Kosketus on avain kommunikaatioon

Hoivakosketuksen tärkeys vauvan ja vanhemman välisen kiintymyssuhteen muodostamisessa tiedostetaan. Sen sijaan olemme tutkimuksen avulla vasta alkaneet ymmärtää, että näkömonivammaiset lapset tarvitsevat kehollis-taktiilisia vuorovaikutusleikkejä kommunikointitaitojensa kehittymiseksi. Kehollis-taktiiliset vuorovaikutusleikit perustuvat kosketukseen ja liikkeeseen. Aikuinen voi esimerkiksi jäljitellä lapsen taputusta taputtamalla lapsen kättä tai jalkaa. Sylissä keinuttelu voi toimia vuorovaikutusleikkinä, jossa aikuinen taukojen aikana havainnoi lapsen osallistumista leikkiin ja vastaa lapselle, ennen kuin jatkaa keinuttelua.

Tyypillisesti kehittyvä vauva on vuorovaikutukseen valmis heti syntymän jälkeen. Hän pystyy hyvin varhain jäljittelemään vanhempiensa ilmeitä ja vastaamaan vanhemmalle ääntelyn avulla. Suuri osa varhaisvaiheen vuorovaikutuksesta perustuukin näkö- ja kuuloaistin käyttöön.

Näkömonivammaisella lapsella on näkövamman lisäksi muita vammoja, kuten kehitys-, liikunta- tai kuulovamma tai näiden yhdistelmä. Näkövammainen lapsi ei näe kunnolla tai lainkaan vanhempiensa katsetta, ilmeitä ja eleitä. Hänen puheenkehityksensä on usein poikkeavaa ja ääntely jo varhaisvaiheissa niukkaa. Lisävammat tuovat omat haasteensa vuorovaikutukseen.

Varhaiset vuorovaikutusleikit

Varhaiset vuorovaikutusleikit koostuvat muun muassa erilaisista rytmisistä laulu- ja loruleikeistä. Toiston myötä vauva oppii tutun leikin rakenteen ja osaa ennakoida leikin tapahtumia. Vähitellen hän alkaa myös itse osallistua leikkiin liikkeiden, ääntelyn, eleiden ja myöhemmin sanojen avulla.

Varhaisista vuorovaikutusleikeistä voidaan tehdä saavutettavia näkömonivammaiselle lapselle, kun ne sisältävät puhutun tai lauletun osuuden lisäksi kosketukseen ja liikkeeseen perustuvan rakenteen. Useissa suomalaisissa laulu- ja loruleikeissä, kuten Harakka huttua keittää -lorussa, onkin jo valmiiksi mukana kosketukseen liittyvä tarina. Jos leikki ei valmiiksi sisällä kosketukseen perustuvaa rakennetta, se voidaan luoda.

Näkömonivammaisten lasten ilmaisukeinot

Näkömonivammainen lapsi aistii kehollis-taktiilisen vuorovaikutusleikin koko kehollaan ja usein hänen tapansa osallistua leikkiin kuvastaa leikkiin liittyviä liikkeitä tai kosketuksia, jotka ovat jääneet hänen keholliseen muistiinsa. Jos lapsen kanssa on esimerkiksi leikitty Harakka huttua keittää -lorua, hän saattaa osallistua siihen koskettamalla sormiaan lorun kohdassa, jossa harakka antaa pojilleen ruokaa. Näin lapsi ennakoi aikuisen aikeita koskettaa lapsen sormia.

Näkömonivammaisen lapsen eleilmausten havaitseminen on usein haasteellista, sillä lapsi voi tehdä ilmauksia vaivihkaa ja osallistua leikkiin hieman erilaisella tavalla, esimerkiksi kättä tai jalkaa liikuttamalla. Lasten osallistumisen havaitsemista auttaa taukojen pitäminen leikeissä ja vuorovaikutustilanteiden videointi. Videoiden avulla on mahdollisuus tarkastella yksityiskohtaisemmin lapsen osallistumisen tapoja.

Kehollis-taktiiliset keinot tarjoavat uusia mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa näkömonivammaisten lasten kanssa. Nämä mahdollisuudet eivät rajoitu pelkästään leikkiin, sillä kosketusta voidaan käyttää lisäksi kommunikoinnin eri tarkoituksissa. Näistä esimerkkinä ovat taktiilit viittomat. Taktiilit viittomat ovat Suomen viittomakielen viittomia, jotka viitotaan kädestä käteen. Taktiilikommunikaation kehittymisen kannalta tärkeää on, että lapsi saa jo vauvaikäisenä kokemuksia kehollis-taktiilisista vuorovaikutusleikeistä ja niihin osallistumisesta.

Sini Peltokorpi
Kirjoittaja on puheterapeutti (FM), jolla on Hollannissa suoritettu synnynnäisen kuurosokeuden ja kommunikoinnin erikoistumiskoulutus (MSc). Hän on väitöskirjatutkija Turun yliopistossa.

Lähteet

Nafstad, A. V., & Rødbroe, I. B. (2015). Communicative relations. Interventions that create communication with persons with congenital deafblindness. Materialecentret. https://www.statped.no/globalassets/laringsressurs/dokumenter/02-bokhefte/communicative-relations-uk.pdf

Nicholas, J. (2010). From active touch to tactile communication – what’s tactile cognition got to do with it? Aalborg: The Danish Resource Centre on Congenital Deafblindness; 2010.

Peltokorpi, S., Salo, S., Nafstad, A., Hart, P., Tuomikoski, E., & Laakso, M. (2022). Bodily-tactile early intervention for a mother and her child with visual impairment and additional disabilities: a case study. Disability and Rehabilitation, 1–16. https://doi.org/10.1080/09638288.2022.2082563