Matkailun murroksia ennen ja nyt
Vuoden 2020 keväästä lähtien matkailumme on ollut poikkeuksellisella tavalla rajoitettua. Nekin, jotka ovat matkustaneet koronapandemian varjossa, ovat saaneet totutella uusiin matkustamisen käytäntöihin. Kukapa ei nyt matkalle valmistautuessaan tarkistaisi, millaiset rajoitukset kohteessa ovat voimassa, tai muistaisi pakata mukaansa useammankin maskin? Oma väitöstutkimukseni käsittelee amerikkalaisten naisten muotiturismia 1900-luvun taitteessa, enkä ole voinut olla tutkimusta tehdessäni pohtimatta matkalle valmistautumista – silloin ja nyt.
Ennen koronapandemiaa matkustaminen saattoi tuntua niin helpolta, ettei mukaan oikeastaan tarvinnut kuin passin ja hammasharjan. Itse olen usein pandemian aikana muistellut varsinkin kesän 2019 helteistä Italian-reppureissuani. Matkustaminen oli helppoa eikä vaatinut juuri valmistautumista. Pandemia tuntuu päättäneen tällaisen vapautuneen matkustamisen aikakauden ja matkalle valmistautuminen tuntuu nyt vaativan suurempaa huolellisuutta. Sitä se vaati myös väitöskirjassani tutkimallani aikakaudella.
1900-luvun taitteessa amerikkalaiset matkustivat Eurooppaan jatkuvasti enenevissä määrin. Amerikkalaisilla tarkoitan tässä lähinnä Yhdysvaltain amerikkalaisia, vaikka Eurooppaan matkailtiin toki esimerkiksi Kanadastakin. Ilmiön taustalla vaikuttivat muun muassa Yhdysvaltain taloudellisten ja sosiaalisten olojen paraneminen sekä matkustusteknologiset edistysaskeleet. Ilmiö oli niin huomattava, että aikalaisetkin sen tunnistivat ja siitä kirjoitettiin lehdissä. Amerikkalaisten Eurooppaan kohdistunut matkustusinnostus näkyykin myös yhdysvaltalaisissa Vogue– ja Harper’s Bazaar -muotilehdissä, jotka muodostavat osan väitöstutkimukseni alkuperäisaineistosta.
Tutkimani lehtiaineisto sisältää muun muassa artikkeleita, joista Euroopan-matkaa suunnitteleva amerikkalainen lukija on saattanut poimia vinkkejä omaan valmistautumiseensa ja matkaansa. Kun matkustamisesta Eurooppaan tuli vähitellen taloudellisesti mahdollista yhä useammalle amerikkalaiselle, myös lehtien tarjoamat neuvot huomioivat yhä enemmän pienemmälläkin budjetilla matkaavia. Muotilehtien neuvoissa korostuvat ominaisesti pukeutumiseen liittyvät asiat, mutta tuon ajan yhteiskunnassa oikeanlaisella pukeutumisella oli myös suuri sosiaalinen merkitys.
Mitä amerikkalaisen naisen sitten neuvottiin pakkaamaan matka-arkkuunsa? Muotien muuttuessa lehtien neuvot hankittavista vaatekappaleista ja muusta tarpeistosta tietysti muuttuivat myös. Usein neuvot kuitenkin olivat hyvin tarkkoja, aina oikeanlaisista (muodikkaista) väreistä ja materiaaleista kaulusten malleihin. Sisäänrakennettuna oletuksena oli uusien vaatekappaleiden hankkiminen nimenomaan matkaa varten. Ohjeistettiinpa eräässäkin Voguen artikkelissa pienemmällä budjetilla matkaan valmistautuvaa tekemään ajan muotiin sopiva puvun irtokaulus itse, jolloin matkaan valmistautuminen olisi hieman edullisempaa.
Muodikkuuden painottumisesta huolimatta lehtien neuvot olivat myös käytännöllisiä. Pitkää Atlantin ylitystä varten suositeltiin usein erillisiä matkavaatteita, kuten lämpimiä villahameita ja takkia, joka kestäisi suolaisen meriveden haasteet. Merimatkalle suositeltiin myös kuumavesipulloa ja paksua huopaa, jonka alla matkailija voisi lämmitellä kansituolissa istuessaan. Nämä matkatarpeet voisi sitten jättää esimerkiksi laivayhtiön haltuun, odottamaan paluumatkaa. Vastaavasti Euroopan sisällä tapahtuvan matkustamisen ajalle suositeltiin pakattavaksi mahdollisimman monikäyttöisiä (sekä muodin ja ilmaston salliessa ohuita) vaatteita. Matkaa suunnittelevalle saatettiin suositella uuden matka-arkunkin hankkimista, jotta vaatteet ja asusteet säilyisivät mahdollisimman hyvin matkustamisen ja jatkuvan uudelleen pakkaamisen koettelemuksissa.
Tutkimani ajanjakso oli matkailussa ja muodissa murrosten aikaa, mikä näkyy muutoksina lehtien sisällöissä. Nyt matkailussa on jälleen murros käynnissä – osittain pandemian vaikutusten myötä, mutta myös esimerkiksi ilmastotietoisuuden kasvun myötä. Miten nykyinen murros muuttaa matkailuamme lähitulevaisuudessa? Miltähän pandemia-ajan matkustaminen tai matkaan valmistautuminen näyttäytyy sadan vuoden päästä tutkittuna?
Erja Koisti
Kirjoittaja on tohtorikoulutettava yleisen historian oppiaineessa.