Sopimuksilla on monia käyttötarkoituksia – ja niillä on merkitystä

Sopimukset ovat osa jokapäiväistä elämäämme ja yhteiskuntaamme – ne sitovat yhteen yksilöitä, organisaatioita ja jopa valtioita. Koska sopimuksia käyttävät erilaiset toimijat erilaisissa konteksteissa, niillä on useita eri käyttötarkoituksia.

Arkikielessä sopimuksen erilaisilla käyttötarkoituksilla saatetaan ymmärtää tarkoitettavan erilaisia sopimuksia, joista käytetään oikeustieteessä nimitystä sopimustyyppi. Vuokrasopimus, avioehtosopimus, osamaksukauppasopimus tai vaikkapa työsopimus ovat esimerkkejä erilaisista sopimustyypeistä. Akateemisessa sopimustutkimuksessa käyttötarkoituksella (eng. function) viitataan kuitenkin sopimuksen sisäiseen käyttötarkoitukseen eli siihen, mihin jollain tietyllä sopimuksen sisäisellä sopimusehdolla tai ehtokokonaisuudella pyritään.

Sopimustutkimusta on hallinnut yhtäältä viime vuosisadalla taloustieteessä kehitetty transaktiokustannusteoria ja sen näkemykset sopimuksesta sekä toisaalta klassinen ja myöhemmin uusklassinen oikeustieteellinen käsitys sopimuksesta. Oikeustieteellinen uusklassinen sopimuskäsitys ja transaktiokustannusteorian niin sanottu strukturaalinen sopimuskäsitys vastaavat pitkälti toisiaan. Näissä teorioissa sopimus nähdään ensisijaisesti hallinnan välineenä, jota käytetään erityisesti omien intressien turvaamiseen toisen sopimusosapuolen mahdollisen opportunistisen käyttäytymisen varalta.

Sopimustutkimus on kuitenkin monipuolistunut ja monitieteistynyt viime vuosikymmeninä. Viimeisimpänä trendinä mainittakoon sopimusmuotoilututkimus, joka korostaa sopimusten ymmärrettävyyttä, käyttäjälähtöisyyttä ja visuaalisuutta. Ehkä radikaalein esimerkki uudenlaisesta sopimusmuotoilusta on sarjakuvasopimus. Trendi liittyy vahvasti oikeudellisen muotoilun nousuun ja ylipäätään muotoilututkimuksen suosion kasvamiseen.

Tutkimuksen moninaistumisen myötä erityisesti kauppatieteellisessä tutkimuksessa on siirrytty monipuolisempaan sopimuskäsitykseen, jossa korostetaan, että sopimuksella on muitakin tarkoituksia kuin turvaaminen. Sopimuksilla voidaan esimerkiksi koordinoida osapuolten välisiä suhteita sekä mukauttaa sopimussuhde muuttuviin olosuhteisiin.

Tutkin omassa väitöskirjassani näitä sopimuksen käyttötarkoituksia ja väitän, että sopimuksen sisäisiä funktioita on enemmän kuin aiemmin on tunnistettu. Ensiksi, sopimuksen yhtenä käyttötarkoituksena voi olla esimerkiksi kaupan kodifiointi. Sillä tarkoitetaan kaikkien kaupan kannalta oleellisten asioiden tuomista sopimukseen, jolloin sopimus toimii ikään kuin käsikirjoituksena kaupalle. Lisäksi sopimusehdoin voidaan johtaa omaa organisaatiota sisäisesti. Lopuksi, sopimuksilla voidaan luoda ja kehittää sopimusosapuolten välistä yhteistyötä.

Kun nämä sopimuksen moninaiset funktiot tunnistetaan ja tunnustetaan, sopimukset niiden muotoiluprosesseineen avautuvat muillekin kuin lakimiehille ja tuomareille. Funktionaalinen sopimuskäsitys voikin tukea moniammatillista sopimusneuvottelutiimiä sopimuksentekoprosessissa. Lisäksi funktionaalisen sopimuskäsityksen sisäistäminen voi auttaa sovittelijaa, välimiestä tai tuomaria hahmottamaan, minkälaisesta sopimuksesta osapuolten välisessä suhteessa on kyse ja millaiset oikeudelliset periaatteet suhteeseen soveltuvat.

Funktionaalinen sopimuskäsitys moninaistaa ymmärrystämme sopimuksen käyttötarkoituksista ja mahdollistaa erilaisten käyttötarkoitusten huomioimisen sekä sopimusmuotoilussa että mahdollisessa jälkikäteisessä sopimustulkintatilanteessa.

Anna Hurmerinta-Haanpää

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava, joka tutkii väitöskirjassaan kaupallisten sopimusten käyttötarkoituksia ja niiden oikeudellisia ulottuvuuksia. Hän uskoo sopimusmuotoilun voimaan ja yhteistyöhön kaikessa tekemisessä.

Lisätietoa transaktiokustannusteoriasta sekä erilaisista sopimuskäsityksistä:

Williamson OE (1985) The Economic Institutions of Capitalism: Firms, Markets, Relational Contracting. New York: Free Press.

Macneil IR (1978) Contracts: Adjustment of long-term economic relations under classical, neoclassical, and relational contract law. Northwestern University Law Review 72(6): 854–905.

Schepker DJ, Oh WY, Martynov A, et al. (2014) The many futures of contracts: Moving beyond structure and safeguarding to coordination and adaptation. Journal of Management 40(1): 193–225.