Työn ja muun elämän ristiriidat ovat kasvaneet Euroopan maissa

Työn ja muun elämän tasapaino on tärkeää niin työntekijän kuin työnantajankin näkökulmasta. Se vaikuttaa työhyvinvointiin, työmotivaatioon, työkykyyn ja työorganisaatioon sitoutumiseen. Parhaimmillaan tasapainossa oleva työ ja muu elämä tukevat jaksamista kummallakin elämän osa-alueella, mutta mahdolliset ristiriidat heikentävät työkykyä ja toimimista muussa elämässä.

Vaikka työn ja muun elämän ristiriitojen tiedetään koskettavan erityisesti tietoyötä tekeviä, ajankohtaista tutkimustietoa ei ole siitä, miten ristiriidat elämänpiirien välillä ovat muuttuneet. Väitöskirjatutkimukseni ensimmäisen artikkelin tavoitteena onkin tarkastella, millaisia muutoksia työn ja muun elämän ristiriidoissa on tapahtunut 2000-luvulla Euroopan maissa ja millaisia väestöryhmiä muutokset koskettavat.

Alustavat tulokset osoittavat, että työelämän kuormittavuudesta ja ajankäytöllisistä haasteista juurensa juontavat ristiriidat ovat lähes kaikissa tarkastelluissa maissa kasvaneet 2000-luvulla. Ajankäyttöön liittyvät ristiriidat koskettavat erityisesti lapsiperheellisiä ja niitä, joiden työajat eivät jousta lainkaan. Myös kuormittavuudesta johtuvat ristiriidat ovat korkeampia niillä, joilla on joustamattomat työajat. Lisäksi kuormittavuudesta juurensa juontavat ristiriidat koskettavat erityisesti naisia. Huomattavaa on, että ero naisten ja miesten välillä erityisesti kuormittavuudesta johtuvien ristiriitojen kokemisessa on 2000-luvulla syventynyt.

Ristiriitojen kasvun taustalla vaikuttavat monet tekijät. Digitalisaation seurauksena monia töitä on mahdollista tehdä mistä vain mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Tämä on johtanut siihen, ettei eri elämänpiirien välille ole välttämättä vedettävissä selkeää rajaa. Etätyöntekijä saattaakin aamupäivän tehdä töitä, päivällä hoitaa viikon kauppaostokset ja käydä urheilemassa, iltapäivällä jatkaa töiden tekoa ja vielä iltapalaa syödessään tarkistaa työsähköpostit. Vaikka joillekin työntekijöille tällainen vapaus saattaa toimia, osa saattaa kokea vaikeuksia irrottautua työasioista. Koronapandemia osaltaan muutti työn ja muun elämän käytäntöjä merkittävästi. Etätyö yleistyi myös sellaisilla aloilla, joista siitä ei ollut aiempaa perinnettä tai joilla etätyöskentelyn ei ajateltu edes olevan mahdollista. Monet lapsiperheelliset joutuivat koulujen ja päiväkotien sulkeutuessa rakentamaan nopealla aikataululla täysin uudenlaisia käytänteitä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi.

Havaittuun ristiriitojen kasvuun olisi tärkeä puuttua työkyvyn ja muussa elämässä jaksamisen vuoksi. Tulevaisuudessa tulisikin miettiä, miten yksilöitä ja perheitä voidaan tukea muuttuneessa työelämässä ja uudenlaisissa työ- ja perhe-elämän käytänteissä paremmin.

Mari Anttila
Kirjoittaja on sosiaalipolitiikan väitöskirjatutkija sekä projektitutkija European Social Survey -tutkimustiimissä. Väitöskirjassaan Anttila tutkii työn ja muun elämän yhteensovittamisen haasteita sekä työn ja muun elämän välisiä rajoja.