Sota-aika rohkaisi kaupunkimaatalouden harjoittamiseen

Sota-aikana ruokapula kosketti varsinkin kaupunkeja ja se vaikutti eniten kotirintaman arkipäivään. Ruokapulan helpottamiseksi ja siviilien omavaraisuuden takaamiseksi otettiin käyttöön viljelyohjelmia kuten Dig for Victory Englannissa ja Victory Garden Yhdysvalloissa. Piiritetyn Leningradin väestö viljeli maatilkkuja kaupungin rakentamattomilla alueilla ja puistoissa. Suomessa kansanhuoltoministeriö asetti elintarvikkeet säännöstelyn alaisiksi ja maatalousministeriö kehotti kansalaisia ruoan kasvattamiseen taajamissa. Possuja, lampaita ja kaneja kasvatettiin kellareissa ja vajoissa.

Tarkastelen väitöstutkimuksessani toisen maailmansodan ja sitä seuranneiden rajojen ja väestön siirtojen vaikutusta kaupunkimaatalouteen ja maatalouden näkyvyyteen Sortavalan ja Viipurin kaupunkimaisemassa v. 1939–1949. Suomen ja Venäjän välisten rajan siirtojen yhteydessä kaupunkeihin saapui neuvostouudisasukkaita v. 1940 suomalaisten evakuoinnin jälkeen ja 1944 suomalaisten jälleen evakuoiduttua kaupungeista.

Käsitteellä kaupunkimaatalous tarkoitan kaupunkialueella pihoissa, puutarhoissa, palstaviljelyksillä ja puistoissa harjoitettua viljelyä sekä eläinten hoitoa raaka-aineeksi ja elintarvikkeeksi. Kaupunkimaisemaan katson rakennuksien ja niiden väliin jäävien tilojen lisäksi sisältyvän kaupungeissa harjoitettuja toimintoja.

Tutkimus liittyy myös nykyajan ja lähitulevaisuuden eettisiin haasteisiin ruokapulaan ratkaisua etsittäessä, sillä ruokajärjestelmää pidetään suurimpana vaikuttajana ilmastonmuutoksessa.

Tukeudun tutkimuksessani joustavan kaupungin teoriaan, joka pohjaa C. S. Hollingin ekologiseen käsitteeseen, jonka mukaan ekologisella järjestelmällä on kyky kestää shokkia ja häiriöitä ja näin ylläpitää eliöiden välisiä suhteita. Katson, että se, miten rauhanajan Sortavala ja Viipuri, niiden toiminnot ja kaupunkilaisten käyttäytyminen ja ajatusmaailma muuttuivat sota-aikana verrattuna sitä edeltäneeseen aikaan, kertoo kaupunkien joustavuudesta.

Epäsäännöllisten ja -varmojen tulolähteiden, kuljetus- ja ympäristöongelmien ja omavaraistalouden katsotaan rohkaisseen kaupunkimaatalouden harjoittamiseen. Sodan aikana Suomessa käynnistettiin maataloustuotteiden pakkoluovutuksia, elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden säännöstelyä sekä yleinen työvelvollisuus. Talkoissa kerättiin luonnonantimia, kumia ja metalliromua, hakattiin halkoja ja ylläpidettiin kansan yhteishenkeä. Etsinkin siis myös Sortavalan ja Viipurin joustavuuden mahdollisia pääulottuvuuksia, jotka edistivät tai vähensivät kaupunkilaisten kiinnostusta kaupunkimaatalouteen.

Maritta Lehtinen

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava maisemantutkimuksen oppiaineessa ja tutkii toisen maailmansodan sekä sitä seuranneiden rajojen ja väestön siirtojen vaikutusta kaupunkimaatalouteen, maatalouden näkyvyyteen kaupunkimaisemassa ja kaupunkien joustavuuteen.

Lähteet:

Björklund, Annika. Historical Urban Agriculture: Food Production and Access to Land in Swedish Towns before 1900. Stockholm. Stockholm University. 2010. https://www.diva-portal.org/smash/get/diva2:349838/FULLTEXT01.pdf (7.1.2021)

Holling, C. S. Resilience and Stability of Ecological Systems. Annual Review of Ecology and Systematics, Vol. 4 1973. 1-23. https://www-jstor-org.ezproxy.utu.fi/stable/2096802?seq=1#metadata_info_tab_contents (7.1.2021).