Idän ja lännen merkitys muuttuu historian mukana

Mihin kohtaan sinä sijoittaisit Itä-Euroopan? Mitkä maat siihen kuuluvat? Entä mitkä maat listaisit Keski- tai Väli-Eurooppaan kuuluvaksi? Aika nopeasti käy ilmi, että kysymys rajoista ja kategorioista ei olekaan niin yksinkertainen miltä ensi silmäykseltä vaikuttaa. Joudumme ensin määrittämään, mitä tarkoitamme näillä termeillä.

Ongelma ei ole uusi, ja erityisesti 1900-luvun tapahtumien myötä se on saanut useita uusia kierteitä.

Jos keskitymme sanapariin itä–länsi, huomaamme nopeasti, että termejä on käytetty kautta historian maantiedettä laajemmassa merkityksessä. Ne ovat yhteiskunnallisia määreitä, joita käytetään vahvasti kansallisen identiteetin rakentamiseen. Sen lisäksi ne ovat myös diskursseja; japanilaisten käsitys lännestä ja idästä on aivan toisenlainen kuin unkarilaisten.

Epämääräisyytensä lisäksi termit ovat – ja ovat olleet – usein vahvasti arvo- ja tunnelatautuneita sekä arkikäytössä että propagandassa. Näin ollen ne ovat ennen kaikkea kerrottuja ja kertomuksia.

Useimmat meistä ovat eläneet aikana, jolloin Eurooppa on jaettu karkeasti kahteen poliittiseen leiriin: itään ja länteen. Vaikka 1900-luvun turbulenssista alkaa olla jo tovi, yhä 2020-luvullakin Euroopan sisäisen idän ja lännen rajanveto liitetään yhteiskuntajärjestelmään: joko poliittiseen historiaan (kylmän sodan aikaiseen kapitalistiseen tai kommunistiseen talousjärjestelmään) tai nykyjärjestelmän demokratian tasoon.

Harvoin muistetaan, että sanojen merkitykset ovat muuttuneet koko sen historian ajan, joina niitä on käytetty. Erityisesti lännen käsitteeseen alettiin Englannissa liittää tiettyjä yhteiskunnallisia ja sosiaalisia arvoja ja kulttuuria jo niin aikaisin kuin 1200–1300-luvulla. Sivilisaatioon viittaavana terminä länttä alettiin käyttää puoli vuosituhatta myöhemmin.

Hyvä ajatusleikki on muistaa, että ensimmäisen maailmansodan aikaisessa propagandassa lännen vastakohtana pidettiin preussilaista Saksaa, joka nähtiin taantumuksellisena ”demokratian vihollisena”. Nykyihmiselle Saksan luokitteleminen lännelle vastakkaiseksi tuntuu kaukaiselta ja nurinkuriselta nyky-Saksan ollessa usein Länsi-Euroopan kiteytykseksi kuvatun EU:n johtajamaita.

Lähihistoria saa monet yhä jakamaan Euroopan tiukasti kahtia. Äkkiseltään herää kysymys, mahtuuko Euroopan horisontaaliseen maantieteeseen muita kuin itä ja länsi. Jos itä ja länsi määritellään pitkälti muiden kuin maantieteellisten piirteidensä mukaan, niin mihin janalla sijoittuu Keski- tai Väli-Eurooppa.

Vaikka Itä-Eurooppa on terminä kantanut lukuisia negatiivisia mielleyhtymiä niin pitkään kun se on esitetty vastakohtana lännelle, myös uudenlaisia tuulia on virinnyt keskustelun ympärillä. 2000-luvulla onkin nähty tietynlaista termin uutta haltuunottoa niissä maissa, jotka on nimen alle aiemmin niputettu. Monet itäisen Keski-Euroopan valtiot, kuten Puola ja Unkari, ovat alkaneet tehdä selvää pesäeroa Venäjän lisäksi myös ”länteen”, joka eurooppalaisessa kontekstissa konkretisoituu ennen kaikkea Euroopan Unioniin.

Marissa Janhunen

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija, joka on perehtynyt matkakirjallisuuteen ja unkarilaiseen kirjallisuuteen.

Lähteet:

Vares, Vesa (toim.): Vieroksutut kohtalotoverit. Suomalaisten näkemyksiä itäisen Keski-Euroopan ja Balkanin kansoista maailmansotien välillä. Suomalaisen kirjallisuuden seura SKS. 2015

Jouhki, Jukka & Pennanen, Henna-Riikka (toim.): Länsi: Käsite, kertomus ja maailmankuva. Suomalaisen kirjallisuuden seura SKS. 2016