Vihreää ruohoa

Mikä innostaa ja inspiroi sinua?

Ehkä mieleesi juolahti jokin pieni tai suuri elämänmuutos tai lisä, jota tavoittelet. Toisaalta ehkä juuri nyt mikään ei tunnu miltään ja pohdit ankarasti, mikä olisi tuo innostava asia, joka sytyttäisi sinut. Inspiraatiosi lähteellä ei välttämättä ole vielä sen tarkempaa nimeä kuin ”jotain uutta”. Eikä ole mikään ihme, että kiinnostumme uusista asioista ja vaihtelusta. Ne tuntuvat palkitsevilta. Uutuuden viehätys tuntuu hitsin hyvältä.

Palkkiot ovat meitä henkilökohtaisesti motivoivia ja houkuttelevia asioita, inspiraatiomme lähteitä. Mutta mitä tapahtuu aivoissa, kun edessä siintää palkkio? Tiivistetysti voisi todeta, että missä on mahdollisuus palkkioon, siellä on dopamiini.

TEDx puheessaan Daniel Lieberman havainnollisti dopamiinitoimintaa elävästi kertoen seuraavaa. Dopamiini on uutuuden ja odottamattomien palkkioiden molekyyli. Dopamiini virtaa, kun tahdomme jotain – kun meillä on idea. Kun idea on toteutunut ja ehtinyt muodostua itsestäänselvyydeksi, dopamiini on poissa. Dopamiini sanoo ”lisää”.

Ja lisää saa. Vaihtoehtojen määrä on kasvanut ajan saatossa merkittävästi. Historiallisesti on puntaroitu, ollako vai eikö. Sen rinnalle on noussut itsepintaista pohdintaa siitä, mitä kaikkea voisikaan olla. Ennen meillä oli tarpeellinen ja nyt yltäkylläisesti. Voisimme tavoitella yhtä sun toista palkkiota.

Nykyisin puremmekin priorisoinnin pähkinää. Mihin laittaa paukkuja ja etenkin kallisarvoista aikaa, joka ei lisääntynyt vaihtoehtojen mukana? Teoksessa Kuinka olla piittaamatta paskaakaan Mark Manson käsittelee valintojen ja ajankäytön teemaa veikeästi huumorilla höystettynä, mutta tosissaan. Tekstissään Manson ikään kuin vapauttaa lukijan ainutlaatuisuuden tavoittelusta ja ajaa keskinkertaisuuden asiaa. Manson kehottaa välittämään välittämisen arvoisesta ja olla piittaamatta paskaakaan muusta. Siinä on oiva lähtökohta vaihtoehtojen karsimiseen ja oman suunnan kristallisoimiseen.

Seuraavaksi voi tietysti kysyä, mikä on välittämisen arvoista. Vastausta etsiessä lienee syytä kääntyä ennemmin oman arvomaailman kuin yhdenkään fiktiivisen elokuvan puoleen. Tai sitten filosofi ja hyvän elämän tutkija Frank Martelan, jonka mukaan toisen auttaminen edistää omaa hyvinvointia. Tämä kiinnostava näkökulma saa pohtimaan, tulisiko meidän ensisijaisesti kääntää katseemme toiseen ihmiseen, kun tavoittelemme palkitsevaa elämää.

Herää ajatus, että ehkei uutuus muutakaan maailmaa lopullisesti kiinnostavammaksi. Vihreät ruohonkorret taitavatkin kasvaa täl pual aitaa.

Innostuksen ammentaminen asioista, jotka ovat jo osa elämäämme, on kuitenkin eri asia kuin tyytyminen tilanteeseen, jossa ei voi hyvin. On OK tavoitella asioita, joita kohti oma arvomaailma hamuaa kuin lapsen kieli rautapintoja pakkassäällä. Joskus mullistavakin elämänmuutos on todellinen hyvinvointiteko. Eräs ystäväni kuvasi tyytymistä mielen kuolemaksi. Edelleen koen, että se on yksi osuvimmista ajatuksista, joita olen kuullut. Mutta olenkin yltäkylläisyyden ajan kasvatti. Entä sinä? Kiitos ajastasi.

Tuulia Malén

Kirjoittaja on psykologi, Turun kliinisen tohtoriohjelman tohtorikoulutettava ja tilastotieteen perustutkinto-opiskelija. Väitöskirjassaan hän syventyy tutkimusryhmän kanssa aivokuviin kartoittaakseen entistäkin tarkemmin dopamiinin ja palkkioiden suhdetta. Ryhmä selvittää muun muassa sukupuolieroja ja iän myötä tapahtuvia muutoksia, mutta myös mielenterveyden häiriöihin liittyviä poikkeamia ihmisaivojen dopamiinijärjestelmässä.

”Kiitos työkavereille, joiden kanssa on ilo tehdä tutkimusta, sekä Henri Huttuselle inspiroivista ajatuksista.”

Lähteitä:

Lieberman, D. (2017, Marraskuu). Dopamine: Driving Your Brain into the Future [Video]. TED Conferences. Haettu osoitteesta https://www.ted.com/talks/daniel_lieberman_dopamine_driving_your_brain_into_the_future. Viitattu 13.1.2021.

Martela, F. (13.1.2021). Frank Martelan kolumni: Strategisen auttamisen salaisuus – eli mitä sinulle ei ole kerrottu toisten auttamisen terveysvaikutuksista. Haettu osoitteesta https://yle.fi/uutiset/3-9924381. Viitattu 13.1.2021.

Manson, M. (2019). Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Atena.

Martela, F., & Ryan, R. M. (2016). The benefits of benevolence: Basic psychological needs, beneficence, and the enhancement of well‐being. Journal of personality, 84(6), 750-764.

Schultz, W. (2015). Neuronal reward and decision signals: from theories to data. Physiological reviews, 95(3), 853-951.

Kuva: Ajay kumar Singh