Inkluusio vaatii muutosta koulun rakenteisiin
Inkluusio tarkoittaa sitä, että kaikilla oppilailla on oikeus osallistua samaan opetukseen riippumatta mahdollisesta oppimisvaikeudesta tai vammasta. Inkluusio teilataan usein toimimattomaksi opetusmuodoksi, sillä julkinen keskustelu keskittyy siihen liittyviin ongelmiin, kuten järjestyshäiriöihin. Inkluusion käsite on Suomessa epäselvä ja esiin nousseet esimerkit kertovat inkluusion käyttämisestä säästökeinona: tukea tarvitseva oppilas on liitetty yleisopetuksen ryhmään ilman tukitoimia.
Tutkimuksessani etsin tulevaisuustyöpajan avulla näkökulmia, miten inkluusio voisi toteutua onnistuneesti. Uusien näkökulmien saamiseksi vaihtoehtoisten ja mahdottomaltakin tuntuvien tulevaisuuksien kuvitteleminen on tärkeää. Järjestämässäni tulevaisuustyöpajassa erityisopettajaopiskelijat visioivat tulevaisuuden koulun, jossa inkluusio toteutuisi hyvin, ja pohtivat, mitä osia visioista olisi mahdollista toteuttaa jo nykyhetkessä.
Esille tuli inkluusion systeeminen luonne. Usein inkluusiota käsitellään yksittäisten oppilaiden ja opettajien kohtaamina ongelmina tai koulutuspoliittisina kysymyksinä, eli toisiinsa liittymättöminä asioina. Työpajojen visioista löysin analyysissani rakenteellisia, sosiaalisia ja emotionaalisia tekijöitä, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Myös yhteiskunnallinen ajan henki vaikuttaa kouluihin. Tehokkuutta ja yksilöllistä menestystä korostavat arvot eivät ole yhteneväisiä inkluusion arvojen kanssa.
Tulokset poikkeavat perinteisestä käsityksestä, jonka mukaan opettaja on yksin luokan kanssa. Sen sijaan vanhemmilla ja muilla koulun sidosryhmillä, kuten terveydenhuollon henkilöstöllä, terapeuteilla ja kolmannen sektorin toimijoilla, tulisi olla nykyistä aktiivisempi rooli. Tarvitaan jaettu visio ja sitoutuminen yhteiseen päämäärään inkluusion edistämiseksi. Uusi näkökulma inklusiiviseen johtamiseen on tiimijohtajuus, jossa erilaiset näkökulmat pääsevät paremmin esille.
Onnistunut inkluusio vaikuttaa hyvinvointiin, jonka kannalta osallisuuden ja yhteisöllisyyden edistäminen ovat tärkeitä. Tilojen mukavuus ja saavutettavuus vaikuttavat positiivisesti hyvinvointiin ja osallistumismahdollisuuksiin. Koulun yhteishenki ja ympäröivän yhteisön osallistuminen koulun toimintaan lisäävät merkityksellisiä kokemuksia. Kiireen tunne on nykyään jatkuva haaste, jota voidaan lievittää keskittymällä enemmän ihmisten väliseen yhteistyöhön ja kohtaamisiin.
Blogiteksti perustuu International Journal of Inclusive Education lehdessä julkaistuun artikkeliin Visions of an inclusive school – Preferred futures by special education teacher students.
Elina Nikula
Kirjoittaja (eljonik@utu.fi, KM/ erityisluokanopettaja ja VTM/ tulevaisuudentutkimus) työskentelee perusopetuksessa erityisopetuksen opettajana inklusiivisessa yksikössä ja hänellä on kokemusta Turun yliopistossa erityispedagogiikan opettamisesta. Hän on kasvatustieteen väitöskirjatutkija ja hänen tutkimuksensa käsittelee koulutuksen tulevaisuutta.