Kehitysvammainen henkilö aktiivisena toimijana omien palveluidensa suunnittelussa
Sosiaali- ja terveydenhuollon historiallisestikin merkittävän rakenneuudistuksen myötä palveluiden järjestämisvastuu siirtyi uusille hyvinvointialueille 1.1.2023. Vammaispalvelulakia ollaan uudistamassa samaan aikaan ja muutokset herättävät kysymyksiä. Saadaanko palvelut turvattua tasavertaisesti myös tulevaisuudessa ja miten palveluja tarvitseva kehitysvammainen henkilö tulee muutoksissa huomioiduksi?
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tarkoituksena on muun muassa turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja ja hillitä kustannusten kasvua. Uuden vammaispalvelulain perusteella oikeus palveluihin määräytyy tarpeen, ei diagnoosin perusteella. Asiakkaiden osallisuus, vaikutusmahdollisuudet sekä palveluiden yksilöllisyys korostuvat. Osallisuus ja osallistuminen ovat vahvasti edustettuina myös vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevässä YK:n yleissopimuksessa.
Palvelutarpeen arviointi auttaa tunnistamaan henkilön yksilöllistä tuen ja avun tarvetta. Lähtökohtana on henkilön itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Arvioinnissa huomioidaan henkilön toiveet, mieltymykset sekä mielipiteet. Tarve palvelutarpeen arvioinnille korostunee tulevaisuudessa. Päätöksenteon tueksi tarvitaan yhtenäistä, luotettavaa ja yhdenmukaista tietoa.
Tunnistamalla henkilön yksilöllinen tuen tarve, henkilö saa tarvitsemansa avun välttäen turhia toimenpiteitä. Näin palveluita voidaan tarjota sekä laadukkaasti että kustannustehokkaasti. Palveluiden tulisi aina perustua myös henkilön itsensä toiveisiin. Ilman systemaattista seurantaa ei voida tietää toteutuvatko palvelut ja yhdenvertaisuus iästä, sukupuolesta, asuinpaikasta tai vammaryhmästä riippumatta.
Arviointitietoja voidaan käyttää muun muassa palveluiden ja palvelujärjestelmän kehittämiseen sekä kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllisten tilanteiden tunnistamiseen. Arviointi tarjoaa yhteisen kielen terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten välillä, jolloin mahdollisuudet tehokkaisiin ja laadukkaisiin palveluihin paranevat. Standardoitu arviointitieto mahdollistaa myös vertailun sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.
Tutkimukseni tavoitteena on mallintaa palvelutarpeen arvioimisen käytäntöjä, arviointitiedon hyödyntämisen tapoja sekä kehitysvammaisen henkilön osallisuutta näissä prosesseissa. Mallia voidaan hyödyntää niin hoitotyön käytännössä, johtamisessa, kehittämisessä kuin opetuksessa. Malli auttaa tunnistamaan tapoja, joilla kehitysvammaisten henkilöiden osallisuutta voidaan tukea ja tätä kautta edistää elämänlaatua. Meillä kaikilla tulisi olla yhdenvertainen oikeus osallistua elämäämme koskevaan päätöksentekoon.
Lisätietoja:
Hanna Kangasniemi
Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella, laatuasiantuntija Attendolla ja sivutoiminen tuntiopettaja Sataedulla. Viimeisen 15 vuoden aikana hän on työskennellyt haavoittuvien väestöryhmien – erityisesti kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien parissa niin käytännön hoitotyössä kuin hoitotyön johto-, opetus-, kehitys- ja asiantuntijatehtävissä. Hänen intohimonsa on edistää haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden oikeuksia ja osallistumista.