Kiusaamisen ennaltaehkäisy ei aina onnistu, vaikka tehokkaita keinoja on

Koulukiusaaminen on viheliäinen ongelma (engl. wicked problem). Viheliäsillä ongelmilla tarkoitetaan sellaisia ongelmia, jotka ovat monimutkaisuutensa takia vaikeita ratkaista ja ratkaisuyritykset saattavat johtaa uusiin viheliäisiin ongelmiin. Ongelman viheliäisyydestä huolimatta kiusaamista ilmiönä on tutkittu jo varsin pitkään ja tieteen keinoin on luotu ymmärrystä itse ilmiöstä ja pyritty löytämään keinoja ongelman ratkaisemiseksi. Kiusaamiseen liittyvää tutkimustietoa on vuosien varrella jalostettu erilaisiksi interventioksi, joiden tavoitteena on vähentää kiusaamista ja minimoida siitä uhrille koituvat seuraukset.

Tutkitusti tehokas ohjelma, voi joskus tuntua tehottomalta.

Tutkimusten valossa kehitetyt ohjelmat toimivat ja ovat sitä tehokkaampia, mitä tarkemmin koulu on onnistunut seuraamaan ohjelman ”ohjeita”. Sillä, kuinka iso osa ohjelmaan kuuluvista toimenpiteistä on toteutettu, on väliä. Joissain tutkimuksissa esimerkiksi kiusaaminen väheni niissä kouluissa enemmän, jotka ovat onnistuneet pitämään mahdollisimman suuren määrän ohjelmaan kuuluvista ennaltaehkäisevistä oppitunneista. Sillä, miten ohjelmaa käytetään on merkitystä ohjelman tehokkuuden näkökannalta.

Vaikka jokin ohjelma todettaisiin tutkimuksissa tehokkaaksi tavaksi vähentää kiusaamista, ei se vielä tarkoita sitä, että mielikuvat tai kokemukset tietystä ohjelmasta olisivat myönteisiä. Tutkitusta toimivuudesta huolimatta koulun henkilökunnan, vanhempien tai lasten näkemykset interventiosta saattavat vaihdella. Esimerkiksi Turun yliopistossa kehitettyä ja tieteellisin menetelmin toimivaksi todettua KiVa Koulu -ohjelmaa kuulee ajoittain julkisuudessa moitittavan vanhempien ja oppilaiden taholta. Ristiriita tutkimustulosten ja arjen kokemusten välillä on siis ilmeinen.

Monesti tehottomuuden kokemus palautuu epäonnistuneeseen toteuttamiseen. Osa epäonnistumisesta voi selittyä ohjelmalla itsellään: vaikka ohjelma olisi hyvä, voi siinä olla jotain, mikä ei sovi juuri tietyn koulun toimintatapoihin. Välillä epäonnistuminen voi piillä koulun ominaisuuksissa tai kunta-tason päätöksissä. Esimerkiksi koulun edellytykset ohjelman systemaattiseen toteuttamiseen voivat olla heikot, koska riittäviä resursseja laadukkaaseen toteuttamiseen ei ole. Kolmanneksi, syy voi joskus olla ohjelman toteuttajissa, opettajissa. Esimerkiksi opettajilta voi puuttua motivaatiota tai osaamista työskennellä intervention osoittamilla tavoilla.

Epäonnistumisista kohti onnistumista.

Tässä kohtaa huomaamme, että sitkeä ja viheliäinen ongelma, kuinka ehkäistä kiusaamista, on johtanut seuraavaan sitkeään ongelmaan. Eli miten ohjelmaa tulisi muokata tai kouluyhteisöä auttaa, jotta koulut saataisiin toteuttamaan tutkitusti tehokasta toimintatapaa? Tutkimusta, joka keskittyy interventioiden toimeenpanoon, kutsutaan usein implementointitutkimukseksi. Ja juuri implementoini on myös meidän IMPRES-tutkimusprojektimme ytimessä. Projektin myötä olemme päässeet kurkistamaan koulujen arkeen ja siihen, millaiset asiat koulun arjessa edistävät tai estävät kiusaamisen vastaisen ohjelman toteuttamista.

Kokemustemme mukaan koulujen mahdollisuudet toimenpanna interventioita vaihtelevat suuresti. Osa kouluista kärsii resurssipulasta, joka näkyy aikuisten kiireenä koulun arjessa. Kiireen keskellä omien työtehtävien päälle tuleva ”ekstra” voi tuntua raskaalta. Vanhempien, kollegoiden tai rehtorin varautuneisuus ohjelmaa kohtaan voi myös laskea intoa toteuttaa ohjelmaa. Joskus opettaja kokee, että häneltä puuttuu riittävä osaaminen. Nykykouluissa työajasta kilpailee myös moni muu asia, ja koululla saattaakin olla käytössä useita ohjelmia tai meneillään monia kehittämishankkeita. Hankehumpan keskellä monen asian tuhertaminen voi johtaa siihen, ettei resursseja toteuttaa jotain tiettyä ohjelmaa laadukkaasti ole. Ja jos käytössä olevaan ohjelmaan ei panosteta täysillä, ohjelman mahdollisesti tarjoamat hyödyt jäävät saamatta.

Haasteista huolimatta kouluissa tehdään paljon hyvää. Osana tutkimustamme autamme kouluja vähentämään kiusaamista entistä tehokkaammin. Kouluissa, joita olemme onnistuneet auttamaan, muutos on jo nähtävissä. Koulun aikuiset suhtautuvat kiusaamiseen vakavammin. Niin ikään resurssien kohdentamisesta on keskusteltu koulujen kanssa, ja osalla koulujen opettajista on ollut myös mahdollisuuksia käyttää kiusaamisen ennaltaehkäisyyn aiempaa enemmän työaikaansa. Näissä kouluissa myönteistä kehitystä on jo nähtävissä, eli tehty työ kantaa hedelmää. Koulut ovat kertoneet meille onnistuneista puuttumisista, kohentuneesta työrauhasta sekä siitä, että oppilaat pystyvät entistä paremmin sanoittamaan esimerkiksi omia yksinäisyyden kokemuksiaan.

Toivoakin siis on, vaikka ongelma on viheliäinen.

Inari Harjuniemi
Kirjoittaja tutkii väitöskirjassaan koulujen voimavaroja ja heikkouksia, jotka vaikuttavat koulujen kykyyn toteuttaa kiusaamisen vastaisia ohjelmia.