Vaikeus tunnistaa ja ilmaista tunteita haastaa vanhemmuuden vauvaperheissä

Vanhemmuus ja erityisesti sen alkutaival ovat mullistavia haasteita kenen tahansa elämässä. Tunnetasolla vanhemmuuteen liittyy niin epävarmuutta, stressiä ja huolta kuin kiitollisuutta, läheisyyttä ja rakkauttakin. Toisin sanoen, tunteita ja ajatuksia laidasta toiseen. Mutta mitä, jos näiden tunteiden tunnistaminen ja ymmärtäminen olisikin erityisen haastavaa ja itselle vierasta?

Tällaisen haasteen edessä voivat olla vanhemmat, joilla on aleksityymisiä piirteitä. Aleksitymia on persoonallisuuden piirteistö, joka tarkoittaa sananmukaisesti ”ei sanoja tunteille”. Tyypillisesti aleksitymiassa on tunnistettu kolme eri ulottuvuutta: vaikeus tunnistaa tunteita, vaikeus ilmaista tunteita sekä ulkokohtainen, konkreettinen ajattelumalli. Kyseessä ei kuitenkaan ole häiriö vaan piirteiden jatkumo, osa persoonallisuutta, joka ymmärrettävästi vaikuttaa yksilön tapaan toimia ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa.

Aleksityymisiä piirteitä on noin 10–15 %:lla väestöstä. Se on siis kohtalaisen yleistä ja täten vaikuttaa usean lapsiperheen elämään. Vuorovaikutuksessa pienen lapsen kanssa, joka ei vielä itse hallitse tunnesäätelyään eikä kykene sanottamaan tarpeitaan ja tunteitaan, voi aleksityyminen vanhempi olla aivan erityisten haasteiden edessä.

Tutkimme Finnbrain-syntymäkohorttitutkimuksessa vanhemman aleksityymisten piirteiden yhteyttä vanhemmuuden eri osa-alueisiin.  Tuloksemme viittaavat siihen, että vanhempien, joilla on enemmän aleksityymisiä piirteitä, on vaikeampi nähdä lapsensa omana tuntevana ja ajattelevana yksilönä ja toisaalta heidän on vaikeampi kokea erityistä tunnesidettä lapseensa. Tämän lisäksi tutkimuksessamme on tullut esiin, että näillä vanhemmilla on haasteita vastata oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla vauvansa tarpeisiin ja he ovat vihamielisempiä hoivakäyttäytymisessään vauvansa kanssa. Mitä emme vielä tiedä, on se, mikä näitä yhteyksiä selittää. Aleksityymisten piirteiden kehittymiseen vaikuttavat kuitenkin niin lapsuuden varhaiset kokemukset kuin neurobiologiset ominaisuudetkin, joten myös mekanismien voidaan uskoa olevan todennäköisesti monisyiset.

Aleksityymisten piirteiden tunnistaminen ja huomioiminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa esimerkiksi neuvolatyössä olisi tärkeää, jotta vanhemmuutta voitaisiin tukea riittävästi tunnetaitoja vahvistamalla. Ensimmäisten vuosien hoivakokemuksilla tiedetään olevan merkittävä rooli lapsen myöhemmälle kehitykselle ja hyvinvoinnille. Koettu vanhemmuus on yhteydessä myös vanhemman mielenterveyden häiriöihin, joihin negatiiviset kokemukset siis altistavat.

Tunnetaitoja ja vanhemmuutta on kuitenkin mahdollistaa vahvistaa. Jatkossa tuleekin tutkia, kuinka voisimme paremmin tunnistaa ja huomioida aleksityymiset piirteet vauvaperheiden vanhemmilla ja olisiko tässä yksi keino vaikuttaa lapsiperheiden hyvinvointiin ennaltaehkäisevästi.

Hanna Ahrnberg
Kirjoittaja (synt. 1987) on koulutukseltaan nuorisopsykiatriaan erikoistuva lääkäri, kirjallisuustieteilijä ja terveystieteiden maisteri, joka viimeistelee Turun yliopiston FinnBrain -syntymäkohorttitutkimuksessa väitöskirjaansa aleksitymian ja vanhemmuuden yhteyksistä. Vanhemmuutta ja tunnetaitoja hän on harjoitellut käytännössä väitöskirjatutkimuksen lomassa kahden pienen tytön äitinä.