttämättä tarkoita miehittämätöntä laivaa. Siinä voi edelleen olla miehistö, vaikkakin nykyistä pienempi. Kaikkien laivatyyppien ei myöskään ole ajateltu soveltuvan miehittämättömiksi, mukaan lukien risteilyalukset ja suuret öljy- ja kaasutankkerit.

Lisäksi laivan operoinnissa täysi autonomia (tai itseohjautuvuus) on vain ääripää. Yleisesti ottaen autonomisesta merenkulusta puhuttaessa tarkoitetaan tilannetta, jossa laivaa ohjaa avomerellä tietokone eli niin sanottu virtuaalikapteeni. Rannan läheisyydessä laivaa ohjaa puolestaan kapteeni rannalla olevasta etäohjauskeskuksesta käsin. Laivan autonomian asteesta riippuen, kapteeni voi kuitenkin tarvittaessa ottaa etäyhteyden kautta ohjat käsiinsä myös avomerellä.

Kummitusten olemassaolosta ei siis tarvitse olla huolissaan.

Kaikilla on kokemuksia kenkkuilevista tietokoneista, jotka eivät toimi halutulla tavalla. Merenkulussa ihminen on kuitenkin tietokonetta epäluotettavampi tekijä, sillä suurin osa merellä tapahtuvista onnettomuuksista johtuvat inhimillisistä virheistä. Tietokoneen keskittymiskyky ei herpaannu eikä se väsy.

Autonomisen merenkulun teknologioiden kehittämisellä ei silti pyritä korvaamaan ihmistä, vaan avustamaan häntä yhdistämällä ihmisen ja tietokoneen parhaat kyvyt. Esimerkiksi risteilyaluksilla autonomisen merenkulun teknologioita voidaan hyödyntää tukemalla miehistön navigointia ja estämällä törmäyksiä, kun erilaiset sensorit tuottavat tarkempaa tietoa laivan ympäristöstä. Tämän lisäksi etäohjauskeskuksista käsin pyritään valvomaan laivan ohjausta, ja näin välttämään esimerkiksi Costa Concordian kaltaiset onnettomuudet.

Laivalla tapahtuvien manuaalisten töiden määrä todennäköisesti vähenee automaation ja etäohjauksen yleistyessä, mutta tämä tapahtuu vähitellen. Työ myös muuttaa muotoaan ja suuri osa siitä siirtyy laivasta maihin, mikä vaatii miehistöltä erilaista osaamista. Haastattelujen perusteella meriteollisuuden yrityksissä arvioidaan älypuhelinsukupolven innostuvan maissa olevan merimiehen ammatista enemmän kuin nykyään, sillä tarjolla on mukava päivätyö ja nopeat nettiyhteydet. Myös kokeneet merikarhut ovat jo mukana innovoimassa merenkulun autonomista tulevaisuutta.

Vaikka yhtään autonomista laivaa ei vielä ole kaupallisessa käytössä nähty, on autonominen merenkulku jo luonut uusia työpaikkoja Suomeen, kun esimerkiksi Rolls-Royce sijoitti R&D keskuksensa Turkuun. Suomi onkin vahvoilla valtioiden välillä käynnissä olevassa autonomisen merenkulun kehityskisassa vankan meriteollisuuden ja ICT-teollisuutensa ansiosta. Näyttääkin siltä, että lähinnä pääkallolippujen alla seilaavien olisi syytä olla huolissaan työpaikoistaan, kun laivoja ei voikaan enää kaapata ja ohjata laivasta käsin.

Sini Nordberg-Davies
Kirjoittaja on markkinoinnin tohtorikoulutettava.