Bulgarialainen laulu vahvistaa kehollisuuden ja sukupuolisuuden kokemusta

Bulgarialainen naiskuorolaulu lienee yksi tunnetuimmista kansanlaulutyyleistä maailmassa.

Bulgarialaiseen kuorolauluun liitetään korkealta ja kovaa laulaminen, jota ei perinteisessä länsimaisessa kuorolaulussa usein kuule.

Vaikka bulgarialaisella äänenkäyttötavalla lauletaan toisinaan korkealta ja kovaa, on laulutyyli paljon muutakin: ääni-ilmaisu vaihtelee pääkalloa kihelmöivästä nasaalisuudesta solisluita tärisyttävään kurkkuvibratoon. Laulu on välillä pinkeää, römeää tai taivaallisen heleää, ja toisinaan ääneen puhkeavat harvinaiset naisbassot.

Laulutyyli on melko laajalle levinnyttä, ja bulgarialaista laulua voi kuulla Bulgarian ohella erityisesti eri länsimaissa. Suomessa bulgarialaista laulua voi harrastaa ainakin Helsingissä, Tampereella ja Turussa.

Tutkin väitöskirjassani transnationaaliseen bulgarialaiseen lauluun liittyviä kehollisuuden, tunteiden ja sukupuolisuuden kokemuksia. Olen haastatellut tutkimusta varten bulgarialaisen laulun esittäjiä Bulgariasta ja Pohjoismaista. Käsittelen tutkimuksessa myös omia kokemuksiani bulgarialaisen laulun esittäjänä autoetnografisesta näkökulmasta käsin.

Bulgarialainen naiskuorolaulu syntyi Bulgariassa 1950-luvulla, jolloin Bulgarian valtio muiden Neuvostoliiton etupiiriin kuuluneiden sosialististen kansantasavaltojen tavoin kokosi kylissä asuvista muusikoista ja laulajista jäseniä suuriin kansansoitinorkestereihin ja pääasiassa naisista muodostettuihin kansanlaulukuoroihin. Kokoonpanot toimivat valtion ja sosialistisen järjestelmän kulttuurilähettiläinä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Länsimaiden tietoisuuteen bulgarialaiskuorojen laulu tuli äänilevyjen myötä 1960-luvulla. Kuorojen ennen kuulematon sointi aiheutti hämmästystä, ja laulutavasta vaikuttuneet kuulijat perustivat bulgarialaista kuoromusiikkia esittäviä kokoonpanoja eri puolille maailmaa.

Bulgarialaisen laulun esittäjät sekä kotimaassa että Bulgarian ulkopuolella kuvaavat bulgarialaista kuorolaulua maadoittavaksi ja kehollisesti vapauttavaksi. Voimauttavan kokemuksen kerrotaan syntyvän siitä, että bulgarialaista laulua esitetään koko kehon ja tunneilmaisun kapasiteettia hyödyntäen. Bulgarialaisen laulun koetaan myös vahvistavan kokemusta omasta sukupuolesta.

Bulgarialaisille nämä yläsävelrikkaat, ornamentoidut ja pitkillä vokaaleilla lauletut sävelmät ja tarinat ovat osa maan tuhatvuotista kulttuuriperintöä, jossa soi alueen monivaiheinen historia kauas Bysantin ja ottomaanivallan aikakausiin saakka.

Kansanlaulutyylin äänenkäyttö liittyy Balkanin alueen vanhoihin patriarkaalisiin maanviljely-yhteisöihin. Laulaminen auttoi jaksamaan vaativissa pelto- ja kotitöissä, ja naiset myös ilmaisivat voimakkaalla laulamisella oman kehonsa sitkeyttä ja kykyä ruumiilliseen työhön. Sosialismin aikana bulgarialainen kuorolaulaja edusti puolestaan sekä hyvää työläistä että bulgarialaista naista.

Oman kehon ruumiillista voimaa ilmaiseva kansanlaulutyyli on vuosien saatossa muuntunut toisiin muotoihin ja saanut erilaisia merkityksiä uusissa kulttuurisissa yhteyksissä.

Emmi Kujanpää

Kirjoittaja on musiikkitieteen tohtorikoulutettava.