Tarkistuslistat tutuksi simuloiden
Sairaalasarjoja seuranneille intubaatio eli hengitysputken laittaminen potilaalle on tuttu toimenpide. Myös koronan myötä hengityskoneessa intuboituna olevia potilaita on näkynyt uutisissa. Sarjoissa toimenpide näyttäytyy usein dramaattisena. Potilaan tilanne on kriittinen. Lääkäri laittaa laryngoskoopin potilaan suuhun, sujauttaa putken kurkkuun ja alkaa painella hengityspaljetta. Ongelmia ei ilmene, ja potilaan henki pelastuu.
Tosielämässä teho-osastolla ja leikkaussalissa intuboidaan, kun potilas laitetaan hengityskoneeseen nukutusta vaativan leikkauksen tai kriittisen sairauden takia. Potilaita laitetaan hengityskoneeseen päivittäin ja ammattilaisen näkökulmasta tilanteeseen ei yleensä liity dramatiikkaa. Silloin tällöin kuitenkin käy niin, että putki ei menekään ongelmitta paikoilleen, tai potilaan verenkierto romahtaa kivuliaassa toimenpiteessä tarvittavien kipu- ja nukutuslääkkeiden takia.
Sydän pysähtyy noin 3 %:ssa teho-osaston intubaatioista, mikä on 3000 kertaa useammin kuin leikkaussalissa ja sairaimpiinkin leikkauspotilaisiin verrattuna 10 kertaa useammin (1). Osasyynä ongelmiin on, että teholla intubaatioita tulee vähän. Leikkaussalissa hoitajat taas ovat mukana intuboimassa päivittäin. Intubaatio on tiukkaa tiimityötä. Siksi tapahtuma on tärkeä standardoida, roolittaa ja käyttää apuna tarkistuslistaa. Ennen kaikkea taitoja tulee harjoitella.
Simulaatiokoulutuksessa harjoitellaan potilastapausten avulla tiettyä teknistä taitoa ja tiimityötaitoja simulaationuken toimiessa potilaana. Nukella harjoittelu on turvallinen tapa harjoitella harvinaisempiakin tilanteita. Simuloiminen kehittää erityisesti kommunikaatiotaitoja, mikä on tärkeää, koska noin 40 % intubaatioihin liittyvistä vakavista haittavaikutuksista johtuu inhimillisistä tekijöistä kuten kommunikaation puutteesta. (3)
Väitöstutkimuksessani koulutamme teho-osaston henkilökuntaa käyttämään intubaatiotarkistuslistaa simulaatiokoulutuksen avulla. Kuvaamalla oikeiden potilaiden intubaatioita ennen ja jälkeen simulaatiokoulutuksen on tarkoitus selvittää, onko koulutuksella vaikutusta intubaatiotiimin toimintaan. Selvityksemme mukaan aiemmin vastaavaa arviointia ei ole tehty oikeista videoista. Silti potilaat ja henkilökunta ovat suhtautuneet kuvauksiin hyvin suopeasti.
Jotta pystymme arvioimaan tiimien suoriutumista, kehitämme mittarin arviointia varten. Mittaria pystyttäisiin jatkossa käyttämään muun muassa toiminnan kehittämistilanteissa verratessa tilannetta ennen kehittämistä ja sen jälkeen. Omassa tutkimuksessamme tarkoituksena on lisäksi selvittää, onko tiimien toiminta samanlaista simulaatio- ja tositilanteessa. Sen takia kuvaamme myös simulaatiotilanteet. Mikäli saamme näytettyä, että koulutus simuloimalla vaikuttaa kliiniseen suoriutumiseen, parantanee se mahdollisuuksia saada resursseja koulutukseen.
Natasha Simonen
Kirjoittaja on anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri ja väitöskirjatutkija Hollolasta. Lääketieteellisenä tutkimusmielenkiinnon kohteena on simulaatiokouluttaminen, tiimityöskentely ja hengitystien turvaaminen. Vapaa-aikana hänet löytää viettämästä aikaa perheen kanssa, paloasemalta kouluttamasta palokuntanuoria, säbäkentältä tai treenikseltä coverbändin synisti-laulajana.
Lähteet:
- De Jong. Cardiac Arrest and Mortality Related to Intubation Procedure in Critically Ill Adult Patients. Care Med., 46, 1. (2017)
- Bainbridge; Evidence-based Peri-operative Clinical Outcomes Research (EPiCOR) Group: Perioperative and anaesthetic-related mortality in developed and developing countries: A systematic review and meta-analysis. Lancet, 380:1075–1081 (2017)
- Gleeson: Human factors in complex airway management. BJA Education, 16 (6): 191–197 (2016)