Kirjosiepoista apua lapsuuden traumojen vaikutusten ymmärtämiseen

Lapsuuden traumoista puhutaan paljon. Ihmisillä vakavat tai toistuvat lapsuuden traumat onkin yhdistetty myöhempiin mielenterveysongelmiin ja yleisiin terveysongelmiin, jopa kohonneeseen kuoleman riskiin. Miten jokin pienenä lapsena koettu asia voikin vaikuttaa ihmiseen niin vahvasti monia vuosia myöhemmin?

Olen havainnut asiaan vaikuttavan mahdollisen mekanismin omissa tutkimuksissani kirjosiepoilla. Tutkiessani aivan muita kysymyksiä olen kerännyt kaksi toisistaan riippumatonta tutkimusaineistoa, joista välittyy sama asia: erittäin varhaisen kehitysajan ympäristö vaikuttaa yksilön telomeereihin.

Telomeerit sijaitsevat kromosomien päissä, ja niiden pääasiallinen tehtävä on suojella geenejä vaurioilta ja näin ylläpitää solun normaalia toimintaa ja tasapainotilaa. Telomeerit kuitenkin lyhenevät jokaisen solujakautumisen yhteydessä, koska kromosomien päiden kopioiminen on epätäydellistä. Lisäksi monet ulkoiset tekijät voivat aiheuttaa telomeerien lyhenemistä, muun muassa stressistä tai huonoista elinolosuhteista aiheutuvan oksidatiivisen stressin, eli molekyylien hapettumisreaktioiden seurauksena.

Näin ollen telomeerit lyhenevät jokaisella yksilöllistä vauhtia läpi elämän. Telomeerien saavuttaessa kriittisen lyhyyden ne eivät kykene enää suojelemaan geenejä, jolloin solu ajautuu epävakaaseen tilaan, jonka seurauksena on useimmiten solun jakautumisen loppuminen tai solukuolema. Erilaisten mutaatioiden avulla solu saattaa pystyä jatkamaan jakautumistaan, mutta silloin solu on muuttunut syöpäsoluksi. Lyhyet telomeerit onkin useissa tutkimuksissa yhdistetty syöpään ja useisiin muihin vanhuuteen liitettyihin sairauksiin sekä yleiseen kuoleman riskiin ja jopa masennukseen.

Tutkin kirjosiepoilla saalistusuhan alla kasvamisen vaikutuksia telomeereihin. Mittasin poikasilta telomeerit sekä viiden että kahdentoista päivän iässä, jotta pystyin seuraamaan telomeerien lyhenemisnopeutta. Odotin kuitenkin löytäväni mahdollisia eroja ryhmien välillä vasta kahdennentoista päivän kohdalla, sillä yleisesti ajatellaan, että ulkoisten tekijöiden aiheuttama telomeerien lyheneminen näkyisi pienellä viiveellä, eikä esimerkiksi viiden päivän jälkeen.

Toisessa tutkimusasetelmassa tutkin muninta- ja kuoriutumisjärjestyksen sekä niistä seuraavan sisaruskilpailun vaikutuksia kirjosiepon poikasten telomeereihin. Edellä mainittuun tapaan mittasin poikasilta telomeerien pituuden näiden ollessa viiden ja kahdentoista päivän ikäisiä. Aiemmasta tuloksesta huolimatta edelleen odotin, että varsinaisia eroja ryhmien välillä ei vielä pystyisi havaitsemaan viiden päivän iässä.

Yllätyksekseni, ja omaksi ja jopa ohjaajieni hämmästykseksi, molemmissa aineistoissa kuitenkin näkyi merkitseviä koeryhmien välisiä eroja jo viiden päivän ikäisillä poikasilla. Telomeerien on tiedetty lyhenevän nopeasti kasvun aikana, koska solut jakautuvat nopeasti, mutta ulkoisten tekijöiden vaikutusta telomeereihin näin varhaisessa vaiheessa ei ole vielä oikeastaan tutkittu, sillä sitä ei uskottu tapahtuvan.

Aineistoni kuitenkin kertoo, että varhainen kasvun vaihe telomeerien pituuden kehityksessä on merkittävä. Näin ollen varhaisen kehityksen negatiiviset kokemukset, eli niin kutsutut lapsuuden traumat, voisivat telomeerien välityksellä aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia aikuisuudessa.

Tiia Kärkkäinen

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava, joka tutkii väitöskirjassaan elämäntavan ja ympäristön vaikutuksia telomeeridynamiikkaan.