Yksilöinti avaimena helppoon ja tehokkaaseen vieraan kielen oppimiseen

Vieraan kielen oppiminen on monikulttuurisuuden lisääntyessä vilkasta keskustelua herättävä aihe niin paikallisesti kuin kansainvälisestikin. Vuorovaikutustilanteissa kieli- ja puhetaito ovat tärkeässä roolissa. Yksi puheen tärkeimmistä tehtävistä on välittää informaatiota puhujalta kuulijalle.

Itse puheen tuottaminen on vaativa ja monien elinten yhteistoimintaa tarvitseva prosessi. Puheketju alkaa aivojen kemiallisesta toiminnasta, kun haluttua viestiä muodostetaan. Seuraavaksi käynnistyy monimutkainen prosessi jossa mm. keuhkoista tuleva ilma kulkeutuu kurkunpäähän ja muodostaa ääntä. Syntyvää ääntä muokataan ääntöväylässä eri artikulaatiolihasten toimesta.

Puhetta puolestaan havaitaan ensisijaisesti kuuloaistin avulla. Kuuleminen muuttuu puheen havaitsemiseksi, kun puhesignaali muutetaan aivoissa auditiivisesta kielelliseen muotoon. Silloin puhesignaalin ominaisuudet analysoidaan ja muutetaan kielellisten merkkien kokonaisuuksiksi.

Puhetaidon (etenkään vieraan kielen puhetaidon) oppiminen ei ole mutkatonta, vaan oppimisprosessin aikana vastaan tulee useita haasteita. Monimutkaisten prosessien ja eri elinten yhteistoiminnan lisäksi vieraan kielen puhetaidon oppimiseen vaikuttavat vahvasti mm. oman äidinkielen äänteet ja opittavan kielen äänteet.

Tunnetuimpien vieraan kielen oppimisen mallien mukaan äänteet, jotka ovat samankaltaisia kuin oman äidinkielen äänteet, ovat vaikeimpia hallita. Tällaiset äänteet aiheuttavat suuria oppimisvaikeuksia, sillä ne ovat vaikeita havaita ja tuottaa erilleen äidinkielen äänteistä. Lisäksi vieraan kielen puhetaidon oppimiseen vaikuttavat esimerkiksi oppijan ikä, kaksikielisyys ja aktiivisuus. On myös olemassa viitteitä siitä, että oppimiseen vaikuttaisivat myös esimerkiksi muu kieli- tai musiikkitausta.

Voiko vieraan kielen puhetaidon oppimista sitten jotenkin helpottaa tai oppimismenetelmiä yksilöidä? Tutkimustieto auditiivisten ja visuaalisten oppimismenetelmien suhteesta eri taustaisilla oppijoilla auttaa luomaan tehokkaampia oppimistyökaluja erilaisille ihmisille ja erilaisille yksilöille. On selvää, että auditiivisuus liittyy puheen oppimiseen jo ihan puheen havaitsemisenkin puolesta. Onkin mielenkiintoista ajatella, olisivatko auditiiviset oppimismenetelmät esimerkiksi muusikoille paras väylä vieraan kielen oppimiseen. Silloin oppiminen tapahtuisi hyödyntämällä heille jo mahdollisesti ammattinsa puolesta muodostunutta tarkkaa auditiivista erottelukykyä.

Vaikka aihepiirissä riittää vielä paljon tutkittavaa, uskallan nähdä yksilöinnin avaimena helppoon ja tehokkaaseen vieraan kielen oppimiseen.

Jemina Kilpeläinen

Kirjoittaja on teknillisen tiedekunnan tohtorikoulutettava, pääaineena fonetiikka. Kilpeläinen tutkii väitöskirjassaan auditiivisten ja visuaalisten oppimismenetelmien suhdetta eri taustaisilla oppijoilla.

Lähteet:

Aaltonen, O., & Tuomainen, J. (2005). Mitä on puheen havaitseminen? In A. Iivonen (Ed.), Puheen salaisuudet (pp. 38-51). Helsinki: Gaudeamus Oy.

Aulanko, R., & Jauhiainen, T. (2009). Puheen kuuleminen ja havaitseminen. Puhuva ihminen (pp. 205-219). Keuruu: Otava.

Ball, M., J., & Rahilly, J. (1999). Phonetics: The science of speech. United States: Oxford University Press Inc.

Best, C. T., & Strange, W. (1992). Effects of phonological and phonetic factors on cross-language perception of approximants. Journal of Phonetics, 20(3), 305.

Flege, J. E. (1987). The production of ‘new’ and ‘similar’ phones in a foreign language: Evidence for the effect of equivalence classification. Journal of Phonetics, 15(1), 47.

Kuhl, P. K. (1991). Human adults and human infants show a ‘perceptual magnet effect’ for the prototypes of speech categories, monkeys do not. Perception & Psychophysics, 50(2), 93-107. doi:10.3758/BF03212211

Kuhl, P. K., Williams, K. A., Lacerda, F., Stevens, K. N., & Lindblom, B. (1992). Linguistic experience alters phonetic perception in infants by 6 months of age. Science, 255(5044), 606-608. doi:10.1126/science.1736364