Taiwan ilmentää itäaasialaista vastakulttuuria

Länsimaissa istuu tiukassa kuva itäaasialaisista kulttuureista auktoriteettiuskoisina, vanhoillisina, hierarkkisina ja kollektivistisina. Ajatus perustuu valtiokeskeiseen, hallitsijoiden ja eliittien näkökulmaa painottavaan yhteiskuntakäsitykseen ja historiankirjoitukseen. Kiinan ja Japanin välissä sijaitseva itsenäisesti hallittu Taiwanin saari iskee kuitenkin särön stereotypiaan.

Ajatus konservatiivisesta, kuvia kumartelevasta kungfutselaisuudesta istuu huonosti 23 miljoonan asukkaan Taiwaniin, jossa liberaalius ja demokratiakehitys ovat kulkeneet käsi kädessä antiautoritaarisen aktivismin kanssa. Kehityskulun tuloksena Taiwanissa esimerkiksi naisten osuus kansanedustajista on Itä-Aasian korkein ja samaa sukupuolta olevat voivat mennä naimisiin. Maailman onnellisuusraportissa – siinä, jonka kärjessä Suomi on keikkunut vuodesta toiseen – Taiwan sijoittuu Itä-Aasian maista parhaiten, sijalle 24.

Mistä tämä kehitys kumpuaa? Taiwanilaisten kansallisidentiteettiä käsitelleessä pro gradu -tutkielmassani havaitsin, että vapaamielisistä arvoista on tullut tärkeä osa Taiwanin nykysukupolven kollektiivista minäkuvaa. Taustalla vaikuttaa historia, joka kenties yllättäen muistuttaa omaamme – Suomen tavoin myös Taiwan on hioutunut nykymuotoonsa kahden suurvallan välisessä paineessa. Ajatus itsemääräämisoikeudesta iskostui taiwanilaisten intellektuellien mieliin Japanin siirtomaakaudella (1895–1945), joka muistutti sortokausia tsaarinajan Suomessa.

Toinen tekijä, johon puolestaan pureudun väitöskirjatutkimuksessani, on ollut Taiwanin rooli kapinallisten tukikohtana. Taiwan kuului Kiinaa hallinneeseen Qing-imperiumiin 1683–1895, mutta kytkös keisarivaltaan oli heikko. Vuoristoinen saari meren takana houkutteli lainsuojattomia, merirosvoja ja salaseuroja, joiden ohella valtiovaltaa vastustivat myös alkuperäiskansat. Taiwania voikin ajatella ”pirstoutumisvyöhykkeenä” – antropologi James C. Scottin mukaan tällaisilla alueilla etäisyys ja vaikea maasto suojaavat valtakeskittymiltä pakenevia yhteisöjä.

Taiwanin poliittisesti mutkikas nykytilanne toisintaa tätä dynamiikkaa. Kiinan sisällissodan vuonna 1949 hävinnyt tasavaltalaishallinto pakeni Taiwaniin, ja se on vuosikymmenten kuluessa muuttunut yhä selvemmin omaksi saarivaltiokseen, vaikka virallinen itsenäisyys puuttuu. Samalla Taiwanista ovat löytäneet turvaa esimerkiksi Kiinan vainoamat uskontokunnat ja poliittiset toisinajattelijat.

Tämän monipolvisen kehityksen seurauksena Taiwaniin ei ole toistaiseksi päässyt juurtumaan vallitsevaa ideologista auktoriteettia, johon konservatiivinen arvomaailma ankkuroituisi. Kansainvälisten suhteiden professori Christopher Hughesin mukaan Taiwanista onkin tullut ”jälkinationalistinen” yhteiskunta, joka ei sovi perinteiseen kansallisvaltion muottiin. Vaikka vanhoillisiakin äänenpainoja löytyy, tämän päivän taiwanilaisuudessa heijastuu vahvemmin käytännönläheinen joustavuus kuin perinteisiin lukkiutunut nationalismi.

Ari-Joonas Pitkänen
Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksessa. Hän tutkii väitöskirjassaan taiwanilaisen saariyhteisön ja siihen pohjaavan kansallisidentiteetin muodostumista. Twitter: @aj_pitkanen.

Lähteet:

Hughes, C. R. (2020). Revisiting Taiwan and Chinese Nationalism: Identity and Status in International Society. Teoksessa D. Fell & H.-H. M. Hsiao, Taiwan Studies Revisited (s. 63–74). Lontoo ja New York: Routledge.

Pitkänen, A.-J. (2018). A Dichotomy Dismantled: Reflections on National Identity among Supporters of Third Force Political Parties in Taiwan. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto. Noudettu osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201802073197

Scott, J. C. (2009). The Art of Not Being Governed: An Anarchist History of Upland Southeast Asia. New Haven & London: Yale University Press.

Sustainable Development Solutions Network. (2021). World Happiness Report 2021. Haettu 31. tammikuuta 2022 osoitteesta https://worldhappiness.report/ed/2021/

Taipei Times. (24. tammikuuta 2022). Taiwan’s 42.5% female legislature is record, GEC says. Haettu 31. tammikuuta 2022 osoitteesta https://www.taipeitimes.com/News/taiwan/archives/2022/01/24/2003771965