Kuvituskuva

Patenttijärjestelmä suojaa pienyrityksiä patenttipeikoilta

Krista Rantasaari
Krista Rantasaari

Start upit ja kasvuyritykset ovat normaalioloissa innovaatiotoiminnan keskiössä ja tuovat kasvua ja uusia työpaikkoja. Uusien kasvuyritysten kautta voidaan myös ratkaista maailmaa kohtaavia haasteita, vaikka ympäristöongelmia – pienet yritykset ovat joustavia ja keskittyvät usein vain yhden epäkohdan ratkaisemiseen. Mutta samalla niiden on vaikea toimia alati monimutkaistuvassa maailmassa ja taistella isoja jättejä vastaan. Pienemmillä yrityksillä on rajalliset taloudelliset resurssit ja oikeudenkäynnin uhka voi pahimmallaan kaataa koko yrityksen.

Pienet kasvuyritykset ovat usein globaaleja toimijoita aivan yrityksen perustamisesta alkaen. Teknologia mahdollistaa uudella tavalla tekijöiden rekrytoimisen rajojen ylitse, ja yrityksen käyttämä teknologia voi olla valtioiden rajat ylittävää. Esimerkiksi informaatioteknologian alalla keksinnöt eivät noudata valtioiden rajoja; yrityksen idea voi toimia usean valtion välillä. Vaikkapa palvelimet, käytetyn teknologian osa-alueet ja markkinat saattavat sijaita lukuisissa maissa.

Keksintöjä säätelevät lait ovat ikivanhoja. Niiden perusteet luotiin jo 1400-luvulla Venetsiassa. Yhdysvaltojen ensimmäinen patenttilaki hyväksyttiin 1700-luvulla. Patentteja koskevien lakien perusteet ovat tuolta ajalta ja toki paikoin on tehty uudistuksia, mutta ei kuitenkaan riittävästi. Kun Alexander Graham Bell vuonna 1734 patentoi puhelimen, patentti koski isoa laitetta, joka oli käsin kosketeltavissa. Iso laite oli yksi patentti. Nykyiseen puhelimeen voi puolestaan liittyä 1000 eri patenttia ja vain yhteen varsin pieneen laitteeseen. Näitä kaikkia nykyajan puhelinta koskevia patentteja ei suinkaan ole keksitty samassa yhtiössä. On siis varsin selvää, että vanhoihin lakeihin perustuvien patenttilakien soveltaminen nykyaikaan ei voi toteutua kivutta.

Patenttien maailmaan liittyy muitakin muutoksia – on uusia toimijoita, jotka toimivat lain puitteissa mutta heidän motiivinsa voidaan kyseenalaistaa. Tällä viittaan patenttipeikkoihin, jota hamuavat itselleen valtavia patenttisalkkuja, mutta eivät itse kehitä teknologiaa eteenpäin taikka tuota uusia keksintöjä. Isoimpien peikkojen salkuissa voi olla tuhansia patentteja ympäri maailmaa. Patenttipeikkojen toiminnassa on hyvät ja huonot puolet. Toisaalta on hyvä, että pienimmissäkin yrityksissä on mahdollisuus kaupallistaa keksintöjä. Onhan kuitenkin niin, että yli 80 prosenttia Euroopan alueella haetuista patenteista jää hyödyntämättä. Toisaalta patenttipeikkojen keino haastaa muita yrityksiä oikeuteen on kovin kyseenalaista. Oikeuteen voivat joutua myös pienemmät yritykset. Silloin peikon tavoitteena ei välttämättä ole voittaa oikeudenkäyntiä, vaan lähinnä pakottaa yritys solmimaan lisenssisopimus peikolle suotuisin ehdoin.

Yli rajojen ylittäviin keksintöjen ongelmiin voidaan osittain puuttua Euroopan alueella Euroopan unionin kautta. Jo vuosia on ollut kehitteillä yhtenäispatenttijärjestelmä (European Patent with Unitary Effect). Yhtenäispatentti on jo hyväksytty, mutta valtioiden ratifointiprosessi on vielä kesken. Voimaantuloon vaaditaan yhteensä 13 maata ja allekirjoituksia onkin riittävä määrä. Lisäksi voimaantulon ehtona on, että Saksa, Ranska ja Iso-Britannia allekirjoittavat sopimuksen. Iso-Britannian kohdalla sopimus on ratifioitu, mutta haasteita asettaa Iso-Britannian mahdollinen irtaantuminen Euroopan unionista. Iso-Britannian mahdollisuudesta olla edelleen mukana yhtenäispatenttijärjestelmässä Brexitin jälkeen on esitetty asiantuntija-arvioita, mutta yhteinen kanta on saavuttamatta. Myös Saksan tilanne on kimurantti. Saksassa tehtiin valitus Saksan perustuslakituomioistuimeen liittyen yhtenäispatenttijärjestelmän lainmukaisuuteen. Ennen perustuslakituomioistuimen ratkaisua Saksa ei voi virallisesti hyväksyä yhtenäispatenttijärjestelmää. Oikeuden päätöksen arvioidaan toteutuvan alkuvuodesta 2020.

Yhteisen patenttijärjestelmän kehittäminen Euroopassa alkoi jo 1970-luvulla. Takana on pitkä ja kivinen, eripurainen polku. Toteutuessaan yhtenäispatentti on alueellinen, valtioiden rajat ylittävä vaihtoehto olemassa oleville eurooppapatenteille ja kansallisille patenteille. Yhtenäispatentteja ja nykyisiä eurooppapatentteja koskeva riidat käsiteltäisiin yhdistetyssä patentti tuomioistuimessa (Unified Patent Court). Yhtenäispatenttijärjestelmän yhtenä tavoitteena on auttaa pienempiä yrityksiä ja madaltaa patentoitavuuden edellytyksiä sekä kustannuksia koko Euroopan alueella. Euroopan innovaatiotoiminnan jatkuvuuden ja kilpailukyvyn turvaamisen kannalta on erityisen tärkeää saada luotua yhteinen patenttijärjestelmä. Tämä parantaisi Euroopan maiden kilpailukykyä maailman muita isoja patenttialueita, kuten Yhdysvaltoja ja Kiinaa, vastaan. Lienee selvää, että yhtenäispatenttijärjestelmässä on vikoja, mutta järjestelmäähän voidaan ja pitääkin parantaa matkan varrella.

Kun yhtenäispatenttijärjestelmää tarkastellaan lähemmin, sieltä löytyy lukuisia oikeussuojakeinoja pienemmille yrityksille. Esimerkiksi oikeudenkäyntikulujen maksajaksi joutuu hävinnyt osapuoli, mikä omalta osaltaan estää tarpeettomia oikeudenkäyntejä. Edelleen korvaukset mahdollisessa oikeudenloukkastilanteessa ovat maltillisia ja kanteiden yhdistäminen useiden vastaajien kesken on mahdollista. Lisäksi on mahdollista suojautua oikeuden väärinkäytön periaatteen avulla.

Patenttipeikkoja yhtenäispatenttijärjestelmä ei voi estää. Päinvastoin on arvioitu, että laajempi patenttisuoja jopa lisää peikkojen kiinnostusta eurooppalaisiin markkinoihin. Tämä takia meillä onkin oltava riittävästi oikeussuojakeinoja, joilla pienemmät yritykset voivat suojautua mahdollisia oikeudenloukkauksia vastaan.

Krista Rantasaari

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava, joka tutkii väitöskirjassaan eurooppalaisen patenttijärjestelmän tarjoamia oikeussuojakeinoja pienille kasvuyrityksille mahdollisessa oikeudenloukkaustilanteessa.