Vesalan musiikkivideo uudelleenrakentaa suomalaista tyttöyttä

Tiina Lillak, Pectus-pastillit, punaiset väritabletit koululaisten hammashuollossa, Atari-tietokone ja mäntypaneelit katossa. Muun muassa näillä ihmisillä ja ilmiöillä Vesala ankkuroi kappaleensa Mul ei oo lapsuudensankarii 1980- ja 90-lukujen Suomeen. Tammikuussa 2019 julkaistiin Viivi Huuskan ohjaama samanniminen musiikkivideo.

Musiikkivideon tarinan kaari vie Vesalan esittämän päähahmon avaruudesta maan pinnalle ja sisälle kotimiljööseen. Musiikki on elektronista, muistuttaen paikoin hengitystä. Vesala käyttää ääntään lahjakkaasti, mutta se on vain yksi niistä asioista, jotka saavat pysähtymään kappaleen äärelle.

Kokonaisuudessaan teos on vaikuttavaa taidepoppia, joka sai ainakin kirjoittajan palaamaan lapsuuden ympäristöihin. Kappaleen sanoitukset kuvailevat 80- ja 90-lukujen aiheiden lisäksi tytöksi kasvamista tuona ajanjaksona. Kuvien, liikkeiden ja esimerkiksi lauluäänen ja -melodian kautta korostetaan aihepiirin kipeyttä. Näillä tavoin havainnollistetut tyttöyden ”kipupisteet” (Pääkkölä 2017) kertovat vieraantumisesta ja irrallisuudesta, epätasa-arvoisista oletuksista ja perheen turvan rikkoutumisesta. Mul ei oo lapsuudensankarii myös rakentaa rikkonaista suhdetta feminiinisyyteen ja siihen liittyviin asenteisiin, jotka olivat vielä 80- ja 90-luvuilla huomattavasti jäykempiä kuin nykyään.

Kappale ja musiikkivideo sisältävät paljon sci-fi-viitteitä, joiden kautta kipeää kertomusta ajan tyttöydestä ja suhteista sen tuomiin vaateisiin kyseenalaistetaan. Tarina ikään kuin käännetään ympäri, kuvitellaan uudelleen ja esitetään ymmärryksen, hyväksymisen ja voimaantumisen kautta.

Vesalan kappale ja musiikkivideo avaruusteemoineen on suora vastaus eräälle 80-luvun kappaleelle. Moni ajan lapsi, nuori tai aikuinen muistanee Miljoonasateen kappaleen Lapsuudensankarille, joka oli omistettu kosmonautti Juri Gagarinille. Myöhemmin laulun versioivat (muun muassa) Sleepy Sleepers, kannustukseksi toiselle idolille, mäkihyppääjä Matti Nykäselle. Kappale on siis saanut sinänsä kovinkin miehisen leiman ja on kenties resonoinut enemmän miesten kuulijakunnassa.

Vesala on kommentoinut sopivien esikuvien puuttumista omina kasvuaikoinaan. Kipeimmin hän olisi kaivannut jotakuta androgyynisempää ja lähestyttävämpää niin kutsuttua sankarihahmoa – jotain muuta kuin ”ukkoja” Suosikin kannessa. Vesala on yksi suunnannäyttäjistä suomalaisella populaarimusiikin kentällä. Hän on saanut kiitosta niin musiikintekijänä, kääntäjänä kuin näyttelijänäkin. Hänet on myös palkittu kyvystään välittää aikalaistensa tuntoja ja taidostaan käsitellä kipeitäkin aiheita musiikissaan.

Vesala ei välttämättä itse halua olla niin sanottu lapsuudensankari, mutta sellaiseksi hän näyttää silti muodostuneen. Nykyartisteista muun muassa Alma ja Maustetytöt ovat nimenneet hänen ja Mira Luodin muodostaman PMMP:n yhdeksi esikuvakseen. Vesalan voi toki valita kuka tahansa sukupuoleen katsomatta. Mul ei oo lapsuudensankarii musiikkivideo kantaa useiden sukupolvien tyttöjen ääniä mukanaan, mutta samalla se soi myös muiden alistettujen ja joukkoon kuulumattomien puolesta.

Hanna-Mari Riihimäki
Kirjoittaja on Turun yliopiston musiikkitieteen väitöskirjatutkija, jota kiinnostaa musiikin ja sukupuolen suhteet sekä audiovisuaaliset esitykset.

Lähteet:

Pääkkölä, Anna-Elena, “Nykysuomalaisia idylliäänimaisemia, symboleja ja kipupisteitä populaarimusiikissa: tapausesimerkkeinä Lauri Tähkä, Vesala ja Tiisu, ” Musiikki vol. 49 (2019): 11–42.