Koulukiusaaminen näkyy aivoissa

Kiusaaminen on maailmanlaajuinen ongelma ja kiusaamisen vaikutukset lapsiin tiedostetaan hyvin. Tutkimukset ovat osoittaneet kiusaamisen olevan yhteydessä esimerkiksi masennukseen, huonompaan koulumenestykseen sekä itsemurhayrityksiin.

Kiusaamisen määrää on saatu vähennettyä Suomessa, mutta on epäselvää, miksi kiusaamiseen puuttuminen ei aina saa kiusaamista loppumaan. Taustalla voi olla monenlaisia syitä, kuten luokan kiusaamista tukeva toimintakulttuuri tai kiusaajan ominaisuudet.

Toisaalta myös kiusatut voivat reagoida kiusaamiseen eri tavoilla. Lapsuus ja nuoruus ovat erityisen tärkeää aikaa aivojen kehityksen kannalta. Kaverisuhteiden merkitys korostuu nuoruusvuosina ja aivot reagoivat tällöin erityisen vahvasti kavereilta saatuun palautteeseen, kuten kannustukseen tai sosiaaliseen arvosteluun. Todennäköisesti lasten ja nuorten aivot ovat siis erityisen alttiita myös kiusaamisen negatiivisille vaikutuksille.

Kiusaamisen vaikutuksia aivoihin lyhyellä tai pitkällä aikavälillä ei kuitenkaan tunneta. Tutkimuksessani selvitän, miten lasten ja nuorten aivot reagoivat kiusaamiseen. Aivojen toiminnan ymmärtäminen on tärkeää, sillä ajatuksemme ja tunteemme syntyvät aivoissa. Erilaiset aivojen toiminnan muutokset voivatkin aiheuttaa tunne-elämän häiriöitä, kuten ahdistusta ja masennusta.

Tunteiden tavoitteena on ohjata valintojamme ja toimintaamme. Kohdatessamme uhkaavan tilanteen aivojemme toiminta saa meissä aikaan esimerkiksi pelon tai vihan tunteen, ja samalla kehomme valmistuu pakenemiseen tai taistelemiseen. Tämä reaktio syntyy useiden eri aivoalueiden toiminnan yhteistyönä. Mukana on erityisesti niin sanottu limbinen järjestelmä, joka säätelee tunne-elämäämme yhdessä sitä ympäröivien sekä aivojen etuosiin sijoittuvien alueiden kanssa. Yleensä tämä hälytysjärjestelmä hiljenee uhkan laannuttua, mutta toistuva uhkatilanteisiin joutuminen voi aiheuttaa järjestelmän herkistymistä. Tällöin aivot ja keho ovat jatkuvassa stressitilassa, joka pitkään jatkuneena voi johtaa esimerkiksi masennuksen tai ahdistushäiriön kehittymiseen.

Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä, miten lasten tunnejärjestelmät reagoivat kiusaamiseen. Aktivoituvatko nämä alueet esimerkiksi vahvemmin lapsilla, jotka ovat kokeneet paljon kiusaamista elämänsä aikana? Aiheuttaako järjestelmän aktivoituminen kiusaamista kokeneilla lapsilla sen, että sosiaaliset viestit tulkitaan uhkaaviksi silloinkin, kun ne on annettu ystävällisessä mielessä?

Vastatakseni näihin kysymyksiin tutkin 11–14-vuotiaita lapsia toiminnallisella magneettikuvauksella (fMRI). Aivokuvantamisen aikana lapsi katselee koulumaailmaan sijoittuvia videoita, joissa on erilaisia kiusaamistilanteita sekä neutraaleita tilanteita. Videoissa esiintyy sekä mukavaa että ikävää käytöstä, kuten ystävällistä jutustelua tai katsojan ulkonäön pilkkaamista. Tavoitteeni on selvittää, miten aivot reagoivat ikäviin ja mukaviin kaveritilanteisiin. Tulosten valmistuttua ymmärrämme toivottavasti enemmän siitä, miten lasten aivot reagoivat kiusaamiseen, ja pääsemme askeleen lähemmäs kohti tehokkaampaa kiusaamiseen puuttumista.

Birgitta Paranko
Kirjoittaja on Turun Kliinisen tohtoriohjelman väitöskirjatutkija ja työskentelee aivokuvantamisen ja silmänliiketutkimuksen parissa PET-keskuksella. Häntä kiehtoo, miten aivomme sopeutuvat erilaisiin haastaviin tilanteisiin ja miten käytöstämme voidaan ymmärtää aivojen toimintaa tarkastelemalla.