Iäkkään kaatumisriskin arviointi olisi helppoa ja edullista

Verkon tai pankkijärjestelmän kaatuessa vika pyritään korjaamaan heti ja toimet jatkokaatumisten ehkäisemiseksi käynnistyvät. Kun iäkäs kaatuu, hänet nostetaan ylös ja kysytään: ”Kävikö pahasti?”. Iäkäs kertoo oman arvionsa asiasta ja auttaja kehottaa olemaan varovaisempi jatkossa. Ellei kaatumisesta aiheudu akuuttia hoitoa vaativaa vammaa, elämä jatkuu entisenlaisena. Iäkäs kaatuilee todennäköisesti jatkossakin ja ”onneksi ei käynyt pahemmin” -ajatuksella edetään jopa vuosia.

Tietojärjestelmän kaatuessa toistuvasti järjestelmästä aletaan etsiä virhettä. Puhutaan päivitysongelmista tai -järjestelmän ytimen rakenneongelmista, ja järjestelmän sisäpuolista ongelmaa korjataan ulkopuolelta ohjelmoitsijoiden toimesta.

Iäkkään kaatuessa toistuvasti etsitään vikaa kengistä, katukivetyksestä, kynnyksistä, lattian tai kadun liukkaudesta ja varomattomuudesta. On oikein huomioida ulkoiset tekijät ja madaltaa kynnyksiä, hiekoittaa paremmin, asentaa liukuesteitä ja tehdä tukitoimia jatkokaatumisten ehkäisemiseksi. Nämä ulkoiset kaatumisten ehkäisytoimet ovat tärkeitä, mutta ainakin yhtä tärkeää ellei tärkeämpääkin on tutkia kaatujan sisäpuolista tilaa. Valitettavan usein sisäisiin tekijöihin aletaan kiinnittää huomiota vasta siinä vaiheessa, kun on tapahtunut paha loukkaantuminen, esimerkiksi lonkkamurtuma.

Tutkimusten mukaan aiempi kaatuminen altistaa merkittävästi uudelle kaatumiselle. Kerran kaatuneista puolet kaatuu uudelleen. On taloudellisesti järkevää ja tärkeää tutkia kaatumisen syy varhaisessa vaiheessa, jotta jatkokaatumiset voidaan ehkäistä.

Kaatumisvaarassa olevan iäkkään kaatumisriskin arviointi seulonnan avulla on yksinkertaista ja edullista verrattuna kaatumisista aiheutuvien vammojen hoitokustannuksiin. Esimerkiksi lonkkamurtuman hoitokustannukset ovat yhden murtuman osalta noin 30 000 € vuodessa. Suomessa vuositasolla kokonaiskustannukset lonkkamurtumien osalta ovat noin 180 miljoonaa € vuodessa. Iäkkäiden tapaturmaisista kuolemista valtaosa johtuu kaatumisista.

Kaatumisriskiä arvioitaessa yhtenä tärkeänä sisäisenä tekijänä on tasapaino ja sen tutkiminen muiden riskitekijöiden kartoituksen ohella. Tasapainotesti on yksinkertainen ja edullinen tapa kaatumisrikin arvioinnissa.

Väitöskirjatyössäni tutkin Bergin tasapainotestiä (BBS) ja lyhensin sen BBS-9-testiksi. BBS-9 on nopea suorittaa ja helppo tehdä, koska se ei vaadi erillistä mittauslaitteistoa. Nopeutensa vuoksi se on  kustannuksiltaan edullinen. Testi on kehitetty hyväkuntoisten kotona asuvien yli 65-vuotiaiden tasapainon tutkimiseksi.

Kaatumisriskin arviointi ja riskikaatujien seulonta hyödyttävät sekä yhteiskuntaa että iäkästä itseään. Kun riskitekijöihin puututaan riittävän aikaisessa vaiheessa, säästyy hoitokustannuksia, iäkkään turvallisuudentunne lisääntyy ja elämänlaatu paranee sekä kaatumisen pelko vähenee.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan kaatumisvaaraa vähennetään tehokkaimmin, kun kaatumisille altistavat tekijät tunnistetaan ja aloitetaan toimenpiteet mahdollisimman monen tekijän poistamiseksi. Merkittäviä riskitekijöitä kaatumiselle ovat muun muassa tasapainovaikeudet, korkea ikä ja aikaisemmat kaatumiset. Kaatumisten ehkäisy vaatii johdon sitoutumista ja pitkäjänteistä työtä, jotta käytänteet saadaan siirtymää pysyvästi toimintaympäristöön.

Käytänteet verkkojen ja tietojärjestelmien kaatumisten korjauksessa on saatu siirtymään pysyvästi toimintaympäristöön. Nyt on tullut aika saada myös iäkkäät kaatumisriskissä olevat pitkäjänteisen pysyvän toimintaympäristön piiriin.

Ulla Hohtari-Kivimäki

Kirjoittaja on TtM ja yleislääketieteen tohtorikoulutettava.

Lähteet:

Ambrose A ym. (2013) Risk factors among older adults: A review of the literature. Maturitas 75(1), 51–61.

Ganz D ym. (2007) Will My Patient Fall? The Journal of the American Medical Association 297(1), 77–86.

Rubenstein L, Josephson K (2002) The epidemiology of falls and syncope. Clinics in Geriatric Medicine 18(2), 141–158.

Syddall H ym. (2018) Correlates of Level and Loss of Grip Strength in Later Life: Findings from the English Longitudinal Study of Ageing and the Hertfordshire Cohort Study. Calcified Tissue International  102(1), 53–63.