Talouskasvun tavoittelun aika saattaa olla pian ohi

Tiesitkö, että Suomessa talouskasvu eli bruttokansantuotteen kasvu ei ole nostanut hyvinvointiamme sitten 1980-luvun lopun? Asian todettiin Tilastokeskuksessa jo 2000-luvun alussa (Hoffrén 2011). Sama tilanne on myös muissa korkean elintason maissa. Tästä huolimatta niin meillä kuin muissakin länsimaissa yksi keskeisimpiä poliittisia tavoitteita on kasvattaa BKT:ta pari prosenttia vuodessa.

Hyvinvoinnin sijaan BKT kertoo maan elintasosta ja taloudellisesta toimeliaisuudesta. Kaikenlainen toimeliaisuus lasketaan mukaan, kunhan raha kiertää markkinoilla. BKT:ssa ei huomioida, onko toimeliaisuus hyvinvointimme kannalta hyödyllistä vai haitallista. Tai tuhoaako vai ylläpitääkö se ekosysteemejä. BKT:n tutkan ohi menevät kokonaan myös esimerkiksi vapaa-ajan määrä, työn merkityksellisyys, sosiaaliset suhteet ja eriarvoisuus.

Miksi talouskasvu sitten on edelleen niin keskeinen tavoite? Ehkäpä syynä on, että meillä ei ole selkeää käsitystä, mitä tilalle tulisi. Mielenkiintoisia ideoita kasvun jälkeisestä yhteiskunnasta ja taloudesta on kuitenkin esitetty niin Suomessa kuin muuallakin länsimaissa (esim. degrowth ja postgrowth).

Toisin kuin usein luullaan, degrowth-liike ja muut kasvun jälkeistä yhteiskuntaa hahmottelevat aloitteet eivät ehdota mitään tiettyä BKT:n muutosvauhtia tai tasoa. Pikemminkin esitetään, että BKT pitäisi jättää huomiotta. Sen sijaan tavoitteeksi pitäisi ottaa suoraan ihmisten hyvinvointi ja ympäristön hyvä tila.

Tällä hetkellä moni ympäristön tai ihmisten hyvinvoinnin kannalta lupaava uudistus vesittyy, koska sen pelätään vaikuttavan negatiivisesti talouskasvuun. Ympäristöpolitiikassa näin on käynyt esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa ja biodiversiteetin suojelussa. Hyvinvoinnin saralla taas esimerkiksi työviikon lyhentämiseen, jakamistalouteen ja perustuloon liittyvät kokeilut ovat olleet vastatuulessa. Jos talouskasvun tavoittelusta luovutaan, tämä voi avata merkittäviä uusia mahdollisuuksia kestävän yhteiskunnan rakentamiseen.

Toisaalta talouskasvun tavoittelusta luopuminen tuo mukanaan myös uusia haasteita, jotka liittyvät muun muassa yhteiskunnan ja talouden vakauteen. Lisäksi on avoimia kysymyksiä elintasomme suhteen: mille tasolle elintasomme asettuisi ja millaisia elämäntapoja se mahdollistaisi? Nämä kaikki ovat hyvinvoinnin kannalta tärkeitä tekijöitä.

Erilaisten vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kartoittaminen on tapa selventää kuvaamme kasvun jälkeinen ajan mahdollisuuksia ja haasteita. Tätä työtä teen väitöskirjassani.

Tutkimukseni konkreettisena tavoitteena on luoda useita erilaisia skenaarioita talouskasvuttomasta Suomesta ja arvioida näiden vaihtoehtojen kestävyyttä sekä hyvinvoinnin että ympäristön näkökulmasta. Pidän tärkeänä, että tutkimusprosessi säilyy avoimena kaikenlaisille talouskasvuttomille tulevaisuuksille – sekä onnistuneille että epäonnistuneille. Näin saadaan tietoa sekä parhaista käytännöistä että sudenkuopista (sekä keinoista välttää niitä).

Sekä ympäristön että hyvinvoinnin kannalta saattaisi olla parempi julistaa talouskasvun tavoittelun aika päättyneeksi. Tietäisimme paremmin, jos meillä olisi enemmän tietoa talouskasvuttomuuden mahdollisuuksista ja uhkista.

Liisa Haapanen
Kirjoittaja tekee väitöskirjaa Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa Turun yliopistossa. Väitöskirjan työnimi on ”Talouskasvuttomat tulevaisuudet Suomessa – Kestävää hyvinvointia radikaalin systeemimuutoksen avulla?”  Työtä on rahoittanut/rahoittaa Koneen säätiö ja Suomen kulttuurirahasto. Kysymyksiä ja kommentteja tutkimuksesta voi lähettää osoitteeseen liisa.haapanen@utu.fi.

Lähteet:

Jukka Hoffrén 2011: Kestävän hyvinvoinnin mittaamisen vaihtoehdot. Tilastokeskuksen hyvinvointikatsaus 1/2011. Tilastokeskus  https://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-03-07_004.html?s=0. Katsottu 29.1.2022.

Kuvituskuva: Pixabay/ Gerd Altmann (geralt)