Moniammatillinen yhteistyö on voimavara opettajan työssä

Suomalainen peruskoulu ja sen korkeasti koulutetut opettajat tunnetaan yhtenä maailman parhaista. Mutta miten opettajat jaksavat vaativassa asiantuntijatyössään ja mitkä asiat vaikuttavat heidän työhyvinvointiinsa?

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan yhä useampi suomalainen opettaja on työssään ylikuormittunut. Opettajien emotionaalisesta väsymyksestä ja jopa uupumisesta on keskusteltu tiuhaan erityisesti korona-aikana. Ylikuormituksen taustalla on erilaisia henkilökohtaisia ja työympäristöön liittyviä tekijöitä, joista kaikkia emme kuitenkaan vielä tunnista. Tekeillä olevassa väitöstutkimuksessani selvitän, onko koulussa toteutuva moniammatillinen yhteistyö merkittävä tekijä opettajien työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Toimiva moniammatillinen yhteistyö on yksi inklusiivisen perusopetuksemme keskeisimmistä tekijöistä. Väitöstutkimuksessani tarkastellaan moniammatillista yhteistyötä oppilaan pedagogisen ja hyvinvoinnin tuen näkökulmasta, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa opettajan tekemää yhteistyötä erityisopettajan, opiskeluhuollon ammattilaisten sekä sosiaali- ja terveydenhuollon edustajien kanssa.

Oppilaan oikeus yksilölliseen pedagogiseen ja hyvinvoinnin tukeen ei toteudu oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa määritellyllä tavalla ilman systemaattista yhteistyötä erityisesti opiskeluhuollon ammattilaisten sekä tarvittaessa muiden lasten ja nuorten asioista vastaavien tahojen kanssa. Tästä huolimatta moniammatillisen yhteistyön ja oppilaiden saaman tuen on todettu vaihtelevan huomattavasti kunnittain ja jopa kouluittain. Tutkimusten mukaan resurssit eivät jokaisessa koulussa riitä oppilaiden yksilöllisten tarpeiden tukemiseen, eivätkä moniammatillisen yhteistyön käytännöt ole osapuolille selkeät.

Väitöstutkimukseni alustavat tulokset antavat viitteitä siitä, että moniammatillisen yhteistyön määrällä ja opettajan kokemuksella kyvystään tukea oppilaan yksilöllisiä tarpeita on yhteys opettajan kokemaan työhyvinvointiin. Opettajat, jotka kokevat yhteistyön määrän muiden ammattilaisten kanssa riittäväksi, ovat innostuneempia työstään ja kokevat vähemmän uupumusta kuin muut opettajat. Vastaavasti työssään enemmän uupumusta kokevat opettajat arvioivat kykynsä oppilaiden yksilöllisten tarpeiden tukemiseen heikommiksi kuin työssään innostuneet ja vähemmän kuormittuneet opettajat. Koska opettajien työhyvinvointia ei ole aikaisemmin tutkittu juuri moniammatillisen yhteistyön näkökulmasta, on tutkimustulos mielenkiintoinen ja uusia näkökulmia avaava. Tosin on huomioitava, että tarvitsemme edelleen lisää tutkittua tietoa aiheesta.

Alustavien tutkimustulostemme perusteella koulutuksen tarjoajien on syytä varmistaa, että kouluissa on riittävästi aikaa ja resursseja moniammatillisen yhteistyön toteuttamiselle. Systemaattisesti toimiva ja asianmukaisesti resursoitu moniammatillinen yhteistyö paitsi takaa oppilaille heille kuuluvan yksilöllisen tuen myös näyttää edistävän opettajien työhyvinvointia.

Anni Holmström
Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Turun yliopiston Oppimisen, opetuksen ja oppimisympäristöjen tutkimuksen tohtoriohjelmasta. Hän tekee väitöstutkimusta koulujen moniammatillisen yhteistyön yhteydestä oppilaiden ja opettajien hyvinvointiin.

Twitter: @AnniHolmstrom

Kuvituskuvan tiedot: Jarkko Mänty / Pixabay