Hyvät tunnetaidot auttavat pärjäämään terveysalalla

Tunnetaidoilla on todettu yhteys opintomenestykseen terveysalan opiskelijoilla. Erityisesti tunnetaidot vaikuttavat pärjäämiseen kliinisessä harjoittelussa. Hyvät tunnetaidot ovat tärkeitä, sillä opinnoista iso osa on kliinistä harjoittelua. Ei ole yhdentekevää millainen kokemus ensimmäisistä harjoitteluista jää. Huono harjoittelukokemus ja harjoittelun aiheuttamat käsittelemättömät tunteet saattavat johtaa jopa opintojen keskeytymiseen.

Entä mitä ovat tunnetaidot? Tunnetaidoilla tarkoitetaan erilaisia taitoja toimia tunteiden kanssa. Näitä ovat mm. omien ja muiden tunteiden tunnistaminen, ymmärtäminen ja hyväksyminen sekä tunteiden ilmaisu ja hallinta.

Tunnetaidot ovat tärkeitä kaikissa vuorovaikutustilanteissa, mutta etenkin sosiaali- ja terveysalalla, jossa vuorovaikutuksen sujuvuus on oleellinen osa työssä onnistumista. Ei ole yhdentekevää tunnistaako terveydenhuollon ammattilainen potilaan pelon, jotta osaa toimia tilanteessa oikein. Potilaan tunnetilan ymmärtäminen voi olla ratkaisevaa, jotta tutkimus tai hoito saadaan tehtyä, ja potilaalle jää hyvä mieli vaikeasta tilanteesta.

Vuorovaikutustilanteet voivat olla opiskelijoille kuormittavia. Esimerkiksi kuolevan potilaan ja tämän läheisten kohtaaminen aiheuttaa tunteita myös tilanteessa mukana olevalle terveysalan opiskelijalle tai ammattilaiselle. Oman jaksamisen kannalta on tärkeää tunnistaa nämä tunteet ja ymmärtää, mistä ne johtuvat. Lisäksi itsessä esiin heränneet tunteet tulisi hyväksyä ja käsitellä, jotta ne eivät jää mieleen ja kuormita.

Tunteiden käsittely on tärkeää myös potilaiden näkökulmasta. Voimakkaat tunteet pitäisi pystyä käsittelemään ennen seuraavaa kohtaamista, jotta ne eivät vaikuta seuraavan potilaan kohtaamiseen ja hoitoon.

Hyvät tunnetaidot korostuvat opintojen jälkeen myös työelämässä. Viime aikoina on mediassa paljon puhuttu terveydenhuollon ammattilaisten henkisestä uupumuksesta ja eettisestä kuormituksesta työssä, kun omaa työtään ei pysty tekemään niin hyvin kuin itse haluaisi. Lisäksi moni terveydenhuollon ammattilainen kertoo haluavansa vaihtaa alaa.

Ilmiöt eivät ole uusia, mutta koronapandemian tuoma lisäkuormitus on nostanut aiheet jälleen esille.  Onko niin, että eettisesti kuormittavissa tilanteissa ei ole ollut tilaa tai ei ole osattu tunnistaa, hyväksyä ja käsitellä omia tunteita, jolloin ne ovat jääneet taakaksi ja kuormittavat entisestään?

Työyhteisöissä pitäisi olla tilaa sille, että omia tunteitaan voi käsitellä turvallisesti ja luottamuksellisesti. Työnohjaus voisi olla keino tähän, jos se vain olisi kaikille käytettävissä.

Anne Pienimaa
Kirjoittaja on hoitotieteen tohtorikoulutettava, jonka väitöskirjan aiheena on tunneälyn arviointi sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulujen opiskelijavalinnassa.