Uusperheiden nuorten ongelmia ei ratkota vain tutkimalla ongelmia

Väitöstutkimukseni tavoitteena on löytää tietoa ja työkaluja siihen, miten ennaltaehkäistä uusperheen bonusnuoren syrjäytymistä: kuinka tukea nuoren kiintymyssuhteita sekä voimavaroja sekä miten vahvistaa nuoren minäpystyvyyttä.

Perheiden palveluissa työskentelevistä ammattilaisista suurin osa kohtaa uusperheitä työssään päivittäin. Lapsen sopeutuminen uusperheen tuomiin muutoksiin ei ole aina helppoa eikä niin nopeaa kuin aikuiset luulevat. Vuorovaikutusta, tunnesuhteita sekä oman paikan löytymistä vahvistavat ja suojaavat tekijät jäävät usein arjessa huomiotta.

Lapsen iällä on nähty olevan merkitystä uusperheeseen sopeutumisessa. Pienet lapset hyväksyvät lähtökohtaisesti vanhempiensa uudet liitot paremmin kuin yläkouluikäiset.

Murrosikä puolestaan näyttäytyy hankalampana vaiheena uusperheeseen sopeutumisen kannalta. Perhetaustoilla on löydetty olevan merkitystä niin nuorten koulutusvalintoihin (mm. Härkönen & Sirniö 2020), hyvinvointiin (Sutela ym. 2016), kulutuskäyttäytymiseen (Rosenberg 2014) kuin yhteiskunnallisiin kiinnostuksen kohteisiin (Tomperi 2012).

Suurin osa uusperheiden nuorista voi hyvin, mutta miksi?

Aikaisemmat tutkimukset ovat pääsääntöisesti keskittyneet tekemään ongelmia näkyväksi. Vanhempien toimintamalleilla, eroprosessin sekä uusperheen rakentumisvaiheen aikana, on vaikutusta nuoren kokemaan psyykkiseen kuormitukseen: turvallisuudentunteeseen, sopeutumiskykyyn sekä kognitiivisiin ja psykososiaalisiin taitoihin. (mm. Schmidtgall ym. 2000; Maier & Lachman 2000; Väänänen 2013.)

Voimavarakeskeisessä tutkimuksessa etsin kolmen eri aineiston avulla uusperheessä asuvan uusperhenuoren ”supervoimia”, hyvinvoinnin pelimerkkejä, joilla voitaisiin ennaltaehkäistä syrjäytymistä.

Haluan olla mukana rakentamassa perhemyönteisempää tulevaisuutta

Tutkimusaihe ’uusperhenuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisy’ nousee suoraan työelämän tarpeista, perheitä kohtaavien ammattilaisten huolesta. Uusperheiden nuoret ovat riskiryhmässä tipahtaa rakastuneiden aikuisten tai eroriitojen keskellä kamppailevien vanhempien mielenkartalta.

Jotta kasvatus- ja sote-alan ammattilaisia voidaan kouluttaa auttamaan uusperheiden nuoria, tarvitaan suojaavia tekijöitä, osallisuuden vahvistamista sekä selviämismalleja avaavaa tutkimusta. Lapsistrategia ei ole vain huoliin vaikuttamista, se on myös voimaantumisen vahvistamista.

Mistä uusperheessä on kyse?

• Perhe, jossa on kirjoilla alle 18-vuotias vain toisen vanhemman lapsi
• Tilastoissa ei huomioida vuoroasuvan lapsen etävanhemman uusperhettä eikä sateenkaariuusperheitä.
• Tilastokeskuksen mukaan 9 % lapsiperheistä on uusperheitä
• Uusperheitä on ollut niin kauan kuin on ollut perheitä
• Uusperheen muodostumisen taustalla voi olla ero, leskeys tai itsenäinen vanhemmuus

Kirsi Heikinheimo
Kirjoittaja on Suomen Uusperheiden Liiton toiminnanjohtaja, tohtorikoulutettava ja psykoterapeutti. Hän on myös äiti, isoäiti ja pitkän linjan lastensuojelualan ammattilainen, joka inspiroituu niin maailmanparantamisesta kuin seikkailuista luonnossa.

kirsi.heikinheimo@supli.fi