Kaipuuta ja Ameriikan paketteja – siirtolaiskirjeitä toisen maailmansodan jälkeen

1800–1900-lukujen taitteessa Pohjois-Amerikkaan suuntautunut siirtolaisuus eli kukoistuskauttaan. Kirjeet kotimaahan kulkivat ahkerasti valtameren yli maalaten kuvaa Amerikasta kultamaana, jossa työtä oli tarjolla kaikille ja ruokakin kotimaan apetta monipuolisempaa ja yltäkylläisempää. Perille päästyään moni joutui kuitenkin huomaamaan, etteivät olot uudessa kotimaassa vastanneetkaan suuria odotuksia.

Väitöstutkimuksessani keskityn satakuntalaislähtöisten naisten lähettämiin kirjeisiin Pohjois-Amerikasta Suomeen toisen maailmansodan jälkeen. Tutkin, mitä ja miten maassa jo pidempään asuneet siirtolaiset kirjoittivat kotiin elämästään vieraassa kieli- ja kulttuuriympäristössä sekä tarkastelen, millä tavoin kirjeenvaihdon avulla ylläpidettiin suhteita kotimaahan jääneisiin sukulaisiin ja ystäviin.

Siirtolaisten kuvaukset arkielämästä, työstä, vapaa-ajasta ja sosiaalisista suhteista auttavat muodostamaan kuvaa siitä, minkälaista siirtolaisnaisen elämä Atlantin toisella puolella oli sekä minkälaisena siirtolainen sen koki. Kirjeet antavat arvokasta tietoa siirtolaisten ajatuksista, peloista, toiveista ja odotuksista heidän itsensä kertomana.

Kirjeet olivat siirtolaisten tärkein yhteydenpitoväline vielä puhelimien yleistyessä 1960-luvullakin. Kirjeiden avulla hoidettiin käytännön asioita, ja ne toimivat myös merkittävinä ihmissuhteen ylläpidon välineinä. Siirtolaiskirjeissä nousee esiin monenlaisia tunteita ilosta suruun ja toiveikkuudesta pelkoon. Huoli sekä omasta että varsinkin lähipiirin hyvinvoinnista on merkittävässä roolissa kirjeissä. Kaipuu ja ikävä nousevat luonnollisesti usein esiin. Kaipuu kotimaahan ja läheisten luo on toisinaan raastavaa, mutta katumusta maastamuutosta kirjoittajat eivät tunne. Kirjeissä voidaan toki kertoa uuden kotimaan huonosta taloudellisesta tilanteesta, työttömyydestä ja kerjäläisistä, mutta korostaa, ettei tilanne Suomessakaan olisi kirjoittajalle sen parempi.

Kirjeiden mukana lähetettiin paljon valokuvia. Kuvien avulla haluttiin ensisijaisesti pitää yllä yhteyttä kaukana asuviin sukulaisiin. Sama funktio oli Suomeen lähetetyillä paketeilla. Paketteja läheteltiin puolin ja toisin, ja sisällöstä riippumatta niistä oltiin äärimmäisen kiitollisia. Sodasta toipuvassa säännöstely-Suomessa useimmiten elintarvikkeita, eritoten kahvia, sekä tekstiilejä sisältävät Amerikanpaketit olivat tervetulleita. Aina ei ollut varaa lähettää uusia vaatteita, joten kaikenlaiset pieneksi jääneet ja käytöstä poistetut tekstiilit lähetettiin Suomeen jatkokäyttöä varten.

Sanna Suomi

Kirjoittaja tekee väitöskirjaa siirtolaisnaisten kirjeistä Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella.